1989 false KKO:1989:126 Työnantaja oli taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten irtisanonut työntekijän työsopimuksen antaen samalla hänelle työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 7 §:ssä tarkoitetut menettelyohjeet. Työntekijä oli tämän jälkeen lain 10 §:ään vedoten ilmoittanut pitävänsä työsopimuksen irtisanomista lain vastaisena. Lain 7 §:n 2 momentin katsottiin edellyttävän työnantajalta uusien menettelyohjeiden antamista työntekijälle. L työsopimuksen irtisanomismenettelystä 7 § 2 mom L työsopimuksen irtisanomismenettelystä 10 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanteet Vaasan raastuvanoikeudessa I kanne A on Huoltoasema B Kommandiittiyhtiölle ja B:lle 16.10.1986 tiedoksi toimittamansa haasteen nojalla lausunut työskennelleensä työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa yhtiöön ajan 1.6.1975-30.4.
- Hänen työtehtäviinsä oli kuulunut erilaisten huolto- ja korjaustöiden suorittaminen sekä kiinteistön ja kaluston hoidosta huolehtiminen. Yhtiö oli irtisanonut hänen työsopimuksensa 2.1.1986 perustellen irtisanomista tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. A:n työsuhde oli päättynyt 30.4.
- Tämän jälkeen yhtiö oli ottanut palvelukseensa uuden työntekijän ja työntekijöiden määrä yhtiön huoltoasemalla oli pysynyt samana. Koska työt huoltoasemalla eivät olleet sillä tavoin vähentyneet, että yhtiö olisi voinut perustella irtisanomista tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä, irtisanominen oli ollut laiton. Näin ollen A:n irtisanomisen oli täytynyt johtua työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 2 §:n 2 kohdan tarkoittamasta muusta työsopimuslain mukaan kielletystä syystä. Tämän johdosta A on vaatinut, että yhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle työsopimuslain 37 §:n ja työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 2, 19 ja 20 §:n nojalla työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta johtuvana vahingonkorvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä eli 96.500 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen. Yhtiön ja B:n väite Yhtiö ja B ovat kieltäytyneet vastaamasta kanteeseen, koska A ei ollut kahdessa viikossa siitä, kun hänet oli irtisanottu ja hänelle oli annettu työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaiset ohjeet, ilmoittanut yhtiölle pitävänsä irtisanomista laittomana. Sen vuoksi yhtiö ja B ovat vaatineet, että näihin kohdistettua kannetta ei tutkita ja että A velvoitetaan korvaamaan näiden oikeudenkäyntikulut jutussa. Raastuvanoikeuden päätös 3.2.1987 Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A ei ollut tehnyt ilmoitusta työnantajalle työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 10 §:ssä mainitussa kahdessa viikossa, eikä lakia ollut sovellettava myöskään sillä perusteella, että työntekijäliiton Vaasan alueen aluetoimitsija oli ottanut yhteyttä työnantajaan. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.800 markalla. II kanne A on yhtiölle ja B:lle 16.1.1987 tiedoksi toimittamassaan haasteessa lausunut työskennelleensä työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa yhtiöön ajan 1.6.1975-30.4.
- Hänen työtehtäviinsä oli kuulunut erilaisten huolto- ja korjaustöiden suorittaminen sekä kiinteistön ja kaluston hoidosta huolehtiminen. Yhtiö oli irtisanonut A:n työsopimuksen 2.1.1986 perustellen irtisanomista tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. A:n työsuhde yhtiöön oli päättynyt 30.4.
- A:n työsuhteen päättymisen jälkeen yhtiö oli ottanut palvelukseensa uusia työntekijöitä samoihin tai samanlaisiin tehtäviin tarjoamatta A:lle työtä asianmukaisella tavalla. Tämän johdosta A on vaatinut, että yhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies B velvoitetaan yhteisvastuullisesti työsopimuslain 42 a ja 51 §:n nojalla suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi kahdentoista kuukauden palkkaa vastaava määrä 57.900 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.1.1987 lukien. Yhtiön ja B:n vastaus Yhtiö ja B ovat vastustaneet kannetta katsoen, että yhtiöön 26.
- ja 2.6.1986 palkatut uudet työntekijät eivät olleet tehneet samanlaista työtä kuin A. Yhtiö ja B ovat vaatineet A:n velvoittamista korvaamaan näiden oikeudenkäyntikulut 4.500 markalla 16 prosentin korkoineen. Raastuvanoikeuden päätös 24.3.1987 Raastuvanoikeus on lausunut jääneen näyttämättä, että yhtiö oli sen jälkeen, kun A oli irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, kuuden kuukauden kuluessa irtisanomisesta palkannut työntekijöitä samanlaisiin työtehtäviin kuin A oli yhtiön palveluksessa tehnyt. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.500 markalla 16 prosentin korkoineen 24.3.1987 lukien. Vaasan hovioikeuden päätös 17.12.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla oli saattanut molemmat jutut, on käsitellyt ja ratkaissut ne yhdessä, koska niissä oli kyse samasta perusteesta johtuvista vaatimuksista. Päätöksessään hovioikeus on lausunut, että yhtiö oli 2.1.1986 taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 30.4.1986 antaen hänelle samassa yhteydessä työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaisesti ohjeen siitä, miten hänen oli meneteltävä ja minkä ajan kuluessa ryhdyttävä toimenpiteisiin, jos hän katsoi irtisanomisen lain vastaiseksi. A:n asiamiehenä toiminut henkilö oli 4.6.1986 puhelimitse ilmoittanut yhtiön vastuunalaiselle yhtiömiehelle B:lle A:n pitävän irtisanomista laittomana. Yhtiö ei ollut edes väittänyt antaneensa A:lle hänen puolestaan tehdyn ilmoituksen jälkeen uusia ohjeita siitä, miten tämän tuli menetellä katsoessaan irtisanomisen lain vastaiseksi. Kun yhtiö ei ollut A:n ilmoituksen jälkeen antanut hänelle työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaisesti menettelyohjeita saatuaan tiedon siitä, että A piti irtisanomista lain vastaisena, sanotun lain 10 §:n mukainen kahden viikon määräaika ei ollut alkanut kulua. A:n kanne oli siten nostettu tuon lain 25 §:n mukaisessa määräajassa. Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätökset ja palauttanut jutun raastuvanoikeuteen ilmoituksesta tapahtuvaa uutta käsittelyä varten. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSSA Yhtiölle ja B:lle on myönnetty valituslupa 15.3.
- A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Yhtiö ja B ovat vaatineet hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätösten varaan ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.10.1989 Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Jutun uuden käsittelyn yhteydessä raastuvanoikeuden tulee antaa lausunto asianosaisten oikeudenkäyntikuluvaatimuksista myös sikäli kuin ne koskevat toimenpiteitä Korkeimmassa oikeudessa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nybergh, Leh- tonen, af Hällström ja Tulenheimo-Takki