KKO/1989/34

1989 false KKO:1989:34 Yksityismetsälain 2 §:n 2 momentissa vain viljelyllä toteutettavaa metsän uudistamista ja sitä edeltävää hakkuuta varten säädetty hakkuu- ja uudistamissuunnitelma ei ollut tarpeen, kun metsänomistajan tarkoituksena ei ollut uudistaa metsäänsä viljelemällä vaan luontaisesti eikä hän myöskään ollut ryhtynyt viljelyllä toteutettaviin uudistamistoimiin. YksityismetsäL 1 § 2 mom YksityismetsäL 2 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Orimattilan kihlakunnanoikeudessa Uudenmaan-Hämeen silloinen piirimetsälautakunta on A:lle 31.7.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla vaatinut A:n Pukkilan kunnan Kanteleen kylässä omistamien tilojen Metsikkö RN:o 1:37 ja Harjula RN:o 1:41 kaikkien metsien rauhoittamista 30.6.1995 saakka siten, että metsää ei saanut hakata myytäväksi muutoin kuin piirimetsälautakunnan hyväksymän leimauksen ja sen antaman kirjallisen luvan perusteella. Lisäksi piirimetsälautakunta on vaatinut oikeutta saada A:n kustannuksella suorittaa tilojen metsissä hävitetyillä yhteensä noin kolmen hehtaarin alueilla jätepuuston poistaminen, raivaus, maanpinnan muokkaus ja metsän uudistaminen viljelemällä männylle sekä uuden kasvun turvaamistoimenpiteitä rauhoitusaikana. Vaatimuksiaan piirimetsälautakunta on perustellut sillä, että A oli 1.1.1983 ja 30.4.1985 välisenä aikana hakannut Metsikön ja Harjulan tiloilla vajaatuottoista metsää edellä mainituilla alueilla ilman yksityismetsälain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakkuuja uudistamissuunnitelmaa. Yksityismetsäasetuksen 2 §:n mukaan oli tällöin kysymyksessä metsän hävitys, koska viljelyllä toteutettava uudistaminen oli joutunut vaaraan. Piirimetsälautakunta on kihlakunnanoikeudessa katsonut, että myös luontainen uudistuminen oli joutunut vaaraan, sekä perustellut kannettaan tälläkin seikalla. Vastine A on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Hän on katsonut, ettei hakattujen alueiden metsä ollut ennen hakkuita ollut vajaatuottoista, ja ilmoittanut, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ollut uudistaa metsää viljelyllä vaan luontaisesti, jolloin ei tarvittu yksityismetsälain 2 §:n 2 momentin mukaista hakkuu- ja uudistamissuunnitelmaa. Näyttö Piirimetsälautakunnan määräyksestä on Metsikön ja Harjulan tiloilla 31.10.1985 pidetty yksityismetsälain 8 §:n mukainen katselmus, jonka on toimittanut lautakunnan palveluksessa ollut metsäammattimies, metsätalousneuvoja V yhdessä Pukkilan kunnan silloisen kunnanmetsälautakunnan kahden jäsenen kanssa. Lisäksi V, jota on kuultu jutussa todistajana, on 1.

