KKO/1990/1

1990 false KKO:1990:1 Vesiylioikeus oli tuominnut A:n jatketusta vesilain säännösten rikkomisesta rangaistukseen ja velvoittanut paitsi maksamaan rahakorvauksia myös istuttamaan vesistöön kaloja. Kun oli vaadittu pelkästään rahakorvauksia, ei rikosasiassa lain mukaan voitu viran puolesta velvoittaa luontoissuoritukseen eikä siten istuttamaan kaloja myöskään rahakorvauksen sijasta. Sen vuoksi istutusvelvoitetta koskeva määräys poistettiin. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Virallisen syyttäjän ja eräiden asianomistajien vaatiessa vesioikeudessa osakeyhtiö X:n toimitusjohtajan A:n, hallituksen jäsenen B:n ja talousjohtajan ja hallituksen jäsenen C:n tuomitsemista rangaistukseen jatketusta tahallisesta jätevesiluvan vastaisesta toiminnasta, koska yhtiö oli vastoin voimassa ollutta kalankasvatuslaitokselle annettua jätevesilupaa vuosina 1983 ja 1984 käyttänyt laitoksella rehua yli sallitun määrän ja kasvattanut myös kaloja yli sallitun määrän seurauksin, että joessa ja sen alapuolisessa järvessä oli aiheutunut fosforipitoisuuden noususta johtuen veden laadun haitallista muuttumista, asianomaiset jako- ja kalastuskunnat ovat asianomistajina vaatineet lisäksi A:lta, B:ltä, C:ltä ja yhtiö X:ltä erinäisiä rahakorvauksia muun muassa kalakannalle aiheutuneesta vahingosta ja koko kalastuksen paikallisesta estymisestä. Itä-Suomen vesioikeuden päätös 27.8.1987 Vesioikeus, jossa vastaajat ovat kiistäneet vaatimukset, on tuomitessaan A:n, B:n ja C:n mainitseminsa perustein ja soveltamiensa vesi- ja rikoslain säännösten nojalla vesistön pilaantumisena ilmenneestä jatketusta vesilain säännösten rikkomisesta sakkorangaistuksiin ja A:n, B:n ja X:n lisäksi menettämisseuraamuksiin sekä velvoittaessaan A:n, B:n, C:n ja X:n yhteisvastuullisesti suorittamaan, paitsi eräitä muita korvauksia, korvausta kalastuskunnille vesialueelle aiheutuneesta kalataloudellisesta vahingosta, velvoittanut heidät yhteisvastuullisesti istuttamaan järven eräisiin osiin kalastuspiiriltä pyytämiensä ohjeiden mukaisesti päätöksen lainvoimaiseksi tuloa seuraavien kahden vuoden aikana vuosittain 500 kappaletta vähintään 20 cm:n pituisia järvitaimenia ja 10.000 kappaletta vähintään 10 cm:n pituisia planktonsiian poikasia. Vesiylioikeuden päätös 24.5.1988 Vesiylioikeus, jossa A, B, C ja X ovat hakeneet muutosta ja muun ohella vaatineet vesioikeuden päätöksen poistamista istutusvelvoitteen osalta, on päätöksestään ilmenevillä perusteilla ja ottaen huomioon joessa ja järvessä aiheutetun keskimääräisen vuotuisen kalastuksen tuoton alentumisen ja kestoajan, samalla kun A:n, B:n ja C:n syyksi luettujen rikosten nimikkeet muutettiin kuuluviksi A:n ja B:n osalta "jatkettu tahallinen ryhtyminen vesistön pilaantumista aiheuttavaan toimenpiteeseen" sekä C:n osalta "jatkettu törkeällä tuottamuksella aiheutettu vesistön pilaantuminen" ja A ja B vapautettiin menettämisseuraamuksesta, katsonut, ettei ollut syytä muuttaa vesioikeuden päätöstä kalastuskunnille tuomittujen rahakorvausten ja istutusvelvoitteen osalta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Korkein oikeus on 5.9.1988 myöntänyt A:lle, B:lle, C:lle ja X:lle valitusluvan siltä osin kuin heidät on yhteisvastuullisesti velvoitettu istuttamaan järvitaimenia ja planktonsiian poikasia. A ja hänen myötäpuolensa ovat muutoksenhakemuksessaan vaatineet vesiylioikeuden päätöksen kumoamista kalojen istutusvelvollisuutta vesistöön koskevalta osalta, koska jutussa ei ollut esitetty istutusvelvollisuutta koskevaa vaatimusta. Kalastuskunnat ovat vastauksessaan vaatineet, mikäli istutusvelvoite poistettaisiin, että sitä vastaava rahallinen korvaus vesistön pilaantumisesta suoritettaisiin kalastuskunnille. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.1.1990 Perustelut Jutussa ei ole vaadittu vastaajien velvoittamista istuttamaan vesistöön kaloja. Vesilain 11 luvun 8 §:stä ja 15 luvun 13 §:n 1 momentista johdettavan oikeusohjeen mukaan rikosasiassa ei voida viran puolesta määrätä korvausta rikoksella aiheutetusta vahingosta eikä myöskään luontoiskorvausta vaaditun rahakorvauksen asemesta. Sen vuoksi vesiylioikeuden ei olisi tullut määrätä A:lle ja hänen myötäpuolilleen kalojen istutusvelvoitetta. Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että kalastuskunnille on aiheutunut alemmissa oikeuksissa niille rahana maksettavaksi määrättyä korvausta suurempi vahinko. Istutusvelvollisuuden tultua poistetuksi kalastuskunnat ovat oikeutetut saamaan korvauksen rahana vahingon täyteen määrään saakka. Palauttamatta asiaa täysimääräisen rahakorvauksen määräämistä varten vesioikeuteen Korkein oikeus ottaa viivytyksen välttämiseksi asian tältäkin osin välittömästi tutkittavakseen. Koska kalastuskunnille aiheutuneen kokonaisvahingon määrästä on vain vaikeuksin saatavissa näyttöä, se on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioitava kohtuuden mukaan. Päätöslauselma Vesiylioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A, B, C ja X vapautetaan velvollisuudesta istuttaa järveen järvitaimenia ja planktonsiian poikasia ja heidän yhteisvastuullisesti kalastuskunnille maksettavakseen määrättyä korvausta vesialueelle aiheutuneesta kalataloudellisesta vahingosta korotetaan. Muilta osin vesiylioikeuden päätös jää pysyväksi. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Nybergh, Riihelä ja Paasikoski