KKO/1989/117

1989 false KKO:1989:117 A oli rakentanut hevostallin vanhempiensa tilalle. Vanhempien myytyä tilan A:n veljelle B:lle A vaati B:ltä korvausta tallin rakentamisesta sillä perusteella, että B tilan ostaessaan oli saanut tallista hyötyä A:n vahingoksi. Vaatimus hylättiin, koska B:n tilasta maksama kauppahinta oli käsittänyt korvauksen myös tallista eikä B:llä ollut oikeudellista velvollisuutta maksaa siitä korvausta A:lle pelkästään sillä perusteella, että tilankauppa oli tallin johdosta ollut edullinen B:lle. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Kankaanpään kihlakunnanoikeudessa A on B:lle, C:lle ja D:lle 30.6.1987 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että hän oli syntymästään asti asevelvollisuus- ja kurssiaikoja lukuunottamatta asunut ja työskennellyt vanhempiensa C:n ja D:n omistamalla Koivurannan tilalla RN:o 2:41 Kankaanpään kaupungin Vuorenmaan kylässä saamatta kokopäiväisestä työskentelystään muuta palkkaa kuin asunnon ja ruuan. C:n ja D:n tarkoituksena oli ollut hyvittää A:n tilalla tekemät maanviljelys- ja metsätyöt luovuttamalla tila hänelle. Tästä tietoisena A oli rakentanut tilalle hevostallin ja alkanut tilalla kasvattaa ja valmentaa hevosia sivutoimeentulon hankkimiseksi. C ja D olivat kuitenkin 5.3.1987 myyneet omistamansa tilat Koivuranta, Peltomoisio RN:o 2:54 ja Kalliomäki RN:o 3:11 A:n veljelle B:lle ja A oli joutunut muuttamaan pois Koivurannan tilalta. Sen vuoksi ja kun C, D ja B:n välinen kauppa oli aiheuttanut näille hyötyä ja vastaavasti A:lle vahinkoa, A on vaatinut, että C, D ja B velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle työpalkkaa vuosilta 1977-1980 35.000 markkaa kultakin vuodelta, vuosilta 1982 ja 1983 kummaltakin vuodelta 25.000 markkaa ja vuodelta 1984 5.000 markkaa eli yhteensä 195.000 markkaa 16 prosentin korkoineen kunkin vuoden päättymisestä sen vuoden palkalle, korvauksena A:n Koivurannan tilalle rakentamasta hevostallista 102.120 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.3.1987 lukien ja vahingonkorvauksena ammatin menetyksestä hevosvalmentajana hevostallin menetyksen vuoksi 100.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.6.1987 lukien. Vastaukset C ja D ovat lausuneet muun muassa, ettei A ollut ollut työsopimussuhteessa heihin ja että he eivät olleet sitoutuneet myymään maatilaansa A:lle, joka ei ollut rakentanut eikä rakennuttanut hevostallia. Sen vuoksi C ja D ovat kiistäneet kanteen. B on lausunut, että A ei ollut ollut sopimussuhteessa häneen, ja tällä perusteella kiistänyt kanteen. Kihlakunnanoikeuden päätös 28.10.1987 Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli työskennellyt vuosina 1977-1980 sekä 1982-1984 vanhempiensa C:n ja D:n omistamalla Koivurannan tilalla RN:o 2:41 Kankaanpään kaupungin Vuorenmaan kylässä tehden maanviljelys- ja metsätöitä ja saanut tilalta asunnon sekä ravinnon. Samanaikaisesti A oli harjoittanut tilalla sekä omien että toisten omistamien hevosten hoitoa ja valmennusta. Asianosaisten kesken ei ollut sovittu, että A:lle olisi maksettava maanviljelys- ja metsätöistä palkkaa ja jutussa esiintulleista asianhaaroista voitiin myös päätellä, että työ oli tarkoitettu tehtäväksi ilman rahavastiketta. Näin ollen A:lla ei ollut oikeutta saada kanteessa vaadittua palkkaa. Koivurannan tilalle oli 1980-luvulla rakennettu hevostalli A:n omistamia ja hänen hoidossaan ja valmennuksessaan olevia muiden omistamia hevosia varten. Hevosten ruokintaan oli käytetty A:n ostamia rehuja ja jonkin verran myös tilalta saatuja rehuja. A oli suorittanut tai teettänyt tallin rakennustyöt pääasiallisesti itse ja hän oli myös suurimmaksi osaksi hankkinut tallin rakennustarvikkeet. Koivurannan tila oli myyty 5.3.1987 A:n veljelle B:lle 300.000 markan kauppahinnasta maatalouskoneineen ja -kalustoineen siten, että kauppahinnasta oli maksettu A:lle 30.000 markkaa ja hänen kahdelle sisarelleen kummallekin 60.000 markkaa. C:n ja D:n ei ollut näytetty sitoutuneen myymään tilaa kanteessa väitetyllä tavalla A:lle. Kuitenkin oli selvitetty, että C oli ilmoittanut useasti A:lle olevansa omasta puolestaan halukas myymään tilan hänelle. A:lla oli näin ollen oikeus saada kohtuullinen korvaus C:ltä ja D:ltä niistä kustannuksista, jotka heiltä oli A:n rakennustyön ja hänen hankkimiensa tarvikkeiden johdosta