KKO/1989/31

1989 false KKO:1989:31 Asianomistaja oli poliisikuulustelussa ilmoittanut, että hän vaatii vastaajalle rangaistusta pahoinpitelystä, joka oli tehty yksityisasunnossa. Raastuvanoikeudessa asianomistaja oli ennen syytteen esittämistä ilmoittanut, ettei hän vaatinut rangaistusta. Asianomistajan katsottiin esittäneen poliisille syyttämispyynnön. Kun hän kuitenkin oli peruuttanut sen ennen kuin syyte oli ollut esillä raastuvanoikeudessa, raastuvanoikeus ei olisi saanut jatkaa syytettä koskevan kysymyksen käsittelyä eikä tutkia virallisen syyttäjän rangaistusvaatimusta, joka oli esitetty sen jälkeen kun asianomistaja oli syytettä koskeneen keskustelun jatkuessa ilmoittanut, että hän vaatiikin rangaistusta. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Syyte Iisalmen raastuvanoikeudessa Virallinen syyttäjä on kertonut, että A oli 26.3.1986 Iisalmessa yksityisasunnossa tahallaan aiheuttanut B:lle ruumiinvamman potkaisemalla häntä yhden kerran vasempaan silmäkulmaan, jolloin siihen oli tullut verenpurkauma ja poskipäähän naarmu. Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta pahoinpitelystä. Raastuvanoikeuden päätös 15.12.1986 Raastuvanoikeus on hylännyt A:n vaatimuksen syytteen jättämisestä tutkimatta, koska B:n käsitettyään rangaistusvaatimuksensa merkityksen ei ollut katsottava peruuttaneen sitä. Tutkittuaan jutun raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 26.3.1986 Iisalmessa yksityisasunnossa tahallaan aiheuttanut B:lle ainakin vasempaan silmäkulmaan verenpurkauman ja poskipäähän naarmun potkaisemalla häntä. A:n aikaisemman rikollisuuden ja hänen syykseen nyt luetun rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta osoitti hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. B, joka oli poliisitutkinnassa esittänyt kivusta ja särystä vaatimansa korvauksen määräksi 500 markkaa, ei ollut tullut jutun jatkokäsittelyyn, vaikka hän oli jutun ensikäsittelyssä vaatinut korvausta kivusta ja särystä määrää yksilöimättä ja pyytänyt tuolloin lykkäystä tarkan korvausvaatimuksen esittämiseksi. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla tuominnut A:n pahoinpitelystä 2 kuukaudeksi vankeuteen ja velvoittanut hänet suorittamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 500 markkaa sekä korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut lääkärintodistuksen lunastuksen 70 ja todistelukustannukset 40 markkaa. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 18.12.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 15.3.1988. Korkein oikeus on 6.4.1988 oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 23 §:n nojalla määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ole toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Asianomistaja B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. Iisalmen raastuvanoikeus on antanut siltä pyydetyn lausunnon. A on vaatinut, että syyte jätettäisiin tutkimatta, koska B oli raastuvanoikeudessa asian ensikäsittelyssä ennen virallisen syyttäjän syytteen esittämistä ilmoittanut luopuvansa syytteestä, tai että rangaistusta lievennettäisiin ja että hänet vapautettaisiin velvollisuudesta suorittaa B:lle korvausta kivusta ja särystä, koska B ei ollut raastuvanoikeudessa esittänyt vahingonkorvausvaatimusta, tai että korvausta ainakin alennettaisiin. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Poliisikuulustelupöytäkirjan mukaan B on ilmoittanut poliisille, että hän vaatii A:lle rangaistusta pahoinpitelystä ja korvausta kivusta ja särystä 500 markkaa. Raastuvanoikeuden pöytäkirjan mukaan B on jutun ensikäsittelyssä ennen syytteen esittämistä ensin ilmoittanut, ettei hän vaadi rangaistusta vaan ainoastaan korvausta kivusta ja särystä, ja sen jälkeen, kun hänelle oli selostettu, mikä merkitys rangaistusvaatimuksella oli jutun jatkokäsittelyn kannalta, ilmoittanut, että hän vaatii rangaistusta, ja pyytänyt lykkäystä lääkärintodistuksen esittämistä varten. Jatkokäsittelyyn B on kuitenkin estettä ilmoittamatta jäänyt saapumatta. Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 17 §:n 1 momentin mukaan asianomistaja saa esittää syyttämispyynnön poliisille. Saman pykälän 2 momentin mukaan asianomistajalla on oikeus peruuttaa syyttämispyyntönsä ennen kuin juttu on ollut tuomioistuimessa esillä. B on esittänyt pahoinpitelystä syyttämispyynnön poliisille ilmoittamalla poliisikuulustelussa, että hän vaatii siitä rangaistusta A:lle. Raastuvanoikeudessa hän on kuitenkin ennen syytteen esittämistä ilmoittanut, ettei hän vaatinut rangaistusta. B:n peruutettua näin syyttämispyyntönsä ennen kuin syyte oli ollut raastuvanoikeudessa esillä ei ole ollut edellytyksiä syytteen enemmälle käsittelylle eikä raastuvanoikeus olisi saanut sen pöytäkirjasta ilmenevin tavoin jatkaa sitä eikä ottaa tutkittavaksi virallisen syyttäjän esittämää syytettä. B on raastuvanoikeudessa vaatinut korvausta kivusta ja särystä sekä uudistanut poliisikuulustelukertomuksensa, jossa hän on tuon korvauksen määräksi ilmoittanut 500 markkaa. A ei ole kiistänyt tätä vaatimusta. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Virallisen syyttäjän ja B:n rangaistusvaatimukset jätetään tutkimatta ja alempien oikeuksien lausunnot niistä poistetaan. A vapautetaan rangaistuksesta ja korvaamasta valtiolle virallisen syyttäjän kuulustuttamasta todistajasta aiheutuneet todistelukustannukset 40 markkaa. Hovioikeuden päätöksen lopputulos jää pysyväksi siltä osin kuin A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvausta kivusta ja särystä ja korvaamaan valtiolle lääkärintodistuksen lunastusmaksun. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Riihelä, Haarmann ja Roos