KKO/1989/83

1989 false KKO:1989:83 Järjestely-yhtiö oli saanut luvan vesistön järjestelyyn ja vedenjuoksun säännöstelyyn. Lupaehtojen mukaan töiden valmistumisesta oli ilmoitettava vesioikeudelle. Työt valmistuivat vuoden 1970 lopulla, mutta ilmoitusta tästä ei tehty. Eräät tilanomistajat vaativat sen jälkeen eri yhteyksissä korvausta vahingosta, jota lupaa myönnettäessä ei ollut edellytetty, mutta panivat korvaushakemuksen vireille vesioikeudessa vasta vuonna

1. Korvaussaatavan katsottiin vanhentuneen 31.12.
2. VesiL 2 luku 27 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Aarne X:n ja hänen myötäpuoltensa vaatimukset LänsiSuomen vesioikeudessa Verner X:n ja Ellen X:n kuolinpesien osakkaat Aarne X, Otto X ja Osmo X Kiikoisten kunnan Kiimajärven kylässä olevan Kosken tilan RN:o 1:5 omistajina ovat vesioikeuteen 9.8.1983 saapuneessa, vesilain 11 luvun 8 §:n 1 momentin tarkoittamassa yhteisessä hakemuksessaan lausuneet, että Kiikois-, Mouhi-, Koura-, Kirkko- ja Koivuniemenjärven järjestely- ja vedenjuoksun säännöstelytyön yhteydessä Jaaranjoen perkauksesta oli aiheutunut heille sellaista vahinkoa ja haittaa, joita Länsi-Suomen vesioikeuden 27.4.1963 antamassa, asiaa koskevassa lupapäätöksessä ei ollut edellytetty. Perkaus oli alentanut joen vedenpintaa huomattavasti ja heidän kiinteistönsä kohdalla joen yksi sivuhaara oli kuivunut kokonaan ja myöhemmin vesottunut rumentaen maiseman täydellisesti. Heidän kiinteistönsä kaivo oli kuivunut ja kiinteistön käyttö esimerkiksi vapaa-ajan asuntona oli sen vuoksi olennaisesti vaikeutunut. Aarne X ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet Kiikoisjärven järjestely-yhtiön velvoittamista suorittamaan heille korvaukseksi uuden kaivon rakentamisesta 5.000 markkaa sekä kiinteistön käytön vaikeutumisesta ja arvon alentumisesta 30.000 markkaa, molemmat määrät laillisine korkoineen. Vesioikeus oli mainitulla päätöksellä myöntänyt asutushallitukselle valtion edustajana luvan Marjajärven vesijätön kuivattamiseen pengertämällä sekä siihen liittyvään Kiikois-, Mouhi-, Koura-, Kirkko- ja Koivuniemenjärven järjestelyyn ja järvien vedenjuoksun säännöstelyyn sekä samalla määrännyt noudatettavaksi, paitsi vesilain säännöksiä, muun muassa seuraavia lupaehtoja: "1) - - -Jos vedenjuoksutuksen takia osoittautuu tarpeelliseksi on Jaaranjoen paaluvälillä 102+00-122+50 suoritettava siivousluontoista perkausta. - - - 11) Perkausmaat saadaan sijoittaa perattavan uoman rannalle niin, etteivät ne estä niiden taakse jäävien alueiden tarkoituksenmukaista kuivatusta. Tontille tai muuhun erityiseen käyttöön otetulle alueelle ei poistettavaa maata kuitenkaan saa panna ilman omistajan suostumusta. - - - 18) Perkaus- ja rakennustöiden suorittamisesta aiheutuva vahinko ja haitta on korvattava asianomaisille oikeudenomistajille työn aikana tai heti sen päätyttyä toimitettavan arvion mukaisesti, ellei toisin ole sovittu. Lisäksi voidaan hakija velvoittaa korvaamaan tai sopivin toimenpitein poistamaan yrityksestä aiheutuvan sen vahingon ja haitan, jota tätä päätöstä myönnettäessä ei ole edellytetty. 22) - - -Kun työ on saatu valmiiksi, on siitä kuudenkymmenen vuorokauden kuluessa ilmoitettava kirjallisesti vesioikeudelle." Aarne X ja hänen myötäpuolensa ovat katsoneet, ettei heidän korvausvaatimuksensa ollut vanhentunut, koska vesilain 7 luvun 6 §:n 1 momentin ja 2 luvun 27 §:n 2 momentin nojalla korvausta oli haettava 10 vuoden kuluessa rakennustyön loppuun saattamisesta. Heidän mielestään rakennustyö oli katsottava loppuun saatetuksi, kun siitä oli tehty ilmoitus vesioikeudelle. Tällaista ilmoitusta ei ollut tehty. Vielä vesioikeudelle oli 29.7.1985 ilmoitettu, että Osmo X:n kuoltua 7.7.1982 asiassa oli hakijana hänen leskensä Taimi X. Kiikoisjärven järjestely-yhtiön vastine Kiikoisjärven järjestely-yhtiö, jolle oli 6.9.1983 annettu tiedoksi Aarne X:n ja hänen myötäpuoltensa hakemus, on 27.9.1983 vesioikeuteen saapuneessa vastineessaan ilmoittanut, että X:ien tilan kohdalla joen perkaus oli tehty vahvistetun suunnitelman mukaisesti asianomaisten hyväksyessä työn näin suoritettavaksi. Kaivon kuivuminen ei ollut johtunut joen kaivuutöistä, koska korvausvaatimusta ei ollut tehty kaivuutyön yhteydessä eikä Kiikoisten kunnasta olevien uskottujen miesten yhtiön pyynnöstä
