KKO/1989/122

1989 false KKO:1989:122 Kasteen toimittajan tehtävänä oli tutkia täyttikö kummiksi ehdotettu henkilö kirkkolain 36 §:ssä kummille asetetut edellytykset. Kun pappi ei voinut hyväksyä kummiksi avoliitossa elävää henkilöä, hänen olisi tullut hyvissä ajoin ennen kastetilaisuutta ottaa selko siitä, elikö kummiksi ehdotettu henkilö sellaisessa liitossa. Kun pappi oli tämän laiminlyönyt, hänen katsottiin syyllistyneen varomattomuudesta tehtyyn virkavelvollisuuden rikkomiseen. KirkkoL 36 § ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 17.2.1988 Apulaispoliisitarkastaja Ruokosen syytteestä tuomiokapituli on katsonut selvitetyksi, että X:n seurakunnan kappalainen A oli hieman ennen 17.5.1987 X:n kirkossa toimitettavaksi sovittua kastetta kasteen toimittajana kieltäytynyt hyväksymästä B:n ja C:n tyttärensä kummeiksi nimeämiä D:tä ja E:tä olemaan kummeina sillä perusteella, että nämä elivät keskenään avoliitossa eivätkä siten hänen käsityksensä mukaan olleet kirkkolain 36 §:n edellyttämiä elämässään nuhteettomia evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Kirkkolain 78 §:n mukaan kirkkoneuvostolla on oikeus julistaa yleisesti syntiin ja paheeseen paatunut seurakunnan jäsen menettäneeksi oikeuden olla kummina sen jälkeen, kun kirkkoherra ensin on häntä nuhdellut, ja, jollei hän tästä ota ojentuakseen, kirkkoneuvosto on antanut hänelle varoituksen. Koska tätä ei ollut tapahtunut, A:n oli menettelyllään katsottava ylittäneen toimivaltansa ja siten kirkollista toimitusta suorittaessaan tahallaan rikkoneen papillisen virkansa velvollisuuksia. A, jonka evankelis-luterilaisen kirkon pappina olisi tullut osoittaa käytöksessään säädyllisyyttä, sävyisyyttä ja hyväntahtoisuutta, harrastaa kuria ja järjestystä, esimerkillään edistää rauhallista ja kunniallista vaellusta sekä kaikessa ja kaikkialla käyttäytyä arvollisena sananpalvelijana, oli siis rikkonut pappisvirkansa velvollisuuksia. Sen vuoksi tuomiokapituli on, puuttumatta kysymykseen, oliko avosuhteessa elävä ihminen kelpoinen kummiksi vai ei, todennut kirkkolain 78, 85, 99, 106, 442, 444 ja 455 §:n nojalla A:n tahallisesti rikkoneen papillisen virkansa velvollisuuksia ja tuominnut hänet erotettavaksi kuukauden ajaksi pappisviran toimittamisesta. Vaatimukset hovioikeudessa A on valituksessaan lausunut, että kirkkolain 36 §:ssä kummilta edellytettävällä nuhteettomuudella ei tarkoitettu saman lain 78 §:ssä säädettyä yleisesti tiedettyä paatumista syntiin ja paheeseen. Kirkkolain 36 §:n tarkoitus oli lapsen kristillisen kasvatuksen turvaaminen, kun taas lain 78 §:n tarkoitus oli mahdollistaa katumukseen pakottaminen. Kasteen toimittajana A:n tehtävänä oli ollut tutkia, olivatko kummeiksi ehdotetut henkilöt konfirmoituja ja elämässään nuhteettomia evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Menettelemällä kastetilaisuudessa tuomiokapitulin päätöksessä kerrotuin tavoin A ei ollut ylittänyt toimivaltaansa. Sen vuoksi A on pyytänyt, että syyte hylättäisiin. Sen varalta, että syytettä ei hylättäisi, A on pyytänyt, että juttu palautettaisiin tuomiokapitulin käsiteltäväksi lisäselvityksen esittämistä ja hänen nimeämiensä todistajien kuulustelun järjestämistä varten tai että hänet ainakin jätettäisiin rangaistukseen tuomitsematta. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 30.6.1988 Hovioikeus on hylännyt palautuspyynnön jutun selvitettyyn tilaan nähden aiheettomana. Ratkaisunsa perusteluissa hovioikeus on todennut, että A oli 13.5.1987 B:n ja C:n kanssa käymässään kastekeskustelussa katsonut heidän tyttärensä kummeiksi nimeämien D:n ja E:n täyttävän kummeilta vaadittavat kirkkolain 36 §:ssä tarkoitetut edellytykset ja hyväksynyt heidät sanotun lapsen kummeiksi. Hieman ennen X:n kirkossa 17.5.1987 toimitettavaksi sovittua kastetta A oli tavannut D:n ja E:n, jotka olivat saapuneet kirkkoon ollakseen kummeina läsnä kastetta toimitettaessa. Saatuaan D:ltä tietää D:n ja E:n