KKO/1989/65

1989 false KKO:1989:65 Maanviljelijä oli sukupolvenvaihdoseläkkeen saamista varten tehnyt kauppakirjaluonnoksen aikomastaan maatilansa myymisestä pojalleen ja ilmoittanut tarvitsevansa tämän johdosta vuokrattuna olevan kaupunkihuoneistonsa omaan käyttöönsä asuntona. Hän ei kuitenkaan ollut esittänyt selvitystä eläkkeen myöntämisestä kauppakirjaluonnoksen perusteella tai kaupan tekemisestä. Sen vuoksi asiassa katsottiin jääneen näyttämättä, että maanviljelijä jo tarvitsi huoneistonsa omaan käyttöönsä asuntona. Hänen vaatimuksensa irtisanomisperusteen vahvistamisesta ja vuokralaisen velvoittamisesta häädön uhalla muuttamaan huoneistosta hylättiin. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin asunto-oikeudessa A on 18.4.1988 B:lle tiedoksi toimitetun haastehakemuksen nojalla asunto-oikeudessa kertonut, että hän omisti asuinhuoneiston Helsingissä, osoitteessa Viherniemenkatu 3 A

1. B oli vuokrasopimuksen perusteella hallinnut huoneistoa. A oli 31.1.1988 irtisanonut vuokrasopimuksen päättymään 31.7.1988, koska hän tarvitsi huoneiston maatilalla tapahtuvan sukupolvenvaihdoksen vuoksi omaan käyttöönsä asuntona. B oli vastustanut irtisanomista. Tämän vuoksi A on vaatinut, että irtisanominen todettaisiin lailliseksi ja että B velvoitettaisiin irtisanomisen mukaisesti viimeistään 31.7.1988 häädön uhalla muuttamaan asunnosta. Vastine B on ensisijaisesti vastustanut kannetta ja toissijaisesti pyytänyt muuttopäivän siirtämistä yhdellä vuodella. Asunto-oikeuden tuomio 4.5.1988 A oli kirjallisesti 14.1.1988 irtisanonut asianosaisten välisen, kysymyksessä olevaa asuinhuoneistoa koskevan vuokrasopimuksen päättyväksi 31.7.
2. A oli ilmoittanut irtisanomisen perusteeksi, että hän tarvitsi huoneiston itselleen asunnoksi sukupolvenvaihdoksen takia. B oli määräajassa vastustanut irtisanomisen perustetta ja A oli määräajassa saattanut vaatimuksen vuokrasuhteen lakkaamisen toteamisesta tuomioistuimen ratkaistavaksi. A oli esittänyt kauppakirjaluonnoksen tilankaupasta, jonka mukaan hän oli varannut itselleen asumisoikeuden kolmen huoneen ja keittiön huoneistoon tilalla. Osapuolten niin halutessa asumisoikeus oli siirrettävissä toiseen samankokoiseen asuntoon tilalla tai sen ulkopuolella. A oli ilmoittanut, että kauppa tehtäisiin sen jälkeen kun eläkepäätös oli saatu ja että kauppakirjaluonnoksen mukainen ostaja, joka nyt asui mukavuuksia vailla olevassa piharakennuksessa, muuttaisi A:n asuntoon tilan päärakennukseen. Asunto-oikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A tarvitsi huoneiston omaan käyttöönsä asunnoksi, ja todennut, että irtisanominen siten oli tehoton ja vuokrasuhde jatkui entisin ehdoin. Asunto-oikeus on sen vuoksi huoneenvuokralain 58 §:n nojalla hylännyt kanteen. Helsingin hovioikeuden tuomio 28.9.1988 Hovioikeus, jossa A on muutoksenhakemuksessaan toistanut kanteensa ja B vastauksessaan vaatimuksensa muuttopäivän siirtämisestä, on, hyväksyen asuntooikeuden tuomion perusteluineen, jättänyt tuomion voimaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 20.12.
3. A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.5.1989 Perustelut A on kanteessaan vaatinut B:n kanssa tehdyn huoneenvuokrasopimuksen vahvistamista irtisanomisen perusteella lakanneeksi ja vuokralaisen häätämistä, koska hän tarvitsee huoneiston maatilan sukupolvenvaihdoksen vuoksi omaan käyttöönsä asuntona. A on esittänyt 6.4.1988 päivätyn kauppakirjaluonnoksen niiden kiinteistöjen aiotusta myynnistä, joilla hän nykyisin asuu. A on ilmoittanut tehneensä kauppakirjaluonnoksen perusteella sukupolvenvaihdoseläkehakemuksen. Hänen kertomansa mukaan eläkepäätös on ollut odotettavissa syksyllä 1988, minkä jälkeen on ollut tarkoitus tehdä kiinteistöistä varsinainen luovutuskirja. A ei kuitenkaan ole osoittanut, että eläke olisi ehdollisena myönnetty kauppakirjaluonnoksen perusteella tai että kauppa olisi jo tehty. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A kanteessaan ilmoittamallaan perusteella eli aiotun sukupolvenvaihdoksen johdosta jo tarvitsisi vuokrahuoneiston omaan käyttöönsä asuntona. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Lainkohdat Huoneenvuokralaki (653/1987) 53 § ja 58 § 2 momentti Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nybergh, Lehtonen, Roos ja Rintala