3. ja 2.11.1973 toimittamaan katselmukseen mennessä. Kaivuutyön ja kaivon kuivumisesta tehdyn korvausvaatimuksen välinen aika oli noin 13 vuotta. Kaivuutyöt eivät myöskään olleet alentaneet kiinteistön arvoa. Yhtiö on ilmoittanut, että se oli vuonna 1974 tarjonnut Verner X:n ja Ellen X:n kuolinpesien osakkaille näiden 28.12.1969 ja 8.3.1974 päivättyjen korvausvaatimusten johdosta kertakaikkisena korvauksena 250 markkaa. Yhtiö on vielä 9.8.1985 toimittanut vesioikeuteen lisävastineen. Tampereen vesipiirin vesitoimiston lausunto Tampereen vesipiirin vesitoimisto on vesioikeuden pyynnöstä antamassaan lausunnossa katsonut, että kyseisten järvien järjestely- ja vedenjuoksun säännöstelytyö oli olennaisilta osiltaan valmis vuoden 1970 lopulla, jolloin Kourakosken säännöstelypato oli valmistunut. Tämän jälkeen oli tehty lähinnä viimeistelytöitä sekä Marjajärven alueella sortumien korjausta. Työ oli luovutettu osakkaille 15.11.
4. Aarne X:n ja hänen myötäpuoltensa hakemuksessa mainitussa kohdassa työ oli tehty vuoden 1967 marraskuusta vuoden 1968 tammikuuhun. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös 7.4.1987 Vesioikeus on, suoritettuaan paikalla 3.7.1985 tarkastuksen, lausunut, että Aarne X ja hänen myötäpuolensa olivat vuosina 1969 ja 1974 vaatineet Kiikoisjärven järjestely-yhtiöltä korvausta järjestely- ja säännöstelytyön yhteydessä aiheutuneista vahingoista. Työ oli luovutettu osakkaille 15.11.
5. Töiden valmistumista koskevaa ilmoitusta ei ollut vieläkään tehty vesioikeudelle. Sen vuoksi vesioikeus on katsonut, ettei korvausvaatimus ollut vanhentunut. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella vesioikeus on katsonut, että yhtiön suorittamasta Kiikois-, Mouhi, Koura-, Kirkko- ja Koivuniemenjärven järjestelyn yhteydessä suoritetusta Jaaranjoen perkauksesta oli aiheutunut sellaista vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä Kosken tilalle RN:o 1:5, jota ei ollut lupaa myönnettäessä edellytetty ja jota ei ollut vielä sovittu eikä korvattu vesilain mukaan. Tämän vuoksi vesioikeus on, hyläten esitetyt vaatimukset enemmälti, vesilain 11 luvun 1, 3 ja 8 §:n nojalla velvoittanut Kiikoisjärven järjestelyyhtiön maksamaan Kosken tilan omistajille kertakaikkisena korvauksena kaivon tekemisestä 5.000 markkaa sekä tilan käyttö- ja myyntiarvon alenemisesta kohtuullisiksi harkitut 10.000 markkaa eli yhteensä 15.000 markkaa 6 prosentin korkoineen 9.8.1983 lukien. Vesiylioikeuden päätös 9.3.1988 Vesiylioikeus, jossa Aarne X ja hänen myötäpuolensa sekä Kiikoisjärven järjestely-yhtiö ovat hakeneet muutosta, on hankkinut Tampereen vesi- ja ympäristöpiirin lausunnon kysymyksessä olevan järvien järjestely- ja vedenjuoksun säännöstelytyön valmistumisesta. Päätöksessään vesiylioikeus on lausunut, että Länsi-Suomen vesioikeus oli antanut järvien järjestelyä ja vedenjuoksun säännöstelyä koskeneen lupapäätöksensä 27.4.
6. Tampereen vesipiirin vesitoimiston lausunnon mukaan järvien järjestely- ja vedenjuoksun säännöstelytyö oli olennaisilta osiltaan valmis vuoden 1970 lopulla, jolloin Kourakosken säännöstelypato oli valmistunut. Lausunnon mukaan tämän jälkeen oli tehty lähinnä viimeistelytöitä sekä Marjajärven alueella sortumien korjausta. Vesiylioikeuteen hankitun vesi- ja ympäristöpiirin lausunnon mukaan työ oli valmistunut vuoden 1970 lopulla, jolloin kaikki lupaehdoissa määrätyt perkaukset ja rakenteet oli tehty ja lupaehtojen mukainen säännöstely oli voitu aloittaa. Kysymyksessä oleva korvausasia oli ollut pantava vireille, kun rakentamislupapäätöksessä sitä varten ei ollut varattu pitempää aikaa, 10 vuoden kuluessa rakennustyön loppuun saattamisesta eli viimeistään 31.12.
