1989 false KKO:1989:14 Auton rekisteriote oli ollut kirjoitusvirheen johdosta virheellinen auton vuosimallia koskeneen merkinnän osalta siten, että auton todellinen vuosimalli oli merkinnän mukaista vuosimallia vanhempi. A oli ostanut auton kaupalla, jossa luovutustodistukseen oli tehty rekisteriotteen mukaista vuosimallia vastaava merkintä. A:n myytyä auton edelleen hänet oli velvoitettu suorittamaan ostajalle hinnanalennusta sen perusteella, että auto oli ollut vuosimalliltaan ilmoitettua vanhempi. A oli yrittänyt periä saantomieheltään korvausta hänelle aiheutuneesta vahingosta siinä onnistumatta. Ään. Rekisteriotteen antaminen oli julkisen vallan käyttämistä. Siinä ei ollut noudatettu kohtuudella asetettavia tarkkuusvaatimuksia. Valtio katsottiin, riippumatta auton myyjän mahdollisesta korvausvelvollisuudesta, vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla velvolliseksi korvaamaan A:lle virheellisen merkinnän aiheuttama vahinko, joka oli aiheutunut siten, että A oli maksanut autosta enemmän kuin mitä hän olisi maksanut, jos hän olisi tiennyt auton oikean vuosimallin. Sen sijaan virheellä ei ollut sellaista syy-yhteyttä A:n maksettavaan hinnanalennukseen ja hänen saantomieheensä kohdistamien perintäyritysten aiheuttamiin kustannuksiin, että valtio olisi niistä vastuussa. VahL 3 luku 2 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa A on Suomen valtiolle 1.3.1985 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli 19.6.1979 ostanut Romanian Sosialistisen Tasavallan Helsingissä olevalta suurlähetystöltä sen käytössä olleen henkilöauton 14.500 markan kauppahinnasta. Auto oli tarjottu myytäväksi lehti-ilmoituksella, jossa mainittiin auton olevan vuosimallia 1976 ja sillä ajetun 52.000 kilometriä. Suurlähetystön edustaja oli esittänyt autoa koskeneen 4.5.1976 päivätyn rekisteriotteen, johon oli auton vuosimalliksi merkitty
- Auton Suomessa tapahtunutta huoltoa osoittavaan huoltokorttiin oli ensimmäiseksi päivämääräksi merkitty 21.4.1976 ja ajokilometrilukemaksi 3.
- Kaupanteon yhteydessä laadittuun auton luovutustodistukseen merkittiin rekisteriotteen mukaisesti auton vuosimalliksi
- Edellä mainituilla perusteilla A oli vakuuttunut siitä, että auto oli vuosimallia
- A oli 8.10.1979 myynyt auton kunnostettuna ja uudelleen rekisteröitynä Viialasta olevalle maalarille B:lle 17.660 markan kauppahinnasta. Syyskuussa 1980 B oli autoa koskeneesta 28.4.1976 päivätystä katsastuskirjasta ja Helsingin poliisilaitoksen ajokortti- ja ajoneuvotoimiston pitämästä autorekisteristä saanut tietoonsa, että auto olikin vuosimallia
- Asiaa selvitettäessä oli käynyt ilmi, että autoa koskeneessa rekisteriotteessa oli auton vuosimallin kohdalla kirjoitusvirheestä johtunut virheellinen merkintä. Virheellisen rekisteriotteen oli kirjoittanut kirjuri X ja allekirjoituksellaan varmentanut toimiston johtaja Y. B:n kanteesta Toijalan kihlakunnanoikeus oli päätöksellään 7.1.1981 velvoittanut A:n suorittamaan B:lle kysymyksessä olevan automerkin vuosimallien 1973 ja 1976 väliseksi hintaeroksi arvioimansa määrän 7.750 markkaa 5 prosentin korkoineen kaupantekopäivästä 8.10.1979 alkaen sekä korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 1.783,70 markalla. Turun hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, oli tuomiollaan 30.10.1981 pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen muutoin, mutta määrännyt koron maksettavaksi haasteen tiedoksiantopäivästä 9.12.1980 lukien. Edellä selostetun tapahtumainkulun seurauksena A:lle oli syntynyt 10.450 markan määräinen taloudellinen tappio, mikä käsitti B:lle maksettavaksi tuomitut hinnanalennuksen 7.750 markkaa ja oikeudenkäyntikulut korkoineen 2.152,05 markkaa sekä hovioikeuden tuomion lunastuksen 143 markkaa ja erinäiset puhelinkulut 404,95 markkaa. A oli ensiksi yrittänyt periä edellä mainittua taloudellista tappiotaan Romanian Sosialistisen Tasavallan suurlähetystöltä, mistä toimenpiteistä hänelle oli aiheutunut vain lisäkustannuksia asiamiehen ja käännöstoimiston palkkioina sekä puhelin- ja postikuluina yhteensä 4.183,90 markkaa. A on lausunut, että jos kaupanteon yhteydessä autosta esitetyssä rekisteriotteessa olisi ollut auton vuosimallia koskeva oikea merkintä, A ei olisi kauppaa suurlähetystön kanssa tehnyt, ei ainakaan sillä hinnalla, minkä hän oli autosta suurlähetystölle maksanut. Kysymyksessä olevan automerkin vuosimallien 1973 ja 1976 välillä ei ollut ulkonaisesti havaittavia eroja eikä ammattimieskään olisi voinut oikeaa vuosimallia havaita. A on katsonut, että hänelle aiheutunut vahinko oli johtunut valtion palveluksessa olleiden virkamiesten virheellisestä menettelystä rekisteriotetta kirjoitettaessa. Sen vuoksi A on vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi valtion palveluksessa olleiden virkamiesten virheellä hänelle aiheutetusta vahingosta 14.633,90 markkaa korkoineen ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa. Valtion vastine Valtio on myöntänyt, että kysymyksessä olevan auton rekisteriote oli auton vuosimallia koskevan merkinnän kohdalta kanteessa kerrotuin tavoin virheellinen. Valtio on todennut, ettei mainittu virhemerkintä käsittänyt sellaista merkityksellistä seikkaa, joka perustaisi valtiolle vahingonkorvausvelvollisuuden. Valtion korvausvastuu ei voinut ainakaan ulottua kustannuksiin, jotka A:lle olivat aiheutuneet suurlähetystöön kohdistuneista tuloksettomista perintätoimista. A oli ammattimainen automyyjä ja hänellä oli ollut selonottovelvollisuus autoa koskevien tietojen osalta. A:n olisi jo auton kunnostakin pitänyt käsittää auton olleen ilmoitettua vuosimallia vanhemman. Näin valtio on katsonut A:n omalla tuottamuksellaan aiheuttaneen vahinkonsa. Vaihtoehtoisesti Romanian Sosialistinen Tasavalta oli vastuussa puheena olevasta suurlähetystön ja A:n välisestä autokaupasta A:lle mahdollisesti johtuneen vahingon korvaamisesta. Näillä perusteilla valtio on kiistänyt korvausvelvollisuutensa ja pyytänyt, että kanne hylätään tai että korvausta joka tapauksessa vahingonkorvauslain 3 luvun 6 §:n nojalla sovitellaan. Lisäksi valtio on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Raastuvanoikeuden päätös 25.3.1985 Raastuvanoikeus on, kuultuaan myös X:ä ja Y:tä, katsonut selvitetyksi, että A oli ostanut Romanian Sosialistisen Tasavallan Helsingissä olevalta suurlähetystöltä henkilöauton 14.500 markan kauppahinnasta ja myöhemmin myynyt auton edelleen B:lle 17.660 markan kauppahinnasta. Sittemmin B oli kuitenkin saanut tietoonsa, että auto olikin vuoden 1973 eikä vuoden 1976 mallia, kuten auton rekisteriotteeseen oli Helsingin poliisilaitoksen ajokortti- ja