KKO/1989/43

1989 false KKO:1989:43 Syytetty oli aloittanut ohituksen ja jatkanut sitä alueella, missä näkyvyys oli ollut mäenharjanteen vuoksi turvalliseen ohitukseen riittämätön. Samalla hän oli ajanut hänen ajosuunnalleen tarkoitetun keltaisen sulkuviivan vasemmalla puolella ja laiminlyönyt sovittaa ajonopeutensa tilanteen mukaiseksi, mistä oli ollut seurauksena yhteenajo. Syytetty tuomittiin törkeästä liikenteen vaarantamisesta. TLL 18 § TLL 23 § TLL 99 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Tampereen raastuvanoikeuden päätös 23.2.1987 Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä katsonut selvitetyksi, että A oli 15.6.1986 Tampereella kuljettaessaan Satakunnan Kirjateollisuus Oy:n omistamaa henkilöautoa tiellä nro 338 ryhtynyt Taulaniemen risteyksen jälkeen ohittamaan edellään ajanutta henkilöautoa, vaikka näkyvyys oli ollut edessä olleen mäenharjanteen vuoksi rajoitettu ja turvalliseen ohitukseen riittämätön, ajaen ajosuunnalleen tarkoitetun yli 115 metrin pituisen sulkuviivan vasemmalla puolella ja käyttäen yli 100 kilometrin tuntinopeutta sekä sovittamatta ajotapaansa ja ajonopeuttaan sellaisiksi kuin liikenneolosuhteet olisivat edellyttäneet. A:n piittaamattomasta menettelystä oli ollut seurauksena, että hänen ohjaamansa ajoneuvo oli törmännyt vastakkaisesta suunnasta lähestyneeseen B:n kuljettamaan ja Oy Nokia Ab:n omistamaan henkilöautoon. Törmäyksessä molemmat ajoneuvot olivat vaurioituneet pahoin sekä A, B ja B:n autossa matkustajana ollut henkilö saaneet vaikeita vammoja. Viimeksi mainittu oli ollut työkyvyttömänä ajan 15.6.31.10.1986 ja B ainakin 31.12.1986 saakka, minkä lisäksi B:lle oli aiheutunut vammoista pysyvä invaliditeetti. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on tieliikennelain 18 §:n 1 momentin, 23 §:n 1 momentin ja 99 §:n, tieliikenneasetuksen 3 §:n ja 34 §:n 2 momentin sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä törkeästä varomattomuudesta liikenteessä ja kahdesta ruumiinvamman tuottamuksesta 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 31.12.1988 päättyvin koetusajoin. Tämän ohella A on tuomittu 40:een 65 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2.600 markkaa ja hänelle on määrätty 31.3.1987 päättyvä ajokielto. Vielä A on velvoitettu eräiden valtiolle ja Satakunnan Kirjateollisuus Oy:lle suoritettavien korvausten ohella maksamaan B:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.2.1987 lukien. Turun hovioikeuden päätös 25.1.1988 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on todennut, että jossakin määrin epäselviksi jääneet olosuhteet huomioon ottaen ei voitu varmuudella päätellä, että A ajamalla sulkuviivan vasemmalla puolella ja ollessaan sulkuviivan päättymisen jälkeen ohittamassa edellään kulkenutta ajoneuvoa näkyvyyden ollessa mäenharjanteen takia rajoitettu sekä rikkoessaan siten ohituskieltomääräyksiä olisi mieltänyt menettelynsä olleen omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Myöskään A:n käyttämää ajonopeutta ei ollut näytetty olosuhteisiin nähden liian suureksi. Näillä ja raastuvanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, tuominnut A:n raastuvanoikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta tieliikennelain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan ja 98 §:n, tieliikenneasetuksen 3 §:n ja 34 §:n 2 momentin sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja kahdesta ruumiinvamman tuottamuksesta 100:aan 65 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 6.500 markkaa. Samalla hovioikeus on vapauttanut A:n hänelle tuomitusta oheissakosta ja kumonnut hänelle määrätyn ajokiellon. Koska raastuvanoikeuden päätöstä oli muutettu, hovioikeus on hylännyt B:n vaatimuksen saada korvausta vastauskuluistaan hovioikeudessa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B:lle on myönnetty valituslupa 20.4.1988. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. B on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja kahdesta ruumiinvamman tuottamuksesta sekä korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja täällä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut A on aloittanut ohituksen ja jatkanut sitä alueella, missä näkyvyys on ollut mäenharjanteen vuoksi turvalliseen ohitukseen riittämätön. Samalla A on ajanut hänen ajosuunnalleen tarkoitetun keltaisen sulkuviivan vasemmalla puolella. Tästä piittaamattomuudesta johtuneesta ohituskieltomääräysten rikkomisesta ja laiminlyönnistä sovittaa ajonopeus tilanteen mukaiseksi on ollut seurauksena ajoneuvojen yhteenajo ja siten vakavaa vaaraa toisten hengelle tai terveydelle. Menettelyllään A on syyllistynyt törkeään liikenteen vaarantamiseen. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan muutoin paitsi mikäli B:n vaatimus saada korvausta vastauskuluistaan hovioikeudessa on hylätty ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen varaan, kuitenkin siten, että A tuomitaan yksin teoin tehdyistä törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja kahdesta ruumiinvamman tuottamuksesta sekä että raastuvanoikeuden hänelle määräämä vapausrangaistus on ehdollinen koetusajan, joka käsittää raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta 23.2.1987 alkaneen ja hovioikeuden päätöksen johdosta 24.1.1988 päättyneen ajan sekä Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä alkavan ja 30.12.1989 päättyvän ajan. Ottaen huomioon A:lle jo määrätyn ajokieltoajan päättyminen hänelle ei määrätä uutta ajokieltoa. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi hänellä täällä olleista kuluista 1.500 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Haar- mann, Roos ja Taipale