KKO/1989/118

1989 false KKO:1989:118 A oli omavelkaisessa takaussitoumuksessa sitoutunut vastaamaan C:lle B:n velasta. Kun B oli asetettu konkurssiin, C oli valvonut siinä saatavansa. B:n muistutuksen johdosta saatava oli tullut riitaiseksi. C:n laiminlyötyä panna vireille riitautetun saamisen vahvistamista koskevan oikeudenkäynnin A oli vapautunut takausvastuustaan. TakausA 1 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaasan raastuvanoikeuden päätös 20.5.1988 Raastuvanoikeus on osakeyhtiö C:n A:ta vastaan ajamasta kanteesta katsonut selvitetyksi, että A oli 23.6.1987 allekirjoittamallaan omavelkaisella takauksella sitoutunut vastaamaan osakeyhtiö C:lle osakeyhtiö B:n velkoja 159.760 markan määrään saakka. Mainitusta määrästä oli osakeyhtiö B:n jouduttua 4.11.1987 konkurssiin ollut maksamatta 119.760 markkaa. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan osakeyhtiö C:lle mainitut 119.760 markkaa 18 prosentin korkoineen 14.10.1987 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 8.000 markkaa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä lukien. Vaasan hovioikeuden tuomio 22.9.1988 Hovioikeus, jossa A oli hakenut muutosta, on pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen. A on velvoitettu korvaamaan osakeyhtiö C:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 900 markalla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 17.2.1989. A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja että osakeyhtiö C velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa kaikissa oikeusasteissa. A on lausunut muun muassa, että osakeyhtiö C oli valvonut Tuusulan kihlakunnanoikeudessa osakeyhtiö B:n konkurssissa alkuperäisen saatavansa 157.760 markkaa korkoineen. Kun saatava oli tullut muistutuksen johdosta riitaiseksi, kihlakunnanoikeus oli 13.7.1988 julistamassaan konkurssituomiossa osoittanut osakeyhtiö C:n näyttämään saatavansa toteen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun konkurssituomio oli saanut kysymyksessä olevan saatavan osalta lainvoiman, nostettavassa erillisessä oikeudenkäynnissä. Osakeyhtiö C ei ollut pannut määräajassa vireille tuota oikeudenkäyntiä. Valvonta oli näin ollen rauennut ja osakeyhtiö C oli menettänyt puhevaltansa saatavan takaajaa A:ta vastaan. Osakeyhtiö C on antanut vaaditun vastauksen, jossa se on vaatinut muutoksenhakemuksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista. Osakeyhtiö C on lausunut muun muassa, että se oli esittänyt takaussitoumukseen perustuvan vaatimuksensa A:ta vastaan ennen osakeyhtiö B:n konkurssin valvontapäivää. A, joka oli osakeyhtiö B:n laillinen edustaja, oli tiennyt, että hän saattoi joutua takaussitoumuksen nojalla vastuuseen. A:n olisi sen vuoksi tullut valvoa mahdollisen takausvastuun toteutuessa syntyvä saatavansa osakeyhtiö B:n konkurssissa. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.10.1989 Perustelut Takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 1 §:n mukaan, jos velkoja laiminlyö velallisen konkurssissa valvoa saamisen, josta omavelkainen takaus on annettu, velkoja menettää puhevaltansa takaajaa vastaan. Jos valvottu saaminen tulee muistutuksen johdosta riitaiseksi ja velkoja laiminlyö panna vireille saamisen vahvistamista koskevan oikeudenkäynnin, on saaminen jäänyt laillisesti valvomatta. Mainitun asetuksen 1 §:stä ilmenevää oikeusohjetta on näin ollen sovellettava tällaiseenkin tapaukseen. Esitetyn selvityksen mukaan A on 23.6.1987 antanut omavelkaisen takauksen osakeyhtiö B:n osakeyhtiö C:lle olleesta 157.760 markan määräisestä velasta ja velan 2.000 markan määräisistä perimiskuluista eli yhteensä 159.760 markan suorittamisesta. Osakeyhtiö B on lyhentänyt velan pääomaa 40.000 markalla ennen yhtiön 4.11.1987 tapahtunutta konkurssiin asettamista. Osakeyhtiö C on valvonut konkurssissa 157.760 markan määräiset laskusaatavat. Valvottu saaminen on koskenut sitä velkaa, josta A oli antanut omavelkaisen takauksen. Osakeyhtiö C ei sen sijaan ole valvonut osakeyhtiö B:n konkurssissa mainittua perimiskulusaatavaansa. Osakeyhtiö B:n riitautettua osakeyhtiö C:n suorittaman saamisen valvonnan viimeksi mainittu yhtiö ei ole konkurssituomiossa annetun määräyksen mukaisesti pannut vireille saamisen vahvistamista koskevaa oikeudenkäyntiä. Osakeyhtiö C on sen vuoksi menettänyt oikeutensa vedota puheena olevaan takaussitoumukseen sekä velan vielä maksamatta olevan pääoman että velan perimiskulujen osalta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä (L 13.3.1964/133) ilmenevän periaatteen mukaan A ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Koska osakeyhtiö C on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee sen korvata A:n kulut täällä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan sekä osakeyhtiö C:n kanne hylätään. A vapautetaan kaikesta alempien oikeuksien tuomitsemasta maksuvelvollisuudesta. A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus alempien oikeuksien osalta hylätään. Osakeyhtiö C velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Mörä, Lehtonen, Rintala ja Huopaniemi