säästynyt, sekä B:ltä edusta, jonka tämä oli saanut rakentamisesta tilan arvon nousuna. Kun muuta selvitystä korvausmääristä ei ollut esitetty, kihlakunnanoikeus on arvioinut sen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:ää analogisesti soveltaen 40.000 markaksi. Koivurannan tilan tultua myydyksi B:lle A oli joutunut lopettamaan tilalla harjoittamansa hevosten hoidon ja ravivalmennuksen. A ei ollut kuitenkaan näyttänyt perustetta, jonka mukaan B olisi vastuussa hänelle mainitun liiketoiminnan lopettamisesta aiheutuneesta vahingosta, jonka määrästä A ei ollut myöskään esittänyt mitään näyttöä. Myöskään C ja D eivät olleet vastuussa mainituista vahingoista, koska he eivät olleet sitoutuneet myymään tilaansa A:lle. Edellä kerrotuilla perusteilla kihlakunnanoikeus on, hyläten A:n kanteen muilta osin, velvoittanut C:n, D:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvaukseksi saamastaan perusteettomasta edusta 40.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.3.1987 lukien. Turun hovioikeuden tuomio 10.2.1989 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A toiselta sekä C, D ja B toiselta puolelta olivat saattaneet jutun, on lausunut selvitetyksi, että C oli hakenut rakennusluvan Koivurannan tilalle rakennetulle hevostallille ja hän oli verotuksessaan ilmoittanut tallin omaisuudekseen. C ja D olivat kiistäneet sen, että A olisi rakentanut taikka rakennuttanut hevostallin. A oli näyttänyt, että hän oli osallistunut hevostallin rakentamiseen ja että hän oli saanut osan hevostallin rakennustarvikkeista korvauksena tekemästään työstä hevosvalmentajana ja hevosten hoitajana hevosten omistajalta. A ei kuitenkaan ollut esittänyt selvitystä hevostallin rakentamisessa tekemänsä työn ja sen rakentamiseen sijoittamiensa rakennustarvikkeiden määrästä. Hovioikeus on hyväksynyt C:ltä ja D:ltä A:n rakentamistyön ja sijoittamien rakennustarvikkeiden vuoksi säästyneiden kustannusten määräksi kihlakunnanoikeuden arvioimat 40.000 markkaa. C:n ja D:n myyjinä ja B:n ostajana 5.3.1987 tekemässä tilakaupassa Koivurannan tilalle rakennetun hevostallin ei ollut näytetty korottaneen tilan arvoa. Näillä ja kihlakunnanoikeuden muuten lausumilla perusteilla hovioikeus on vapauttanut B:n velvollisuudesta suorittaa A:lle korvausta perusteettomasta edusta, joka näin ollen on jäänyt C:n ja D:n maksettavaksi kihlakunnanoikeuden tuomitsemine korkoineen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan toistanut kanteessa esittämänsä vaatimukset työpalkasta sekä tallin rakentamisen ja vahingon korvaamisesta. Valituslupa on myönnetty 2.5.1989 hevostallin rakentamista koskevan vaatimuksen osalta. Muilta osin valituslupahakemuksen ratkaisu on siirretty valituksen käsittelyn yhteyteen. C, D ja B ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.10.1989 Käsittelyratkaisu Valituslupaa ei myönnetä siltä osin kuin A on vaatinut työpalkkaa ja vahingonkorvausta ammatin menettämisestä. Hovioikeuden tuomio jää siis näiltä osin pysyväksi. Pääasiaratkaisu Perustelu Hevostalli on rakennettu 1980 luvun alussa. A on osallistunut sen rakentamiseen hovioikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla. Tarkoituksena ei ole ollut, että A lahjoittaisi tämän työ- ja tarvikepanoksensa Koivurannan tilan omistajille C:lle ja D:lle, vaan hän on saanut siitä hyvityksen käyttämällä korvauksetta tallia ansiotoiminnassaan. Kun tuo käyttö tilan myynnin johdosta loppui kesäkuussa 1987, A ei vielä ollut saanut hyväkseen täyttä korvausta rakentamispanoksestaan. Korkein oikeus katsoo kuitenkin jääneen näyttämättä, että A:lla olisi kohtuullisena korvauksena vielä saamatta enemmän kuin 40.000 markkaa. A on vaatinut B:ltä korvausta tallin rakentamisesta Koivurannan tilalle sillä perusteella, että B tilan ostaessaan oli saanut tallista hyötyä A:n vahingoksi. B:n muun muassa Koivurannan tilasta C:lle ja D:lle maksama kauppahinta on kuitenkin käsittänyt korvauksen myös tallirakennuksesta eikä B:llä ole oikeudellista velvollisuutta maksaa siitä korvausta A:lle pelkästään sillä perusteella, että B:n sekä C:n ja D:n välinen kauppa on A:n esittämällä tavalla ollut edullinen B:lle. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan korvaamaan C:n, D:n ja B:n yhteiset vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Riihe- lä, Roos ja Taipale