ajoneuvotoimiston kirjurin X:n toimesta merkitty. Rekisteriote oli varmennettu saman toimiston johtajan Y:n nimileimasimella. B:n A:han kohdistaman kanteen johdosta A oli velvoitettu suorittamaan B:lle erinäisiä korvauksia yhteensä 10.450 markkaa. Koska A ei ollut yrityksistään huolimatta saanut näitä korvauksia perityksi Romanian Sosialistiselta Tasavallalta, A oli edellä mainittuun virheelliseen merkintään vedoten vaatinut Suomen valtiolta korvausta hänelle aiheutuneesta vahingosta. Koska kuitenkin jutussa oli jäänyt näyttämättä, että sanotut valtion palveluksessa olleet työntekijät olisivat tahallaan tai tuottamuksellaan aiheuttaneet A:lle kysymyksessä olevan vahingon tai että virheellisestä merkinnästä aiheutunut seuraamus olisi suoraan kohdistunut A:han, koska virheellisen merkinnän tapahtuessa auto oli ollut Romanian Sosialistisen Tasavallan omistuksessa, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan Suomen valtion oikeudenkäyntikulut asiassa 700 markalla. Helsingin hovioikeuden tuomio 28.1.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun uudistaen raastuvanoikeudessa esittämänsä kanteen ja oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen sekä vaatien korvausta oikeudenkäyntikuluistaan myös hovioikeudessa, on ratkaisunsa perusteluina lausunut seuraavaa. Valtion asianomaisten virkamiesten ei ollut näytetty tahallaan tai huolimattomuudellaan aiheuttaneen kysymyksessä olevan auton katsastuskirjassa ja rekisterikortissa olleen, auton käyttöönottovuotta osoittaneen merkinnän "1973" muuttumista auton mukana seuranneessa rekisteriotteessa vuosiluvuksi "1976". Vaikka autojen rekisteriotteessa olleita tietoja käytettiin hyväksi autoja koskevassa kaupanteossa ja muussa vaihdannassa, ei käyttöönottovuotta koskevalla tiedolla muiden auton ominaisuuksia koskevien, rekisteröitävien tietojen ohella ollut siinä hallintotoiminnassa, jota autojen rekisteröinnillä toteutettiin, erityistä olennaista merkitystä. Oli ilmoitettu, että ajokortti- ja ajoneuvotoimisto käsitteli vuonna 1976 yli 65.000 ajoneuvon rekisteröintiasiaa. Riittävällä huolellisuudellakin käsiteltyinä oli mahdollista, että joidenkin rekisteriotteiden sisältämiin tietoihin jäi virheitä. Tämän johdosta ei voitu katsoa, ettei nyt kysymyksessä olevan auton rekisteröinnille kohtuudella asetettavia vaatimuksia, huomioon ottaen moottoriajoneuvojen rekisteröintimenettelylle yleensä asetettavat vaatimukset, olisi noudatettu. Asiassa oli lisäksi selvitetty, että A oli harjoittanut käytettyjen autojen kauppaa, ei kuitenkaan päätoimisesti. Hän oli myynyt kysymyksessä olevan auton edelleen kunnostettuaan ja maalattuaan sen siksi, että autossa oli ollut lommoja. A:lla oli sen vuoksi ollut myös aihetta auton iän tarkistamiseen ennen myyntiä ja jo hankkiessaan auton jälleenmyyntiä varten omistukseensa. Asia oli ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin oli ollut perusteltua aihetta. Sen vuoksi A ei ollut velvollinen korvaamaan valtion oikeudenkäyntikuluja raastuvanoikeudessa. Edellä mainituin perustein hovioikeus on vapauttanut A:n korvaamasta valtiolle raastuvanoikeudessa tuomittuja oikeudenkäyntikuluja 700 markkaa ja muilta osin vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla jättänyt jutun raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 6.5.