elävän avoliitossa A oli ilmoittanut D:lle ja E:lle, etteivät he voineet toimia kummeina ennen kuin he antoivat pyhittää liittonsa kristillisessä seurakunnassa säädetyllä tavalla, ja kasteen toimittajana evännyt D:ltä ja E:ltä oikeuden olla B:n ja C:n tyttären kummeina sillä perusteella, etteivät D ja E A:n käsityksen mukaan olleet kirkkolain 36 §:ssä tarkoitetuin tavoin elämässään nuhteettomia evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Kirkkolain 78 §:n mukaan kirkkoneuvostolla on oikeus tuomiokapitulin päätöksestä ilmenevin tavoin julistaa yleisesti syntiin ja paheeseen paatunut seurakunnan jäsen menettäneeksi oikeuden olla kummina. Kirkkoneuvoston päätös on alistettava tuomiokapitulin tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Kirkkolaissa ei ole säännöstä papin oikeudesta evätä konfirmoidulta, evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseneltä oikeutta olla kummina. D:tä ja E:tä ei ollut kirkkolain 78 §:ssä säädetyssä järjestyksessä julistettu menettäneeksi oikeuttaan olla kummeina. Näin ollen A oli 17.5.1987 X:n kunnassa kerrotuin tavoin menettelemällä ylittänyt toimivaltansa ja siten tahallaan kirkollista toimitusta suorittaessaan rikkonut papillisen virkansa velvollisuuksia. Sen vuoksi hovioikeus on kirkkolain 78 ja 106 §:n nojalla jättänyt tuomiokapitulin päätöksen lopputuloksen pysyväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Korkein oikeus, joka on 7.10.1988 kieltänyt hovioikeuden päätöksen täytäntöönpanon, on 30.11.1988 myöntänyt A:lle valitusluvan. Apulaispoliisitarkastaja Ruokonen on antanut syyttäjältä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.10.1989 Perustelut Kirkkolain 36 §:n mukaan kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja, elämässään nuhteettomia evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Jutussa ei ole esitetty, että X:n seurakunnassa, kuten eräissä muissa seurakunnissa on tehty, olisi ollut tapana heti lapsen syntymän jälkeen lähettää vanhemmille kirje, jossa olisi selostettu kummiuden edellytyksiä ja todettu, että avoliitossa elävä henkilö ei täyttänyt kummilta edellytettävää nuhteettomuuden vaatimusta. Neljä päivää ennen nyt kysymyksessä olevaa kastetilaisuutta A kastekeskustelussa ei ole yksityiskohtaisesti selostanut kastettavan lapsen vanhemmille, että hän ei hyväksynyt kummeiksi avoliitossa eläviä henkilöitä. Tarkemmin yksilöimättömään kysymykseensä, olivatko vanhempien kummeiksi jo nimeämät henkilöt nuhteettomia, A on saanut myönteisen vastauksen. Saatuaan vähän ennen kastetilaisuutta tietää, että D ja E elivät avoliitossa, A on vasta tuolloin kieltänyt heitä olemasta kummeina. Kasteen toimittajan tehtävänä on tutkia, että kummeiksi esitetyt henkilöt täyttävät kirkkolain 36 §:ssä kummeille asetetut edellytykset. Näin tehdessään A ei ole ylittänyt toimivaltaansa. Kirkkolaissa ei ole säännöstä siitä, miten kasteen toimittajan tulisi menetellä katsoessaan, ettei kummiksi ehdotettu henkilö ole hänen mielestään kirkkolain 36 §:ssä tarkoitetuin tavoin elämässään nuhteeton. Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa kuitenkin hyväksytään kummeiksi myös henkilöitä, jotka elävät avoliitossa. Kun A ei ole voinut hyväksyä kummeiksi avoliitossa eläviä henkilöitä, hänen olisi pitänyt hyvissä ajoin ennen kysymyksessä olevaa kastetilaisuutta ottaa selko siitä, elivätkö kummeiksi ehdotetut henkilöt avoliitossa. A on laiminlyönyt tämän velvollisuutensa ja siten varomattomuudesta rikkonut papillisen virkansa velvollisuuksia. Lainkohdat Kirkkolaki 36 ja 106 § Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan. A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukeman tahallisen virkavelvollisuuden rikkomisen ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta varomattomuudesta tehdystä virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoitus. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Ådahl, Riihelä, Huopaniemi ja Taipale