1989 false KKO:1989:113 A oli ennen B:n konkurssia mennyt takaukseen B:n velasta ja maksanut velan konkurssituomion julistamisen jälkeen. A:lla oli oikeus käyttää näin syntynyttä takautumissaamistaan konkurssipesälle maksettavan velkansa kuittaukseen. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa Laukos Oy ja A ovat B Ky:n konkurssipesälle 26.11.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausuneet, että Laukos Oy oli 10.8.1982 antamansa yleistakauksen perusteella sitoutunut vastuuseen kommandiittiyhtiön sitoumuksista Suomen Yhdyspankki Oy:lle. Tämän lisäksi Laukos Oy oli luovuttanut pankille luottojen vakuudeksi eräiden tonttien vuokraoikeuksiin ja tonteilla oleviin rakennuksiin kiinnitettyjä haltijavelkakirjoja. A oli puolestaan 7.3.1984 antamallaan panttaussuostumuksella pantannut pankille omistamansa asunto-osakkeet kommandiittiyhtiön sitoumusten vakuudeksi. Kommandiittiyhtiön tultua 30.7.1986 asetetuksi konkurssiin Laukos Oy ja A olivat mainittujen sitoumustensa perusteella kesä-heinäkuussa 1987 maksaneet kommandiittiyhtiön velkoja pankille, Laukos Oy 863.773,85 markkaa ja A 322.473,05 markkaa. Laukos Oy ja A olivat puolestaan olleet velkaa kommandiittiyhtiölle. Laukos Oy oli Helsingin raastuvanoikeuden 8.4.1987 julistamalla lainvoiman saaneella päätöksellä velvoitettu suorittamaan kommandiittiyhtiön konkurssipesälle velkasaatavana 60.000 markkaa 16 prosentin korkoinen 30.7.1986 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 4.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 8.4.1987 lukien. A oli Helsingin raastuvanoikeuden 27.4.1987 julistamalla päätöksellä velvoitettu suorittamaan konkurssipesälle velkasaatavana 111.708,97 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.7.1986 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 4.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.4.1987 lukien. Helsingin hovioikeus oli 16.12.1987 antamassaan tuomiossa pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen. Laukos Oy:n ja A:n saatavat kommandiittiyhtiöltä ja kommandiittiyhtiön saatavat Laukos Oy:ltä sekä A:lta olivat olleet vastakkaiset ennen kommandiittiyhtiön konkurssin alkamista. Tämän vuoksi Laukos Oy ja A olivat kommandiittiyhtiön konkurssipesälle 4.11.1987 lähettämässään kirjeessä esittäneet saatavia koskevan kuittausilmoituksen. Konkurssipesä oli 9.11.1987 lähettämässään vastauksessa kieltäytynyt hyväksymästä kuittausilmoitusta. Laukos Oy ja A ovat vaatineet vahvistettavaksi, että Laukos Oy:llä ja A:lla oli oikeus kuitata maksamiensa suoritusten perusteella kohdaltaan konkurssipesän mainitut saatavat Laukos Oy:ltä ja A:lta. Konkurssipesän vastaus Konkurssipesä on kiistänyt kanteen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä lukien. Konkurssipesä on lausunut, että Laukos Oy:n ja A:n suoritukset sekä kuittausilmoitus oli tehty vasta sen jälkeen, kun kommandiittiyhtiön konkurssissa oli 14.1.1987 julistettu tuomio, eli konkurssin päättymisen jälkeen. Lisäksi Laukos Oy ja A eivät olleet konkurssissa valvoneet mainittuja takautumissaataviaan. Tämän vuoksi vaadittua kuittausoikeutta ei enää ollut. Raastuvanoikeuden päätös 12.5.1988 Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että ennen kuin kommandiittiyhtiö oli 30.7.1986 asetettu konkurssiin Laukos Oy ja A olivat sitoutuneet vastaamaan kommandiittiyhtiön veloista, Laukos Oy yleistakauksen ja kiinnitysten perusteella sekä A antamalla vakuudeksi omistamansa asunto-osakkeet. Laukos Oy ja A olivat maksettuaan ennen kommandiittiyhtiön konkurssia antamiensa sitoumusten perusteella puheena olevat velat vasta konkurssin päättymisen jälkeen menettäneet vaatimansa kuittausoikeuden. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Laukos Oy:n ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan kommandiittiyhtiölle, oikeastaan kommandiittiyhtiön konkurssipesälle, korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.5.1988 lukien. Helsingin hovioikeuden tuomio 14.12.1988 Hovioikeus, jossa Laukos Oy ja A olivat yhteisesti hakeneet muutosta, on lausunut, että Laukos Oy ja A olivat jo ennen kommandiittiyhtiön konkurssia antamiensa sitoumusten perusteella suorittaneet kanteessa tarkoitetut rahamäärät. Suoritukset olivat tapahtuneet ja kuittausvaatimus konkurssipesälle oli esitetty ennen kuin konkurssi oli konkurssisäännön 105 §:ssä tarkoitetulla tavalla lopullisesti selvitetty. Laukos Oy:llä ja A:lla oli oikeus konkurssisäännön 33 §:n 1 momentin säännökseen nähden käyttää saataviaan kuittaukseen valvontaa suorittamatta. Sen vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen ja vapauttaen Laukos Oy:n ja A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta, vahvistanut, että Laukos Oy:llä oli oikeus käyttää 863.773,85 markan saamistaan sen kommandiittiyhtiön konkurssipesälle maksettavaksi tuomittujen 60.000 markan saatavan ja sille määrätyn, 30.7.1986 lukien laskettavan 16 prosentin koron sekä 4.000 markan oikeudenkäyntikulujen korvauksen ja sille määrätyn, 8.4.1987 lukien laskettavan 16 prosentin koron maksamiseen, ja että A:lla oli oikeus käyttää 322.473,05 markan saamistaan hänen konkurssipesälle maksettavakseen tuomittujen 111.708,97 markan saatavan ja sille määrätyn 30.7.1986 lukien laskettavan 16 prosentin koron sekä 4.500 markan oikeudenkäyntikulujen korvauksen ja sille määrätyn, 27.4.1987 lukien laskettavan 16 prosentin koron maksamiseen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 14.3.1989. Konkurssipesä on vaatinut, että kanne hylätään ja että Laukos Oy ja A yhteisvastuullisesti velvoitetaan korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa yhteensä 13.500 markalla 16 prosentin korkoineen. Laukos Oy ja A ovat yhteisesti antaneet pyydetyn vastauksen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.10.1989 Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. B Ky:n konkurssipesä velvoitetaan suorittamaan Laukos Oy:lle ja A:lle yhteisesti korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Nybergh, Ketola ja Paasikoski
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.