KKO/1989/56

1989 false KKO:1989:56 Oikeudenkäynnissä vaadittiin korvausta työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain voimassa ollessa suoritetun, lainvastaiseksi väitetyn irtisanomisen perusteella. Työnantajalla oli oikeus vedota myös irtisanomista toimitettaessa vallinneisiin taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin, vaikka työnantaja oli irtisanomista toimittaessaan irtisanomisperusteena ilmoittanut vain työntekijästä johtuvia syitä. Ks. KKO:1998:70 ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Pirkkalan kihlakunnanoikeudessa A on Hollming Oy:lle 31.10.1986 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kertonut, että hän oli ollut yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa, toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 1.4.1982 alkaen. Hän oli aluksi toiminut yhtiön Kankaanpään tehtaan säiliöautoyksikön markkinointipäällikkönä. Yhtiön säiliöautotuotannon siirryttyä kokonaan Kangasalle hän oli toiminut yhtiön Säiliörakenne -yksikön markkinointipäällikkönä Kangasalla loppuvuodesta 1985 alkaen. Yhtiön varatoimitusjohtaja oli kutsunut hänet neuvotteluun 27.11.1985 vaatien häntä irtisanoutumaan yhtiön palveluksesta. Hänen kieltäydyttyään tästä hänen työsopimuksensa oli irtisanottu päättymään 1.3.1986, johon asti hänen piti työskennellä yhtiön markkinoinnin erityistehtävissä. Joulukuun

1. päivänä 1985 häntä kuitenkin oli kehotettu välittömästi poistumaan työpaikalta ja luovuttamaan avaimensa. Työsuhteen irtisanomiselle ei ollut esitetty mitään syytä. Tämän vuoksi A on vaatinut, että Hollming Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta kuuden kuukauden palkka eli 91.344 markkaa korkoineen sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa, myös korkoineen. Yhtiön vastine Yhtiö on kiistänyt kanteen ja pyytänyt sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Kihlakunnanoikeuden päätös 28.5.1987 Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli ollut yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 1.4.1982 alkaen toimien aluksi yhtiön Kankaanpään tehtaan säiliöautoyksikön markkinointipäällikkönä ja säiliöautotuotannon siirryttyä Kangasalle yhtiön säiliörakenneyksikön markkinointipäällikkönä Kangasalla. A:lle viimeksi maksettu peruspalkka oli ollut 15.224 markkaa kuukaudelta. A:n työsopimus oli yhtiön toimesta 27.11.1985 irtisanottu päättymään 1.3.1986, mihin saakka A:n piti työskennellä markkinoinnin erityistehtävissä. Kuitenkin 13.12.1985 A, jolle oli maksettu irtisanomisajan palkka, kehotuksen jälkeen oli välittömästi poistunut työpaikaltaan ja luovuttanut työpaikan avaimet. Yhtiö ei ollut näyttänyt A:n työsuhteen päättyneen yhtiön väittämin tavoin siten, että A hänen ja yhtiön välille väitetyksi syntyneen sopimuksen mukaisesti olisi itse irtisanoutunut. Yhtiön taholta oli esitetty, että A:lle oli työsuhteen päättymiseen johtaneessa tilanteessa ilmoitettu hänen henkilöönsä kohdistuvat irtisanomisperusteet, erityisesti se, ettei A:n työsuoritus ollut vastannut hänelle maksettavaa palkkaa. Muina perusteina oli A:lle mainittu tuotannollisten ja taloudellisten syiden ohella hänen kyvyttömyytensä laatia myyntibudjetit, huomattavien luottotappioiden aiheuttaminen tulosyksikölle, vaihtoajoneuvovaraston ohjeiden vastainen kartuttaminen, vaihtoajoneuvojen ottaminen ylihintaan, autokauppojen tekeminen ilman turvaavia vakuuksia, A:n kykenemättömyys vientikauppaan puuttuvan kielitaidon johdosta ja haluttomuus kehittää kielitaitoaan, työstä maksettavan palkan ja aikaan saatujen tulosten vastaamattomuus, asiakkaiden valitukset sekä yksikön muiden työ- ja toimihenkilöiden taholta A:ta vastaan noussut suoranainen kansanliike. Yhtiö ei ollut kuitenkaan näyttänyt mainitsemiensa irtisanomisperusteiden olemassaoloa, huomioon ottaen erityisesti