1989 false KKO:1989:124 Ään. Vesiylioikeudella oli oikeus määrätä A:lle vesioikeudessa myönnetty maksuttoman oikeudenkäynnin etu lakkaamaan maksuttomasta

§:n nojalla, koska A:n maksuttoman oikeudenkäynnin saamiseksi vesioikeudelle antamasta hakemuksesta ilmeni, että hän kykeni suorittamaan asian käsittelyn vaatimat menot. MOL 18 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Pohjois-Suomen vesioikeus on käsitellessään Kokkosnivan voimalaitoksen rakentamislupaa koskevaa hakemusasiaa myöntänyt 3.3.1987 A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin 13.10.1986 lukien ilman takaisinkorvausvelvollisuutta valtiolle sekä määrännyt hänen oikeudenkäyntiavustajakseen asianajaja X. Vesioikeus on 12.6.1987 antamallaan päätöksellä, velvoittaessaan rakentamisluvan saaneen maksamaan korvauksia muuan muassa A:n omistamille tiloille aiheutuvista vahingoista, määrännyt maksettavaksi valtion varoista X:lle korvauksena tarpeellisista kuluista 158,10 markkaa ja palkkiona 3.850 markkaa eli yhteensä 4.008,10 markkaa, mitkä määrät jäivät valtion vahingoksi. Vesiylioikeuden päätös 9.9.1988 Vesiylioikeus, jonka tutkittavaksi muuan muassa A oli saattanut jutun, on, pysyttäessään A:n omistamien tilojen osalta vesioikeuden päätöksen ja määrätessään X:lle maksettavaksi valtion varoista palkkiona A:n avustamisesta vesiylioikeudessa 700 markkaa, todennut, että A:n maksuttoman oikeudenkäynnin saamiseksi antamasta hakemuksesta ilmeni, että A huomioon ottaen hänen tulonsa ja varansa sekä elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat kykeni suorittamaan asian käsittelyn vaatimat menot. Tämän vuoksi vesiylioikeus on maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 1 §:n 1 momentin, 18 §:n ja 19 §:n 1 momentin nojalla määrännyt A:lle myönnetyn maksuttoman oikeudenkäynnin edun lakkaamaan vesiylioikeuden päätöksen antopäivästä lukien ja velvoittanut A:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetuista kustannuksista kohtuulliseksi harkittuna osana 700 markkaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 8.12.1988. A on katsonut, että vesiylioikeus ei ole ollut toimivaltainen lakkauttamaan hänelle myönnettyä maksuttoman oikeudenkäynnin etua, koska asia on ollut vesiylioikeuden käsiteltävänä ainoastaan rahakorvausvaatimusten osalta. Toisaalta vesiylioikeudella ei olisi ollut maksuttomasta

§:n nojallakaan oikeutta määrätä hänelle myönnettyä maksuttoman oikeudenkäynnin etua lakkaamaan niiden samojen tietojen pohjalta, joilla vesioikeus oli maksuttoman oikeudenkäynnin myöntänyt. Sen vuoksi A on vaatinut, että vesiylioikeuden päätös tältä osin kumottaisiin ja hänelle määrättäisiin maksettavaksi takaisin 16 prosentin korkoineen 16.9.1988 lukien se 700 markan korvaus, jonka hän oli vesiylioikeuden päätöksen nojalla joutunut valtiolle suorittamaan. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.10.1989 Perustelut Vesiylioikeudella, jossa vesiasia on ollut vireillä, on maksuttomasta

§:n nojalla ollut toimivalta ja mainitsemillaan hyväksyttävillä perusteilla myös oikeus määrätä A:lle myönnetty maksuttoman oikeudenkäynnin etu lakkaamaan harkittuaan maksuttoman oikeudenkäynnin edellytyksiä samojen tietojen perusteella kuin vesioikeus mutta eri tavalla kuin viimeksi mainittu oikeusaste. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Nuorempi oikeussihteeri Räty: Korkein oikeus antanee seuraavan päätöksen: Perustelut Vesioikeus on myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin A:n vesioikeudelle tuloistaan ja varoistaan sekä muista taloudelliseen asemaansa vaikuttavista seikoista antamien tietojen perusteella. Koska näiden tietojen ei ole näytetty olleen virheellisiä tai oikeudenkäynnin kestäessä muuttuneen, vesioikeudella ei ole ollut oikeutta maksuttomasta

§:n nojalla määrätä A:lle myönnettyä maksuttoman oikeudenkäynnin etua lakkaamaan. Päätöslauselma Vesiylioikeuden päätös kumotaan ja A vapautetaan velvollisuudesta korvata valtiolle vesiylioikeuden määräämää 700 markkaa. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan asianajaja X:lle vesiylioikeuden päätöksen lunastamisesta aiheutuneena tarpeellisena kuluna 328 markkaa ja palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 800 markkaa eli yhteensä 1.128 markkaa. Oikeusneuvos Ketola: Hyväksyn mietinnön. Päätöslauselma Vesiylioikeuden päätöstä ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala, Nikka- rinen, Nybergh ja Ketola (eri mieltä)