KKO/1989/69

1989 false KKO:1989:69 A oli avioerotuomiossa velvoitettu suorittamaan elatusapua puolisolleen B:lle. B ei ollut A:n eläessä saanut tuomittua elatusapua eikä jättänyt sitä perittäväksi. A:n kuoltua hän jätti viimeisiltä 10 vuodelta ennen A:n kuolemaa maksamatta olleet elatusavut perittäviksi ulosottotoimin A:n kuolinpesän varoista. C:llä oli kuolinpesän osakkaana oikeus ajaa elatusavun muuttamista koskevaa kannetta. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Äänekosken kihlakunnanoikeudessa C on B:lle 18.5.1987 tiedoksiannetun haasteen nojalla lausunut, että Äänekosken kihlakunnanoikeus oli 1.9.1964 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä tuominnut C:n puolison, 30.7.1986 kuolleen vakuutustarkastajan A:n ja hänen ensimmäisen vaimonsa B:n avioeroon. Avioeron yhteydessä A oli muun ohessa velvoitettu suorittamaan B:lle elatusapua 200 markkaa kuukaudessa niin kauan kuin tämä eli naimattomana. B ei ollut avioeron jälkeen lainkaan perinyt itselleen tuomittua elatusapua. Elatusavun perimättä jättäminen oli johtunut siitä, että B, joka avioeron aikaan oli ollut työttömänä tai muutoin tarvitsi itselleen elatusapua, oli kohta avioeron jälkeen saanut työpaikan ja pystynyt ansiotuloillaan elättämään itsensä. Tämän vuoksi hän ei ollut enää ollut elatusavun tarpeessa eikä vaatinut tai perinyt sitä A:lta. Olosuhteet olivat siten avioeron jälkeen muuttuneet olennaisesti niin, että B:n oikeus elatusapuun oli lakannut. Kun B ei ollut perinyt elatusapua, A:lla ei ole ollut tarvetta vaatia elatusapupäätöstä muuttuneiden olosuhteiden vuoksi kumottavaksi. A:n kuoleman jälkeen B oli 10.3.1987 päivätyllä hakemuksella pyytänyt asianomaista ulosottomiestä perimään ulosottoteitse elatusapupäätökseen perustuvat elatusmaksut indeksikorotuksineen viimeisiltä 10 vuodelta ennen A:n kuolemaa. Tämän vuoksi C on vaatinut kihlakunnanoikeuden 1.9.1964 julistaman päätöksen kumoamista puolisolle tuomitun elatusavun osalta olennaisesti muuttuneiden olosuhteiden vuoksi taannehtivasti ainakin 1.8.1976 lukien. Kihlakunnanoikeuden päätös 3.9.1987 Sen jälkeen kun kihlakunnanoikeus oli 1.9.1964 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä tuominnut 30.7.1986 kuolleen A:n ja hänen ensimmäisen vaimonsa B:n avioeroon sekä velvoittanut A:n suorittamaan B:lle elatusapua 200 markkaa kuukausittain, ei A ollut mainittua elatusapua suorittanut eikä B ollut sitä myöskään perinyt. Avioliittolain 114 §:n mukaan oikeus voi jommankumman puolison kanteesta olennaisesti muuttuneiden olosuhteiden vuoksi muuttaa puolison elatuksesta annettua päätöstä. A ei ollut elinaikanaan pannut vireille kannetta mainitun elatusapupäätöksen muuttamiseksi. Tämän vuoksi ja kun sanotussa lainkohdassa ei myöskään ollut säädetty, että elatusapupäätöstä voitaisiin muuttaa taannehtivasti, kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen. Valtion varoista määrättiin maksettavaksi maksuttoman oikeudenkäynnin saaneiden asianosaisten avustajille kulujen korvausta ja palkkiot, mitkä jäivät valtion vahingoksi. Vaasan hovioikeuden päätös 10.12.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C oli valittamalla saattanut jutun, on todennut, ettei A ollut eläessään pannut vireille elatusavun muuttamista koskevaa kannetta. Hänen leskellään C:llä ei ollut oikeutta nostaa kannetta mainitussa A:n ja tämän entisen vaimon B:n välistä elatusta koskevassa asiassa. Kihlakunnanoikeuden ei näin ollen olisi tullut ottaa kannetta tutkittavakseen. Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen muilta osin paitsi oikeudenkäyntiavustajille valtion varoista maksettujen kulukorvausten ja palkkioiden osalta sekä jättänyt C:n esittämät vaatimukset tutkimatta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA C:lle on myönnetty valituslupa 29.4.1988. B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. C on vaatinut kanteensa hyväksymistä katsoen, että hänellä oli oikeudellista tarvetta saada kanteensa tutkituksi. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.6.1989 Perustelut A:n kuolinpesän osakkaita ovat C yleisjälkisäädöksen saajana ja A:n lakiosavaatimuksen tehneet lapset perillisinä. Avioliittolain 114 §:n 1 momentin (L 8.4.1983/362) mukaan vain puolisoilla on oikeus kanteen nostamiseen. Lainkohdassa tai sen esitöissä ei ole otettu huomioon tilannetta, jossa muulla henkilöllä kuin elatusvelvollisella tai elatukseen oikeutetulla puolisolla olisi oikeudellista tarvetta muutoskanteen nostamiseen. Lainkohtaa ei kuitenkaan, ottaen huomioon sen tarkoitus, ole tulkittava niin ahtaasti, ettei elatusvelvollisen puolison kuolinpesän osakas voisi ajaa muutoskannetta. Hovioikeuden ei sen vuoksi olisi pitänyt jättää C:n kannetta tutkimatta. Korkein oikeus on ratkaisussaan 1971 II 63 katsonut mahdolliseksi elatusavun muuttamisen avioliittolain 114 §:n nojalla jutun vireilletuloa edeltäneeltäkin ajalta. Perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan osakkaan, joka ajaa kannetta pesän hyväksi, on haastettava muut osakkaat kuultaviksi. A:n perillisille ei ole varattu tilaisuutta tulla jutussa kuulluiksi. Edellä mainituilla perusteilla juttu on palautettava kihlakunnanoikeuteen. Päätöslauselma Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan ja juttu palautetaan Äänekosken kihlakunnanoikeuteen ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista palkkioksi asianajaja X:lle C:n ja asianajaja Y:lle B:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa, X:lle 800 ja Y:lle 500 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Lindholm, Paasikoski ja Huopaniemi