A:n toimenkuva ja yksikön harjoittaman liiketoiminnan laatu ja laajuus, eikä ollut esittänyt muutakaan irtisanomiseen oikeuttavaa perustetta. Yhtiö oli siten irtisanonut A:n työsopimuksen ilman erityisen painavaa syytä. Koska irtisanominen oli tapahtunut työsopimuslaissa säädettyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti, yhtiö oli velvollinen maksamaan A:lle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Korvauksen kohtuulliseksi määräksi kihlakunnanoikeus on katsonut, ottaen huomioon molempien osapuolten olosuhteet yleensä ja erityisesti yhtiön menettelyn irtisanomisen yhteydessä, A:n neljän kuukauden palkkaa vastaavat 60.896 markkaa. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on, vaatimukset enemmälti hyläten, velvoittanut Hollming Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 60.896 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.10.1986 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksena 15.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.5.1987 lukien. Turun hovioikeuden tuomio 23.9.1988 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja Hollming Oy olivat saattaneet jutun, on lausunut, että yhtiön säiliörakenne-yksikön toiminnan oli näytetty olleen tappiollista ainakin vuodesta 1982 lähtien. Yhtiö oli irtisanonut työntekijöitään taikka nämä olivat itse irtisanoutuneet vuoden 1985 lopulla ja vuoden 1986 alkupuolella. Muun muassa yksikön vakinaisen johtajan työsuhde oli päättynyt marraskuussa 1985, yksikön konttoripäällikön työsuhde maaliskuussa 1986, yksikön myyntimiehen työsuhde kesäkuussa 1986 ja yksikön virkaatoimittavan johtajan työsuhde elokuussa
2. Yksikön viimeisimmät toiminnot olivat loppuneet lokakuussa 1986 ja yksikön toimitilat oli myyty helmikuussa
3. Tuotannolliset ja taloudelliset syyt huomioon ottaen yhtiöllä oli siten ollut erityisen painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Tämän vuoksi hovioikeus, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttaen yhtiön korvausvelvollisuudesta jutussa, on hylännyt kanteen kokonaisuudessaan. Hovioikeus on määrännyt vielä, että asianosaiset saivat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti pitää vahinkonaan niillä jutussa olleet kulunsa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 13.12.
4. Yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen. A on toistanut kanteessaan esittämänsä korvausvaatimuksen sekä pyytänyt oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden osalta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.5.1989 Perustelut Hollming Oy:n taholta on A:ta 27.11.1985 irtisanottaessa perusteina vedottu vain hänestä johtuviin syihin. Tässä oikeudenkäynnissä yhtiö on kuitenkin vastatessaan kanteeseen ilmoittanut, että A oli irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä. A on kanteessaan kiistänyt hänestä johtuvat syyt ja yhtiön vastauksen johdosta myös taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetussa laissa ei työnantajaa kielletä irtisanomisen perusteena vetoamasta muuhun syyhyn kuin sellaiseen, joka irtisanomista toimitettaessa on ilmoitettu työntekijälle. Siten Hollming Oy saa tässä oikeudenkäynnissä puolustuksekseen vedota myös siihen, että A 27.11.1985 irtisanottiin silloin jo vallinneista taloudellisista ja tuotannollisista syistä, vaikka A:lle tuolloin irtisanomisperusteena ilmoitettiin vain hänestä johtuvia syitä. Hovioikeuden lausumien perusteiden johdosta A:n irtisanominen ei ole ollut lainvastainen. Näin ollen hänellä ei ole oikeutta saada siitä korvausta tai vahingonkorvausta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan Hollming Oy:lle korvaukseksi sille vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.500 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Portin, af Hällström, Roos ja Taipale