1. ja 5.9.1986 suorittanut hakatuilla alueilla eli katselmuspöytäkirjassa mainituilla metsikkökuvioilla 3, 4 ja 5 puuston ja taimikon inventoinnin. Kaikilla kuvioilla kasvoi kuusivaltainen metsä, joka V:n käsityksen mukaan oli ennen hakkuita ollut vajaatuottoinen. Puuston inventoinnissa hän on saanut tuloksiksi: kuvio pohjapinta-ala neliömetri/hehtaari poistuma neliömetri/ ennen hakkuita hakkuiden jälkeen hehtaari 3 13,5 10,9 2,6 4 11,2 8,8 2,4 5 16,8 10,5 6,3 Hakkuut olivat V:n mielestä kohdistuneet valtapuustoon eikä hakatuilla alueilla hänen havaintojensa mukaan ollut tehty muuta uudistustyötä kuin kuviolla 5 muutamia laikkuja. Taimikon inventoinnissa oli taimet luettu 10 neliömetrin kokoisilta koealoilta, joista osalla ei ollut yhtään tainta. Inventoinnissa oli saatu seuraavanlaiset tulokset: kuvio koealoja taimia taimia/ tyhjiä koealoilla hehtaari koealoja, yht. prosentti 3 31 38 1.225 29 4 46 39 850 41 5 59 48 814 58 Inventoinnissa V on ottanut huomioon ainoastaan kehityskelpoiset eli vähintään 10 senttimetrin mittaiset taimet. V:n käsityksen mukaan metsä oli jäänyt hakkuiden jälkeen kaikilla kuvioilla vajaatuottoiseksi. Valtapuusto oli hakattu pois. Jäljelle jäänyt puusto oli kaiken ikäistä ja kokoista. Kokonaiskuva metsästä hakkuun jälkeen oli sekava. Katselmuksesta laaditussa pöytäkirjassa ja kanteessa mainittu aika, jonka kuluessa hakkuut oli suoritettu, oli A:n katselmuksessa ilmoittama. Hakkuiden ajasta oli myös tehty päätelmiä hakkuutähteiden ja kantojen perusteella. Piirimetsälautakunta on kuulustuttanut todistajana Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen professoria W:tä, joka oli käynyt tutustumassa hakattuihin alueisiin. W:n mielestä V:n suorittama taimikkoinventointi oli joka suhteessa asianmukainen ja luotettava. Piirimetsälautakunta oli menetellyt oikein, kun se uudistumisen vaaraan joutumista arvioidessaan ei ollut ottanut huomioon alle 10 senttimetrin mittaisia taimia. Kuvion 3 osalta W on katsonut, että sillä jäljellä olevan siemennyskykyisen puuston ja sillä jo olevien taimien määrä sekä maapohjan taimettumiskunto huomioon ottaen kuviolle oli mahdollista saada luontaista tietä kohtuullisessa ajassa vähintään tyydyttävä kuusivaltainen taimikko. W:n käsityksen mukaan luontainen uudistuminen ei ollut joutunut vaaraan kuviolla
2. Kuviosta 4 sekä pinta-alaltaan suurimmasta kuviosta 5 W on todennut, että pienellä osalla niistä peruskallio oli hyvin lähellä maanpintaa ja että siellä tuli pyrkiä luontaiseen uudistumiseen männylle. Muutoin W on jakanut kuvioiden 4 ja 5 alueet luontaisen uudistumisen kannalta kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan. Toisella puoliskolla luontainen uudistuminen oli joutunut vaaraan, koska taimikko oli aukkoista, maapohja oli päässyt hakkuiden johdosta voimakkaasti heinittymään ja jäljelle jäänyt siementävä puusto oli laadultaan heikohkoa. Kuitenkin oli näilläkin alueilla W:n mielestä vielä mahdollista saada aikaan tyydyttävä taimikko, jos maapohjan taimettumiskuntoa parannettiin nopeasti ja tehokkaasti, uuden taimikon syntymistä ja kasvua haittaava etukasvuinen, varttunut taimikko huolellisesti perattiin ja selvissä aukkopaikoissa turvauduttiin metsänviljelyyn. Kuvioiden 4 ja 5 jäljelle jääviä