- A on valituksessaan toistanut edellä selostetut hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset. Lisäksi hän on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa. Suomen valtio on antanut siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut A on 19.6.1979 ostanut kysymyksessä olevan auton Romanian Sosialistisen Tasavallan suurlähetystöltä 14.500 markan kauppahinnasta. Auto oli 4.5.1976 annettuun rekisteriotteeseen tehdyn merkinnän mukaan vuosimallia
- Vastaava vuosimallimerkintä on myös auton luovutustodistuksessa. A on kunnostettuaan auton myynyt sen 8.10.1979 edelleen B:lle 17.660 markan kauppahinnasta. B oli syyskuussa 1980 saanut selville, että auto olikin vuosimallia 1973 eikä
- Auton rekisteriotteessa A:n sen ostaessa oli ollut kirjoitusvirheestä johtunut virheellinen merkintä vuosimallista. Rekisteriotteen antamisen aikaan ajoneuvojen rekisteröinnistä oli voimassa, mitä siitä oli säädetty 4.10.1957 annetussa moottoriajoneuvoasetuksessa. Asetuksen 19 §:n mukaan liikenteessä käytettävistä autoista oli viranomaisten toimesta pidettävä rekisteriä asetuksessa lähemmin säädetyin tavoin. Asetuksen 20 §:n 5 momentin mukaan rekisteröityä autoa varten annettiin sen omistajalle rekisteriote, joka asetuksen 22 §:n 3 momentin mukaan autoa liikenteessä käytettäessä oli pidettävä mukana ja vaadittaessa esitettävä poliisimiehelle. Rekisteriotteen antaminen oli täten oikeusnormein säänneltyyn ajoneuvojen rekisteröintiin liittyvää viranomaistoimintaa ja siten julkisen vallan käyttämistä. Autojen vaihdannassa käytetään yleisesti rekisteriotetta selvityksenä siihen merkityistä ajoneuvokohtaisista tiedoista. Noiden tietojen paikkansapitävyyden tarkastaminen ei autoa koskevassa kaupanteossa kuulu tavanomaisen selonottovelvollisuuden piiriin. Jutussa ei ole esitetty perusteita, joiden nojalla A:lla olisi ollut syytä epäillä rekisteriotteen vuosimallimerkintää virheelliseksi. A on siten voinut luottaa sanottuun merkintään ja ottaa sen huomioon yhtenä kauppahintaan vaikuttavana tekijänä. Merkinnän virheellisyys on tällöin aiheuttanut A:lle taloudellista vahinkoa siten, että hän on maksanut autosta enemmän kuin mitä hän olisi maksanut, jos hän olisi tiennyt auton oikean vuosimallin. Rekisteriotetta annettaessa ei ole noudatettu toimen suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia tarkkuusvaatimuksia. Sen vuoksi valtio on, riippumatta auton myyjän mahdollisesta korvausvelvollisuudesta, vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:lle edellä mainituin tavoin aiheutuneen vahingon. Kun vahingon määrästä ei voida esittää näyttöä, Korkein oikeus arvioi sen 6.000 markaksi. Tämä korvausvelvollisuus ei ole valtiolle ilmeisen kohtuuton eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt erityistä syytä korvauksen sovittelulle. Edellä mainitulla viranomaistoiminnassa tapahtuneella virheellä ei ole sellaista syy-yhteyttä niihin kanteessa mainittuihin kustannuksiin, joita A:lle on aiheutunut hänen ja B:n välisestä oikeudenkäynnistä ja A:n yrityksistä saada suosiolla korvausta auton myyjältä, että valtio olisi niistä vastuussa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota ja raastuvanoikeuden päätöstä muutetaan siten, että valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena 6.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 1.3.1985 lukien sekä korvauksena oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markkaa. Muilta osin A:n kanne pysyy hylättynä. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Nuorempi oikeussihteeri Poutiainen: Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla valtio katsottaneen korvausvelvolliseksi rekisterimerkinnän virheellisyyden A:lle aiheuttamasta vahingosta. Vahingon määrän osalta Korkein oikeus todennee, että Turun hovioikeus on 30.10.1981 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla B:n kanteesta velvoittanut A:n suorittamaan B:lle kysymyksessä olevan auton vuosimallien 1973 ja 1976 välisen eron perusteella hinnanalennusta 7.750 markkaa. Vaikka mainitulla hovioikeuden tuomiolla ei olekaan tässä jutussa oikeusvoimavaikutusta, Korkein oikeus arvioinee kysymyksessä olevan merkintävirheen A:lle aiheuttaman vahingon määrältään 7.750 markaksi. Edellä mainituin perustein Korkein oikeus muuttanee valituksenalaista hovioikeuden tuomiota ja raastuvanoikeuden päätöstä siten, että valtio velvoitettaneen suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena 7.750 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 1.3.1985 lukien sekä korvauksena oikeudenkäyntikuluista jutussa 5.000 markkaa. Muilta osin A:n kanne pysytettäneen hylättynä. Oikeusneuvos Paasikoski: Hyväksyn esittelijän mietinnön. Oikeusneuvos Riihelä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Paasikoski. Oikeusneuvos Nikkarinen: A on 19.6.1979 ostanut kysymyksessä olevan auton Romanian Sosialistisen Tasavallan suurlähetystöltä 14.500 markan kauppahinnasta. Auto oli myyjän ilmoituksen ja 4.5.1976 annettuun rekisteriotteeseen tehdyn merkinnän mukaan vuosimallia
- A on kunnostettuaan auton myynyt sen 8.10.1979 edelleen B:lle 17.660 markan kauppahinnasta. B oli syyskuussa 1980 saanut selville, että auto olikin vuosimallia 1973 eikä
- Auton rekisteriotteessa oli ollut kirjoitusvirheestä johtunut virheellinen merkintä vuosimallista. Rekisteriotteen antamisen aikaan ajoneuvojen rekisteröinnistä on ollut voimassa, mitä siitä oli säädetty 4.10.1957 annetussa moottoriajoneuvoasetuksessa. Asetuksen 19 §:n mukaan liikenteessä käytettävistä autoista oli viranomaisten toimesta pidettävä rekisteriä asetuksessa lähemmin säädetyin tavoin. Nykyisin voimassa olevia säännöksiä vastaavasti asetuksen 22 §:n 1 momentin mukaan autoa ei eräitä poikkeuksia lukuunottamatta saanut käyttää liikenteeseen ennenkuin se oli ilmoitettu rekisteröitäväksi. Rekisteröityä autoa varten annettiin omistajalle asetuksen 20 §:n 5 momentin mukaan rekisteriote, joka 22 §:n 3 momentin mukaan autoa liikenteeseen käytettäessä oli pidettävä mukana ja vaadittaessa esitettävä poliisimiehelle. Rekisteriotteen antaminen on siten ollut asetuksella säädetyin tavoin auton rekisteröintiin liittyvää viranomaistoimintaa ja siis julkisen vallan käyttämistä. Rekisteriotteen kirjoitusvirhe on näin ollen tapahtunut julkista valtaa käytettäessä. Virheen vaikutukset ovat kohdistuneet rekisteröinnin hakijaan Romanian Sosialistisen Tasavallan suurlähetystöön. A on Turun hovioikeuden 30.10.1981 antamalla lainvoiman saaneella tuomiolla B:n kanteesta velvoitettu suorittamaan B:lle kysymyksessä olevan automerkin vuosimallien 1973 ja 1976 välisen eron perusteella hinnanalennusta. Tämä A:n kärsimä ja hänen kanteessaan korvattavaksi vaadittu vahinko ei kuitenkaan johdu vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin edellä selostetusta Romanian Sosialistisen Tasavallan suurlähetystöön kohdistuneesta julkisen vallan käyttämisessä tapahtuneesta virheestä, vaan siitä, että suurlähetystö auton A:lle myydessään on virheellistä rekisteriotetta hyväkseen käyttäen salannut auton todellisen iän. Muiden A:n kanteessa mainittujen kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämisperusteiden osalta olen Korkeimman oikeuden tuomion perusteluista ilmenevällä kannalla. Tämän vuoksi katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala, Nikka- rinen (eri mieltä), Riihelä (eri mieltä) ja Paasikoski (eri mieltä)