KKO/1989/134

1989 false KKO:1989:134 Kiinteistön kauppaan perustettu maksuvaatimus hylättiin maakaaren 1 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella kun maksuvelvollisuutta koskevasta kauppakirjan ehdosta ei käynyt ilmi maksun määrä eikä myöskään peruste tuon määrän laskemiselle, vaan määrän vahvistaminen oli jätetty myyjän harkinnan varaan. MK 1 luku 2 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALIOIKEUDESSA Turun kaupungin kanne Turun raastuvanoikeudessa Turun kaupunki on 6.2.1985 A:lle ja 7.2.1985 B:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että se oli 28.5.1980 päivätyllä kauppakirjalla myynyt puolisoille A ja B Turun kaupungin Kuralan kaupunginosan 58. korttelin tontin nro 2 muun ohella ehdolla, että mikäli kaupunki myöhemmin päätti periä rakentamiseen luovutetuilta tonteilta kuntoonpanokustannusten korvauksen, tontinomistaja sitoutui maksamaan maksun kokonaisuudessaan yhden kuukauden kuluessa laskun päiväyksestä. Turun kaupungin kiinteistö- ja rakennustoimen lautakunnan vahvistettua tuon korvauksen suuruudeksi 38 markkaa kerrosalaneliömetriltä kaupunki oli velkonut puolisoilta A ja B marraskuussa 1980 lähetetyllä laskulla tontin kuntoonpanokustannuksina 13.680 markkaa. Kun puolisot A ja B eivät olleet heille myönnetyn maksulykkäyksen jälkeenkään suorittaneet kuin osan sanotuista kustannuksista, kaupunki on vaatinut, että heidät velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan kuntoonpanokustannuksista vielä maksamatta olevat 9.680 markkaa ja 8 prosenttia korkoa laskettuna 13.680 markalle 21.12.1980 ja 13.1.1982 väliseltä ajalta, 11.680 markalle 14.1.1982 ja 28.2.1982 väliseltä ajalta ja 9.680 markalle 1.3.1982 alkaen. Lisäksi kaupunki on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. A:n ja B:n vastine Vastaajat ovat tehtyään raastuvanoikeuden toimivaltaa koskeneen oikeudenkäyntiväitteen kiistäneet kanteen perusteen ja vaatineet sitä hylättäväksi sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Raastuvanoikeuden päätös 21.5.1985 Raastuvanoikeus on 14.5.1985 julistamallaan väitepäätöksellä hylännyt A:n ja B:n oikeudenkäyntiväitteen ja sen jälkeen asian lopullisesti ratkaistessaan katsonut selvitetyksi, että vastaajat olivat sitoutuneet kanteessa kerrottuun maksuvelvollisuuteen, mutta sen laiminlyöneet. Koska vastaajat eivät olleet näyttäneet vaatimusta määrältään vääräksi tai kohtuuttomaksi, raastuvanoikeus on velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Turun kaupungille vaaditut 9.680 markkaa ja 8 prosenttia vuotuista korkoa laskettuna 13.680 markalle 21.12.1980 ja 13.1.1982 väliseltä ajalta, 11.680 markalle 14.1.1982 ja 28.2.1982 väliseltä ajalta sekä 9.680 markalle 1.3.1982 alkaen. Tämän ohessa A ja B on velvoitettu suorittamaan Turun kaupungille oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1.000 markkaa. ASIAN KÄSITTELY YLEMMISSÄ OIKEUSASTEISSA A:n ja B:n haettua muutosta raastuvanoikeuden päätökseen ja hovioikeuden ratkaistua jutun 14.3.1986 antamallaan päätöksellä Korkein oikeus on 29.10.1987 antamallaan päätöksellä kumonnut hovioikeuden päätöksen ja palauttanut jutun hovioikeuteen ilmoituksesta tapahtuvaa uutta lainmukaista käsittelyä varten. Turun hovioikeuden tuomio 13.5.1988 A ja B ovat pyytäneet hovioikeutta käsittelemään jutun uudelleen ja uudistaen raastuvanoikeuden päätöksestä tekemänsä valituksen vaatineet kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Turun kaupunki on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta hovioikeuskuluistaan. Hovioikeus on todennut A:n ja B:n vastustaneen kannetta, paitsi sillä perusteella, ettei kaupungilla ollut ollut oikeutta periä kanteessa mainittua maksua sen lainsäädännön vastaisuuden takia, myös sillä perusteella, että kauppakirjan kyseistä maksua koskeva sopimusehto oli ollut epätäsmällinen ja kohtuuton, koska kyseisessä sopimusehdossa ei ollut määritelty kuntoonpanokustannusten määrää. Viimeksi mainitun asiaväitteen osalta hovioikeus on todennut, että sopimusehdon mukaisesti kaupungilla oli oikeus yksipuolisesti päättää suoritettavan maksun suuruudesta ja maksuajasta. Kiinteistönkauppa on maakaaren 1 luvun 2 §:n mukaan tehtävä määrämuodossa. Näin ollen myös kiinteistönkauppaan välittömästi liittyvät, ostajan maksuvelvollisuuden aikaansaavat sopimusehdot on tehtävä määrämuodossa. Tämän johdosta olisi myös ostajan maksuvelvollisuutta koskevassa ehdossa tullut määrätä kyseisen, kauppahintaan verrattavan maksun suuruus tai sen laskemisen perusteet. Hovioikeus on katsonut, että kiinteistönkaupassa määrämuodon noudattamatta jättämisestä on seurannut sopimuksen pätemättömyys eikä kaupungilla ole ollut oikeutta kyseisen sopimusehdon nojalla saada A:ta ja B:tä vastaan suoritustuomiota. Tämän vuoksi hovioikeus on hylännyt Turun kaupungin kanteen ja vapauttanut A:n ja B:n tuomitusta maksuvelvollisuudesta. Koska asia oli ollut oikeudellisessa suhteessa niin epätietoinen, että kaupungilla oli ollut perusteellista aihetta oikeudenkäyntiin, A ja B ovat saaneet kärsiä kulunsa omana vahinkonaan. Jutun näin päättyessä on myös hylätty kaupungin vaatimus saada korvausta hovioikeuskuluistaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Turun kaupungille on myönnetty valituslupa 29.9.1988, jolloin kysymys valitusluvan myöntämisestä A:lle ja B:lle on siirretty ratkaistavaksi kaupungin valituksen käsittelyn yhteydessä. A ja B sekä kaupunki ovat antaneet pyydetyt vastaukset toistensa muutoksenhakemuksiin. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.11.1989 Päätös valituslupahakemukseen A:lle ja B:lle ei myönnetä valituslupaa. Hovioikeuden tuomio jää siis heidän oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa hylkäämisen osalta pysyväksi. Päätös valitukseen Perustelut Turun kaupungin ja puolisoiden A ja B kauppakirjan riidanalainen kohta kuuluu näin: "Mikäli kaupunki myöhemmin päättää periä rakentamiseen luovutettavilta tonteilta kuntoonpanokustannusten korvauksen, tontinomistaja sitoutuu maksamaan tämän päätöksen edellyttämän maksun kokonaisuudessaan yhden