osia W piti karkeasti arvioiden sellaisina, että niillä luontainen uudistuminen oli päässyt auttavasti käyntiin jo ennen viimeisiä hakkuita. Nämä alueet vaativat kunnollisen ja taitavasti tehtävän raivauksen, jotta niillä varttumassa oleva ryhmittäinen taimikko voisi kehittyä edelleen. Jos taimikon hoito näillä alueilla jätettiin tekemättä, ei voitu luottaa metsän uudistumiseen niillä kohtuullisessa ajassa. Metsäntutkimuslaitoksessa työskentelevä filosofian kandidaatti X on piirimetsälautakunnan kuulustuttamana todistajana tutkimustensa ja havaintojensa perusteella kertonut, että kaikilla hakatuilla alueilla esiintyi juurikääpää, eniten kuviolla
3. Juurikääpä aiheuttaa kuusella tyvilahoa, joka yleensä kertautuu seuraavassa puusukupolvessa. Kuvioilla 3 ja 4 lahovikaisuutta oli X:n mukaan niin vähän, ettei se rajoittanut metsän uudistamisen vaihtoehtoja. Kuviolla 5 sitä vastoin oli puulajin vaihtaminen kuusesta männyksi suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä. A on kuulustuttanut todistajana maanviljelijä, metsänhoitaja Y:tä, joka paikalla käyneenä on kertonut, että merkittävimmät hakkuut kuvioilla 3 ja 4 oli suoritettu noin vuosikymmen sitten. Sen jälkeen oli näillä kuvioilla korjattu tuulenkaatoja ja ehkä myös kaadettu pystyyn kuolleita puita. Kuviolla 5 oli merkkejä tuoreemmista hakkuista. Siellä oli eri ikäisiä taimia eivätkä aukkopaikat olleet suuria. Taimia ei vielä ollut riittävästi, mutta niitä oli kaiken aikaa odotettavissa lisää luontaista tietä, koska maapohja kuviolla 5 oli helposti taimettuvaa ja sille oli jäänyt riittävästi siemenpuita. Y:n mielestä kuvio 5 uudistui luontaisesti, mutta sillä pitäisi poistaa taimettumista haittaavaa jätepuustoa, joka oli jo ainespuun mittaista. A on edelleen kuulustuttanut todistajana Metsäntutkimuslaitoksen metsänhoidon tutkimusosaston professoria Z:a, joka oli tutustunut hakattuihin alueisiin. Z on katsonut, että kuvioilla 3 ja 4 oli viime aikoina hakattu yhteensä vain muutamia kymmeniä puita. Lisäksi niillä oli kaadettu pystyyn kuivuneita tai kuivumassa olleita runkoja sekä korjattu tuulenkaatoja. Varsinaiset hakkuut näillä kuvioilla oli suoritettu yli 10 vuotta sitten. Kuviolla 5 suoritetut hakkuut olivat tuoreempia. Ne olivat olleet kuusen luontaista uudistumista tarkoittavia suojuspuuhakkuita, joiden jälkeen kuviolle oli jäänyt siementämiskykyinen suojuspuusto. A oli suorittanut kuviolla 5 jonkin verran maanpinnan laikutusta. Kuviolla jo tapahtuneesta luontaisesta taimettumisesta Z on lausunut, että sitä arvioitaessa oli otettava huomioon myös alle 10 senttimetrin mittaiset taimet. Näin laskien taimettuminen oli jo hyvässä käynnissä. Laikutusta pitäisi kuitenkin vielä jatkaa ja samalla suorittaa jätepuuston poistoa. Z:n mielestä luontainen uudistuminen ei ollut joutunut vaaraan myöskään kuviolla
4. Kihlakunnanoikeuden päätös 30.10.1986 Todistajien ja A:n kertomuksista oli käynyt selville, että hakkuut kuvioilla 3 ja 4, jotka eivät olleet olleet pelkästään pystyyn kuolleiden puiden kaatamista ja tuulenkaatojen korjuuta, oli suoritettu yli 10 vuotta sitten, kuten A oli oikeudenkäynnissä ilmoittanut, vaikka hän katselmuksessa 31.10.1985 oli ilmoittanut hakkuiden tapahtuneen näilläkin kuvioilla 1.1.1983-30.4.
