KKO/1990/105

1990 false KKO:1990:105 Alaikäisen lapsen vanhemmat olivat sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella sopineet, että lapsi oli heidän yhteisessä huollossaan ja asui isänsä luona. Äidin velvollisuutta suorittaa elatusapua lapselle ei ollut vahvistettu. Äidin nostamasta kanteesta lapsi oli sittemmin määrätty asumaan äitinsä luona. Isällä oli tämän jälkeenkin oikeus vaatia lapselle elatusapua ajalta, jona lapsi oli asunut hänen luonaan. ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY A:n kanne Piikkiön kihlakunnanoikeudessa A on B:lle 2.11.1987 toimitetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa lausunut, että A ja B olivat 16.2.1987 tehdyllä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevalla sopimuksella, jonka Raision kaupungin sosiaalilautakunta oli vahvistanut 3.3.1987, sopineet, että heidän alaikäisen lapsensa C:n huolto uskottiin molemmille vanhemmille yhteisesti ja että C asui A:n luona. B ei ollut suostunut tekemään sopimusta C:lle tulevasta elatusavusta eikä ollut muutoinkaan riittävästi osallistunut tämän elatukseen. Sen vuoksi A on vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan C:lle elatusapua 1.500 markkaa tai kohtuullinen määrä kuukaudessa 3.3.1987 lukien. B:n kanne B on puolestaan A:lle 13.11.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa vaatinut C:n määräämistä asumaan hänen luonaan ja A:n velvoittamista suorittamaan C:lle elatusapua. Kihlakunnanoikeuden päätös 31.5.1988 Kihlakunnanoikeus on todennut, että A ja B olivat 16.2.1987 tehneet sopimuksen C:n asumisesta A:n luona, jonka sopimuksen Raision sosiaalilautakunta oli vahvistanut 3.3.

1. Kihlakunnanoikeus on katsonut, että olosuhteet olivat sopimuksen vahvistamisen jälkeen muuttuneet vanhempien riitaisuuksien vuoksi niin, että lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin vuoksi oli aihetta muuttaa lapsen asuminen. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 12 §:n nojalla määrännyt C:n kihlakunnanoikeuden päätöspäivästä lukien asumaan B:n luona ja velvoittanut A:n suorittamaan elatusavuksi mainitulle lapselleen 1.4.1988 lukien 700 markkaa kuukaudessa, erääntyneeltä ajalta heti ja muutoin päätöspäivästä lukien kuukausittain etukäteen, kunnes lapsi täytti 18 vuotta. Lisäksi päätöksessä on lausuttu C:n oikeudesta tavata A:ta. Turun hovioikeuden tuomio 24.2.1989 A ja B ovat saattaneet jutun hovioikeuden tutkittavaksi ja vastanneet toistensa muutoksenhakemuksiin. A on vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan C:lle elatusapua 800 markkaa kuukaudessa 3.3.1987 ja 31.3.1988 väliseltä ajalta sekä että hänet vapautetaan suorittamasta elatusapua kihlakunnanoikeuden päätöstä edeltävältä ajalta ja että hänen maksettavakseen määrätty elatusapu alennetaan 500 markaksi kuukaudessa. B on vastauksen antamiselle säädetyn määräajan jälkeen 11.8.1988 toimittanut hovioikeuteen kirjelmän ja A:n palkkatodistuksen heinäkuulta
2. Hovioikeus on katsonut, että kirjallisen selityksen vaatiminen A:lta B:n viimeksi mainitun kirjelmän johdosta oli ilmeisesti tarpeetonta. Hovioikeus on ottanut kirjelmän huomioon, koska siihen oli erityistä syytä. C oli kihlakunnanoikeuden päätöksellä määrätty asumaan äitinsä A:n luona. A:lla ei näin ollut oikeutta ajaa kannetta C:lle 3.3.1987-31.3.1988 kuuluvasta elatusavusta, koska kysymys oli lapselle kuuluvasta edusta eikä C enää asunut A:n luona. A:n bruttotulo heinäkuulta 1988 oli 5.140 markkaa 84 penniä. Lisäksi A:lla oli erään toisen henkilön kanssa yhteistä lainaa pankin antaman, 10.11.1987 päivätyn todistuksen mukaan 67.629 markkaa 25 penniä. C:lle suoritettavan elatusavun riittävänä määränä oli näin pidettävä kihlakunnanoikeuden määräämää 700 markkaa kuukaudessa. Näillä ja kihlakunnanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt tutkimatta A:n vaatimuksen B:n velvoittamisesta suorittamaan elatusapua C:lle sekä jättänyt asian muutoin kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 18.5.