7. Mainittua 10 vuoden vireillepanoaikaa laskettaessa ei ollut merkitystä sillä, olivatko X:t mahdollisesti vuosina 1969 ja 1974 vaatineet yhtiöltä korvausta tai milloin työ oli luovutettu osakkaille tai oliko töiden valmistumista koskeva ilmoitus tehty vesioikeudelle. X:t olivat toimittaneet korvaushakemuksensa vesioikeuteen vasta 9.8.1983 ja siis myöhään. Vesioikeuden ei olisi tullut ottaa X:ien korvaushakemusta tutkittavakseen. Sen vuoksi vesiylioikeus on vesilain 2 luvun 27 §:n, 7 luvun 6 §:n ja 8 luvun 10 §:n nojalla kumonnut ja poistanut vesioikeuden päätöksen sekä jättänyt X:ien korvaushakemuksen tutkimatta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 5.9.
8. Aarne X, Otto X ja Taimi X ovat yhteisesti vaatineet, että vesiylioikeuden päätös kumotaan ja vesioikeuden päätöstä muutetaan niin, että Kiikoisjärven järjestely-yhtiö velvoitetaan suorittamaan heille heidän hakemuksensa mukaisesti korvausta kaivon kuivumisesta 5.000 markkaa sekä tilan käyttö- ja myyntiarvon alenemisesta 30.000 markkaa korkoineen tai että asia palautetaan vesiylioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Kiikoisjärven järjestely-yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen, jossa yhtiö on vaatinut muutoksenhakemuksen hylkäämistä ja vesiylioikeuden päätöksen pysyttämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.8.1989 Perustelut Vesilain 2 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan voidaan vesioikeudellisen lupapäätöksen lainvoiman estämättä määrätä suoritettavaksi korvaus vahingollisesta seurauksesta, jota lupaa myönnettäessä ei ole edellytetty. Aarne X:n ja hänen myötäpuoltensa vaatimus tarkoittaa tällaisten vahingollisten seurausten korvaamista. Mainitun 27 §:n 2 momentin mukaan tällaista korvausta on kuitenkin haettava vesioikeudelta panemalla korvausasia siellä vireille kymmenen vuoden kuluessa rakennustyön loppuun saattamisesta, ellei lupapäätöksessä ole sitä varten varattu pitempää aikaa eikä kysymys ole rakennelman sortumisesta tai muusta arvaamattomasta syystä aiheutuneesta vahingosta. Vesioikeuden 27.4.1963 antamassa lupapäätöksessä ei ole varattu kymmentä vuotta pitempää aikaa korvauksen hakemiselle. Aarne X ja hänen myötäpuolensa eivät ole väittäneet, että heidän vahinkonsa olisi aiheutunut rakennelman sortumisesta tai muusta arvaamattomasta syystä. Vesilaissa ei ole säädetty, että rakennustyö on 2 luvun 27 §:n 2 momentin mukaan katsottava loppuun saatetuksi vasta kun työn valmistumisesta on tehty ilmoitus asianomaiselle viranomaiselle. Näin ollen Aarne X ja hänen myötäpuoltensa hakemuksessa tarkoitetut työt on saatettu loppuun silloin kun ne ovat valmistuneet niin, että niiden kohteena ollut järjestely ja säännöstely on voitu ottaa käyttöön. Vesiylioikeuden päätöksessä selostetun vesi- ja ympäristöpiirin lausunnon mukaan näin on ollut vuoden 1970 lopulla. Aarne X:n ja hänen myötäpuoltensa korvaussaatava on näin ollen vanhentunut 31.12.
9. Kun korvausasia olisi tuossa kymmenen vuoden ajassa pitänyt panna vireille vesioikeudessa, eivät Aarne X:n ja hänen myötäpuoltensa muulla tavoin eri yhteyksissä esittämät korvausvaatimukset ole keskeyttäneet korvaussaatavan vanhentumista. Näin ollen saatava oli edelleen vanhentunut, kun he 9.8.1983 antoivat sitä koskevan hakemuksensa vesioikeudelle. Vanhentumisen perusteella vesiylioikeuden ei olisi pitänyt jättää korvausvaatimusta tutkimatta, vaan se olisi ollut hylättävä vanhentuneena. Lainkohdat Vesilain 2 luku 27 § 1 ja 2 momentti, 7 luku 6 § 1 momentti ja 8 luku 10 § Tuomiolauselma Vesiylioikeuden ja vesioikeuden päätökset kumotaan. Aarne X:n ja hänen myötäpuoltensa hakemuksessa esitetyt korvausvaatimukset hylätään vanhentuneina. Asian laadun vuoksi Kiikoisjärven järjestely-yhtiö saa pitää sillä vastauksen antamisesta täällä olleet kulut vahinkonaan. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Riihelä, Roos ja Taipale