5. Muuta selvitystä hakkuiden ajankohdasta ei ollut oikeudenkäynnissä esitetty. Piirimetsälautakunnan toimesta suoritettujen mittausten tulosten mukaan kuvioilla 3 ja 4 oli ollut ennen hakkuita vajaatuottoinen metsä Metsäntutkimuslaitoksen normien perusteella laskien. A ei ollut suorittanut näillä kuvioilla uudistustoimenpiteitä hakkuiden jälkeen ennen kanteen vireille tuloa. Kuviolla 4 oli V:n suorittaman laskennan mukaan suhteellisen paljon koeruutuja, joilla ei ollut riittävää tai ei mitään taimiainesta. Kymmenessä vuodessa uudistuminen luontaisesti ei ollut ollut riittävää, vaan metsä oli jäänyt vajaatuottoiseksi. Koska hakkuista kuitenkin oli kulunut jo yli 10 vuotta, kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteessa esitetyt vaatimukset kuvioiden 3 ja 4 osalta vanhentuneina. Piirimetsälautakunnan ja Metsäntutkimuslaitoksen normien mukaan kuvio 5 ei ollut ollut vajaatuottoinen ennen hakkuita. Tällä kuviolla A oli ennen hakkuita paikoitellen laikuttanut maanpintaa. Muita alueen taimettumista edistäviä töitä hän ei ollut tehnyt ennen kanteen vireille tuloa. Todistajien kertomusten perusteella alue olisi vielä vaatinut metsän järkevän kasvattamisen turvaamiseksi metsänhoidollista työtä, kuten laikutusta, raivausta ja lisää jätepuuston korjuuta. Koska kuvion 5 maapohja oli hyvä, A:n ennen hakkuita tekemiin laikkuihin oli syntynyt luontaisesti uutta taimiainesta, joka kuitenkin hakkuiden päättymisestä kuluneen lyhyen ajan vuoksi oli vielä alle 10 senttimetrin mittaista. Se seikka osoitti, että alueelle syntyi luontaisesti riittävä taimiaines, vaikka kuvio oli hakkuiden jälkeen vielä vajaatuottoinen. Kun hakkuiden päättymisestä ja muutoinkin oli piirimetsälautakunnan suorituttamaan katselmukseen mennessä kulunut aikaa vain muutamia kuukausia eivätkä hakkuutähteet siinä ajassa olleet ehtineet maatua, ei maanpinnan laikutusta vielä ollut voitu jatkaa hakkuiden jälkeen. Koska A ei ollut hakkuillaan tarkoittanutkaan uudistaa metsäänsä viljelemällä vaan luontaisesti, jolloin ei tarvittu yksityismetsälain mukaista hakkuu- ja uudistamissuunnitelmaa, ja kun luontaisen uudistumisen ei ollut näytetty hakkuiden johdosta vaarantuneen kuviolla 5, kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteessa esitetyt vaatimukset myös tämän kuvion osalta ja siten kanteen kokonaisuudessaan. Koska asia oli ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin oli ollut perusteellista aihetta, kihlakunnanoikeus on määrännyt, että A sai pitää kulunsa vahinkonaan. Vaatimukset ja vastaukset hovioikeudessa Piirimetsälautakunta on valituksessaan toistanut kanteensa sekä sen tueksi kihlakunnanoikeudessa esittämänsä väitteen, että myös metsän luontainen uudistuminen oli joutunut vaaraan. Valitukseensa piirimetsälautakunta on oheistanut Metsäntutkimuslaitoksen asiasta 27.11.1986 antaman lausunnon, joka perustuu paikalla