3. B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. A on valituksessaan toistanut hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset. Lisäksi hän on vaatinut, että B:n määräajan jälkeen hovioikeuteen toimittama kirjelmä jätetään huomioon ottamatta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.9.1990 Perustelut Hovioikeus on lausumallaan perusteella saanut ottaa huomioon B:n 11.8.1988 hovioikeuteen toimittaman kirjelmän. C:n huolto on sosiaalilautakunnan 3.3.1987 vahvistamassa sopimuksessa uskottu A ja B:lle yhteisesti. Lapsen elatuksesta annetun lain 4 §:n mukaan lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta taikka jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona. Elatusapua koskevassa asiassa edustaa lasta sanotun lain 5 §:n 1 momentin mukaan muun muassa hänen huoltajansa ja elatusapua koskevaa kannetta lapsen puolesta on saman lain 13 §:n 1 momentin mukaan oikeus ajaa jokaisella, joka edustaa lasta. Koska A on C:n huoltaja, hovioikeus ei olisi saanut mainitsemillaan perusteilla jättää tutkimatta A:n vaatimusta B:n velvoittamisesta suorittamaan elatusapua C:lle. Viivytyksen välttämiseksi ja asian selvitettyyn tilaan nähden Korkein oikeus tutkii jutun myös edellä mainitulta osalta ja katsoo selvitetyksi, että B on vuonna 1987 maaliskuun 3 päivän jälkeen maksanut C:n elatukseksi ennen A:n kanteen 2.11.1987 tapahtunutta vireillepanoa yhteensä 4.200 markkaa ja sen jälkeen marras- ja joulukuussa yhteensä 1.400 markkaa sekä suorittanut sanotun vuoden kesällä eräitä C:n päivähoidosta aiheutuneita maksuja ja pitänyt C:tä mainittuna vuonna aika ajoin luonaan. Tammi-, helmi- ja maaliskuussa 1988 B:n on näytetty pitäneen C:tä luonaan ja huolehtineen tänä aikana tämän elatuksesta siinä määrin, että B:n on katsottava tuolloin täyttäneen elatusvelvollisuutensa C:tä kohtaan. Korkein oikeus katsoo sen vuoksi, ettei ole erityisen painavia syitä velvoittaa B:tä suorittamaan elatusapua C:lle A:n kanteen vireillepanoa edeltäneeltä ajalta eikä perustetta B:n velvoittamiseksi elatusavun suorittamiseen marras- ja joulukuulta 1987 eikä tammimaaliskuulta
4. C on asunut huhtikuun 1 päivästä 1988 yksinomaan B:n luona A:n osallistumatta lapsensa elatukseen. A on siten velvollinen suorittamaan C:lle elatusapua viimeksi sanotusta päivästä lukien. A:n tuloista ja varallisuusasemasta esitetyn selvityksen mukaan hän kykenee suorittamaan hovioikeuden tuomitseman elatusavun. Tuomiolauselma A:n vaatimus B:n velvoittamiseksi suorittamaan C:lle kuuluvaa elatusapua 3.3.1987 ja 31.3.1988 väliseltä ajalta hylätään. Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. Asian laadun vuoksi B saa pitää vahinkonaan hänelle vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Mörä, Haarmann ja Huopaniemi