KKO/1989/140

1989 false KKO:1989:140 Syyte yhdellä teolla tehdyistä sotilasrikoksesta ja muusta rikoksesta voitiin käsitellä sotilasoikeudenkäyntiasiana ja oli sellaisena saatettava loppuun myös tuon muun rikoksen osalta, vaikka syyte sotilasrikoksesta hylättiin. ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA Syyte Helsingin hovioikeudessa Apulaissyyttäjä Timo Pirttijärvi on hovioikeudessa kertonut, että Yhdistyneiden Kansakuntien suomalaisessa valvontajoukossa majurina palvellut A oli 17.8.1986 Israelissa Tiberiaksen kaupungissa kuljettanut henkilöautoa Finvilla-nimisen palvelusvapaalla olevien suomalaisten rauhanturvaajien käyttöön tarkoitetun virkistäytymishuoneiston ohi kulkevalla tiellä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana oli ollut ainakin 0,5 promillea. A oli tuolloin julkisella paikalla esiintynyt päihtyneenä ja ryhtymällä kuljettamaan autoa aiheuttanut pahennusta ainakin eräiden tapahtuman havainneiden Yhdistyneiden Kansakuntien suomalaiseen valvontajoukkoon kuuluvien sotilaiden keskuudessa. Tämän vuoksi apulaissyyttäjä on vaatinut, että A tuomittaisiin rikoslain 23 luvun 1 §:n, 45 luvun 23 §:n ja 7 luvun 1 §:n sekä Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaamistoimintaan annetun lain 14 §:n 1 momentin nojalla rangaistukseen osittain yksin teoin tehdyistä sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä ja rattijuopumuksesta. Hovioikeuden päätös 8.12.1988 A:n annettua syytteen johdosta häneltä vaaditun kirjallisen vastauksen ja hovioikeuden toimitettua jutussa suullisen käsittelyn, hovioikeus on päätöksessään lausunut A:n kertoneen, että hän oli viettäessään 17.8.1986 vapaaaikaansa Tiberiaksen kaupungissa eräällä uimaranta-alueella kello 8 ja 14.30 välisenä aikana nauttinut neljä 0,3 litran tölkillistä Maccabee-merkkistä olutta. Tämän jälkeen hän oli ajanut henkilöautollaan syytteessä mainitulle virkistäytymispaikalle Finvillaan, jossa hän oli 15 minuutin oleskelun aikana nauttinut yhden 0,3 litran tölkillisen Heineken-merkkistä olutta, sekä sitten ajanut kaupungilla lyhyen kierroksen palaten muutaman minuutin kuluttua takaisin Finvillaan. Edellisenä iltana kello 19 ja 24 välisenä aikana hän oli nauttinut kaksi lasillista punaviiniä ja kaksi annosta giniä. Syytteestä kuultuna A on kiistänyt sen ja katsonut, ettei hänen veressään ollut ajon aikana alkoholia enempää kuin mitä viimeksi nautitusta oluesta oli jäänyt. Tapahtumaaikaan hän oli helteisistä sääolosuhteista johtuen tuntenut itsensä huonovointiseksi. Asiassa on kuultu hovioikeudessa todistajina neljää tapahtumapaikalla ollutta sotilashenkilöä. Kukaan todistajista ei ollut nähnyt A:n nauttineen tapahtumapäivänä alkoholia. Todistajien kertomukset siitä, oliko A ollut alkoholin vaikutuksen alaisena ja missä määrin, poikkesivat merkittävästi toisistaan. Yhden todistajan käsityksen mukaan A:n juopumistila oli ollut huomattava. Toinen todistaja ei osannut sanoa, olisiko A vaikuttanut päihtyneemmältä kuin mitä oli oletettavaa, jos A olisi nauttinut vain kaksi 0,3 litran tölkillistä olutta. Kolmas todistaja taas oli saanut käsityksen, että A oli nauttinut alkoholia. Todistaja ei kuitenkaan osannut määritellä tarkemmin A:n päihtymyksen astetta. Neljäs todistaja, joka oli välittömästi tapahtuman jälkeen kuljettanut A:n tämän autolla Finvillasta 50 kilometrin päässä sijaitsevaan kohteeseen, ei ollut havainnut A:n käyttäytymisessä mitään merkkejä alkoholin nauttimisesta. Asiassa oli esitetty selvitystä siitä, että Maccabee olut on suomalaista keskiolutta miedompaa tai enintään saman vahvuista ja Heineken olut suomalaista A IV -olutta miedompaa. Sääolosuhteet olivat olleet helteiset lämpötilan ollessa varjossa ainakin 30 astetta celsiusta. Edellä olevan perusteella hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi nauttinut alkoholia kertomaansa enemmän. Kun otettiin huomioon ajanjakso, jonka kuluessa A oli nauttinut ilmoittamansa määrän alkoholia, nautitun alkoholin laatu ja alkoholin verestä poistumiseen kuluva aika, oli jäänyt näyttämättä, että A olisi syytteessä kerrotussa tilaisuudessa ollut mainituissa olosuhteissa ilmeisen päihtyneenä tai että hänen verensä alkoholipitoisuus olisi ajon aikana ollut vähintään 0,5 promillea. A:n ei ollut myöskään katsottava käyttäytymisellään aiheuttaneen syytteessä tarkoitettua pahennusta. Hovioikeus on sen vuoksi hylännyt syytteen ja määrännyt valtion varoista syyttäjän kuulustuttamille todistajille suoritetut todistelukustannukset yhteensä 1.642 markkaa jäämään valtion vahingoksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Virallinen syyttäjä on hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen ja toistaen syytteensä vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen osittain yksin teoin tehdyistä sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä ja rattijuopumuksesta. A on vastannut syyttäjän muutoksenhakemukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.11.1989 Perustelut Käsittelyratkaisu Virallinen syyttäjä on pannut jutun vireille sotilasoikeudenkäyntiasiana hovioikeudessa ja siellä edellä kerrotussa syytteessä mainittujen lainkohtien nojalla vaatinut A:lle rangaistusta osittain yksin teoin tehdyistä sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä ja rattijuopumuksesta. Kun syytteen mukaan rattijuopumus on tehty samalla teolla kuin sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:n 1 momentin nojalla sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävä sotilasrikos, myös rattijuopumus voidaan käsitellä sotilasoikeudenkäyntimenettelyssä. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 13 §:n nojalla juttu on myös tuon muun rikoksen osalta saatettava loppuun sotilasoikeudenkäyntiasiana, vaikka syyte sotilasrikoksesta hylätään. Pääasiaratkaisu Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut. Päätöslauselmat Käsittelyratkaisu Korkein oikeus ja hovioikeus ovat olleet toimivaltaiset käsittelemään myös syytteen rattijuopumuksesta sotilasoikeudenkäyntiasiana. Pääasiaratkaisu Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko ja Portin, ken- raaliluutnantti Pajula, oikeusneuvokset Nybergh ja Roos, kenraaliluutnantti Tuominen sekä oikeusneuvos Taipale