6. ja 20.11.1986 suoritettuihin mittauksiin ja havaintoihin, sekä professori W:n 21.11.1986 antaman lausunnon kehityskelpoisen taimikon ja vakiintumattoman taimiaineksen käsitteistä metsänuudistamisen inventointitutkimuksissa. A on valituksessaan toistanut kihlakunnanoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että piirimetsälautakunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa kihlakunnanoikeudessa. Asianosaiset ovat vastanneet toistensa valituksiin. A on vaatinut vastauskulujensa korvaamista. Kouvolan hovioikeuden tuomio 11.11.1987 Todistaja V:n tekemän puustoinventoinnin ja Metsäntutkimuslaitoksen edellä mainitun lausunnon perusteella oli näytetty, että A oli hakannut vajaatuottoista metsää kanteessa tarkoitetulla koko kolmen hehtaarin alalla. Hakkuut oli suoritettu ilman yksityismetsälain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakkuu- ja uudistamissuunnitelmaa. Yksityismetsäasetuksen 2 §:n mukaan oli viljelyllä toteutettavan uudistamisen katsottava siten joutuneen vaaraan. Yksityismetsälain 1 §:n 2 momentin mukaan oli viljelyllä toteutettavan uudistamisen vaaraan joutuminen riittävä edellytys hakkuun katsomiseksi metsän hävittämiseksi, vaikka tarkoituksena olisi ollut metsän uudistaminen luontaisesti. Metsänomistajan suorittaman hakkuun ajankohdalla ei ollut merkitystä metsän rauhoittamisen kannalta, koska alueet olivat edelleenkin vajaatuottoisia. Näillä perusteilla hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen sekä rauhoittanut tilojen Metsikkö RN:o 1:37 ja Harjula RN:o 1:41 metsät 30.6.1995 saakka siten, ettei metsää saanut hakata myytäväksi muuten kuin piirimetsälautakunnan hyväksymän leimauksen ja sen antaman kirjallisen luvan mukaisesti. Lisäksi piirimetsälautakunnalla on oikeus A:n kustannuksella suorittaa tilojen metsissä hävitetyllä kolmen hehtaarin alalla jätepuuston poistaminen, raivaus, maanpinnan muokkaus ja metsän uudistaminen viljelemällä männylle sekä uuden kasvun turvaamiseksi tarpeelliset työt rauhoitusaikana. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 7.6.
7. A on valituksessaan vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista asiassa. Uudenmaan-Hämeen metsälautakunta on antanut siltä pyydetyn vastauksen. A on vielä toimittanut tänne professori Z:n 21.7.1988 päivätyn lausunnon kanteessa tarkoitettujen metsikkökuvioiden luontaisesta uudistumisesta lausunnon antamisen ajankohtaan mennessä ja noilla kuvioilla silloin olleiden taimien määristä. Lisäksi A on toimittanut tänne kaksi vastineiksi metsälautakunnan vastaukseen tarkoitettua kirjoitusta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Käsittelyratkaisu Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun säännösten mukaan muutoksenhakijalla ei ole oikeutta vastata muutoksenhakemukseen annettuun vastaukseen. Asianosaisen Korkeimmalle oikeudelle määräajan jälkeen toimittama lisäselvitys saadaan erityisestä syystä ottaa huomioon. Sen vuoksi Korkein oikeus jättää huomiotta A:n tänne vastineiksi metsälautakunnan vastaukseen tarkoitetut kirjoitukset mutta ottaa huomioon Z:n edellä mainitun lausunnon. Sen johdosta ei kuitenkaan ole pyydetty metsälautakunnalta selitystä, koska sitä on pidetty ilmeisen tarpeettomana. Asia ei ole muuttunut toiseksi sen johdosta, että metsälautakunta on metsän hävittämiseen perustuvien vaatimustensa tueksi esittänyt, että hävittämistä oli tapahtunut myös saattamalla metsän luontainen uudistuminen vaaraan. Metsälautakunnalla on siten oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan ollut oikeus ilman uutta haastetta esittää myös tämä seikka kanteensa tueksi. Pääasiaratkaisun perustelut A on oikeudenkäynnissä ilmoittanut, ettei hän ole hakkuillaan tarkoittanut uudistaa metsäänsä viljelemällä vaan luontaisesti. Hän ei myöskään ole ryhtynyt viljelyllä toteutettavan uudistamisen edellyttämiin toimiin, esimerkiksi istuttamaan metsään taimia. Näin ollen yksityismetsälain 2 §:n 2 momentissa vain viljelyllä toteutettavaa uudistamista ja sitä edeltävää hakkuuta varten säädetty hakkuu- ja uudistamissuunnitelma ei ole ollut tarpeen ja metsälautakunnan kanne on perusteeton siltä osin kuin se nojautuu siihen, että A:n metsää on hävitetty, koska sitä oli hakattu ilman tuota suunnitelmaa. Siltä osin kuin kanne perustuu siihen, että metsää on hävitetty, koska sen luontainen uudistuminen on joutunut vaaraan, Korkein oikeus perusteluina lausuu seuraavaa: Kun on kysymys metsän uudistamista tarkoittavasta hakkuusta ja siihen liittyvistä jälkitoimista, metsän hävittämistä on yksityismetsälain 1 §:n 2 momentin mukaan uudistumisen vaaraan joutuminen. Tämä ratkaistaan silmällä pitäen tilannetta silloin kun alioikeus julistaa asiassa päätöksensä ja ottaen huomioon ne vähimmäisvaatimukset, jotka yksityismetsälakia sovellettaessa on asetettava metsän käsittelylle. Kaikki kanteessa tarkoitetut metsikkökuviot ovat maapohjaltaan suurimmaksi osaksi mustikkatyypin kangasta ja niillä kasvaa kuusivaltainen metsä. Erityisesti Metsäntutkimuslaitoksen lausunnon perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että myös kuvioilla 3 ja 4 on kymmenen vuoden aikana ennen jutun vireilletuloa suoritettu varsinaisia hakkuita eikä ainoastaan pystyyn kuolleiden ja lahojen puiden poistamista ja tuulenkaatojen korjuuta. Edelleen Korkein oikeus katsoo todistaja V:n suorittaman puustoinventoinnin ja Metsäntutkimuslaitoksen lausunnon perusteella selvitetyksi, että kaikilla kolmella kuviolla on ennen viimeisiä hakkuita kasvanut vajaatuottoinen metsä. Jutussa esitetystä selvityksestä, erityisesti yksityismetsälain 8 §:n mukaisessa katselmuksessa tehdyistä havainnoista, todistaja V:n suorittamasta taimikon ja puuston inventoinnista ja hänen kertomuksestaan kihlakunnanoikeudessa sekä Metsäntutkimuslaitoksen lausunnosta käy ilmi, että kanteessa tarkoitetut hakkuut ovat kaikilla kolmella kuviolla kohdistuneet vallitsevien latvuskerrosten suurimpiin puihin, jolloin siementävä puusto on entisestään heikentynyt. Syksyllä 1986 eli kaksi kasvukautta hakkuiden päättymisen jälkeen kaikilla kuvioilla oli vain vähän kehityskelpoisia vähintään 10 senttimetrin mittaisia taimia. Taimettumisen edistämistä varten tässä tapauksessa tarpeellinen maanpinnan laikutus, jota oli suoritettu osalla suurinta hakkuualuetta eli kuviota 5, on onnistunut vain osittain. Kuviolla 5 on jätetty raivaamatta taimettumista estävä vallittujen latvuskerrosten ja alikasvoksen niin sanottu roskapuusto. Samalla kuviolla toisaalta oli suuria aukkoja, joissa pintakasvillisuuden rehevöityminen esti taimettumista. Edellä sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että luontainen uudistuminen on kaikilla kuvioilla joutunut vaaraan. Kanteessa mainitut uuden kasvun aikaansaamista ja turvaamista tarkoittavat toimet ovat tarpeen. Ottaen huomioon, että kaikilla kuvioilla on kasvanut suhteellisen vanha kuusivaltainen metsä, jossa on todettu juurikäävän aiheuttamaa tyvilahoa, ja että hakkuiden yhteydessä syntyneet korjuuvauriot vielä lisäävät puuston lahovikaisuutta, Korkein oikeus katsoo, että puulajin vaihtaminen metsälautakunnan vaatimalla tavalla on tässä tapauksessa perusteltua. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Riihelä, Haarmann ja Roos