KKO/1990/107

1990 false KKO:1990:107 Kaupunki oli antanut sen omaisuudelle rikoksella aiheutettujen vahinkojen korjaamisen kaupungin palveluksessa olevien työntekijöiden tehtäväksi. Korvattavaksi vahingoksi suoranaisten tarvike- ynnä muiden kulujen lisäksi katsottiin kaupungille korjaustöistä aiheutuneet palkkakustannukset sosiaalikuluineen. VahL 5 luku 5 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaatimukset Naantalin raastuvanoikeudessa Virallisen syyttäjän vaadittua A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että he olivat 2.3.1988 Naantalissa murtautuneet Kailon saaressa sijaitsevaan Naantalin kaupungin rakennukseen ja siellä mukanaan tuomillaan ampumaaseilla ammuskelleet seiniä, kattoa ja kattovalaisimia aiheuttaen siten kaupungille vahinkoa, kaupunki on asianomistajana yhtynyt syytteeseen ja vaatinut A:lta ja B:ltä vahingonkorvaukseksi heidän rakennukselle aiheuttamiensa vaurioiden korjaamisesta kaupungin asunto- ja kiinteistötoimiston suorittamien töiden palkkakuluista 5.613 markkaa, käytetyistä tarvikkeista 580 markkaa ja kuljetuskustannuksista 800 markkaa sekä kaupungin sähkölaitoksen suorittamien töiden palkkakuluista 441,30 markkaa ja tarvikkeista 1.575,28 markkaa 16 prosentin korkoineen. Lisäksi kaupunki on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Raastuvanoikeuden päätös 30.5.1988 Kuultuaan A:ta ja B:tä syytteestä ja korvausvaatimuksista raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat syyllistyneet siihen, mistä heille oli vaadittu rangaistusta. Korvausvaatimusten osalta raastuvanoikeus on esitettyjen laskujen sekä jutussa kuullun todistajan kertomuksen perusteella katsonut selvitetyksi, että kaupungille oli aiheutunut vahinkoa korjaukseen tarvittavista tarvikkeista asunto- ja kiinteistötoimiston suorittamien korjaustöiden osalta 580 markkaa sekä sähkölaitoksen suorittamien korjaustöiden osalta 1.575,28 markkaa. Korvattavana vahinkona oli pidettävä vain sellaisia kustannuksia, joita kaupungille ei olisi aiheutunut ilman kerrottua vahingontekoa. Korkein oikeus oli ratkaisussaan 1983 II 159 hylännyt valtion korvausvaatimuksen palkkakustannusten osalta sillä perusteella, ettei valtiolle ollut aiheutunut palkkakustannusten lisääntymistä, koska oli jäänyt näyttämättä, että työntekijöitä olisi palkattu nimenomaan vahingonkorvausvaatimuksissa tarkoitettuja töitä varten. Myös yleiskustannuksia koskeva valtion vahingonkorvausvaatimus oli hylätty. Kaupungin kuulustuttama todistaja oli kertonut, että korvausvaatimuksessa tarkoitettu työ oli tehty kaupungin työntekijöiden toimesta. Vahingonteon johdosta ylimääräisiä kustannuksia oli näytetty aiheutuneen ainoastaan kiinteistönhoitajan sunnuntaina tekemästä työstä kuudelta työtunnilta, joilta kaupungille oli aiheutunut kuluja sosiaaliturvamaksut huomioon ottaen keskimäärin 40 markkaa tunnilta. Kuljetuskustannuksista kaupunki oli oikeutettu saamaan vain vahingonteosta aiheutuneet ylimääräiset kustannukset. Raastuvanoikeus on arvioinut sille esitettyjen tietojen perusteella, että kuljetuskustannukset olivat tässä tapauksessa olleet 200 markkaa. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, samalla kun A ja B tuomittiin kumpikin yhdellä teolla tehdyistä kotirauhan väkivaltaisesta rikkomisesta ja vahingonteosta sakkorangaistukseen, velvoittanut heidät yhteisvastuullisesti suorittamaan kaupungille korvaukseksi vaurioiden korjaamiseen käytetyistä tarvikkeista 580 ja 1.575,28 markkaa, kuljetuskustannuksista 200 markkaa sekä kiinteistönhoitajalle suoritetusta ylityökorvauksesta 240 markkaa eli yhteensä 2.595,28 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen 2.3.1988 lukien. Lisäksi A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan kaupungille oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 100 markkaa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä 30.5.1988 lukien. Turun hovioikeuden päätös 8.6.1989 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi kaupunki oli saattanut jutun, on katsonut jääneen näyttämättä, että kaupungille olisi raastuvanoikeuden päätöksessä mainitusta korjaustyöstä aiheutunut palkkakustannusten lisäystä tai muutakaan ylimääräistä kustannusta yli raastuvanoikeuden selvitetyiksi katsomien määrien. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden korvausvelvollisuutta koskevan päätöksen pysyväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Naantalin kaupungille on myönnetty valituslupa 22.11.1989. Muutoksenhakemuksessaan kaupunki on vaatinut, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kaupungille koko sen vaatima vahingonkorvaus korkoineen. A:lta ja B:ltä on pyydetty vastaus Turun ja Porin lääninhallituksen välityksellä. Vastauspyyntöjä ei kuitenkaan ole saatu annetuksi tiedoksi A:lle ja B:lle, joiden oleskelupaikkaa ei ole saatu selvitetyksi. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.9.1990 Käsittelyratkaisu Korkein oikeus ottaa kaupungin muutoksenhakemuksen tutkittavakseen, vaikka vastauspyyntöjä ei ole saatu annetuksi A:lle ja B:lle tiedoksi, koska heidän oleskelupaikkaansa ei ole saatu selvitetyksi. Pääasiaratkaisun perustelut Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut. Naantalin kaupunki on antanut vahinkojen korjaamisen sen palveluksessa olevien työntekijöiden tehtäväksi. Vaikka kaupungille ei ole aiheutunut korjaustöistä ylimääräisiä palkkamenoja ylityökorvauksia lukuunottamatta, kaupungille on työntekijöiden käyttämisestä rakennukselle tulleiden vaurioiden korjaamiseen aiheutunut vahinkoa, joka A:n ja B:n on kaupungille korvattava. Vahingon määränä on pidettävä työntekijöiden tuntipalkkoja sosiaalikuluineen. Korkein oikeus arvioi kaupungille työvoimakustannuksina aiheutuneen vahingon, kun sosiaalikulujen osuudeksi palkoista arvioidaan kaupungin vaatiman 100 prosentin asemesta 50 prosenttia, asunto- ja kiinteistötoimiston suorittamien töiden osalta 4.200 markaksi, jotka sisältävät myös kiinteistönhoitajalle suoritetut ylityökorvaukset, ja sähkölaitoksen suorittamien töiden osalta 330 markaksi. Lisäksi Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että pakettiauton käytöstä kuljetuksiin kaupungille aiheutuneet kustannukset ovat alempien oikeuksien korvattavaksi tuomitseman määrän asemesta vaaditut 800 markkaa. Lainkohta Vahingonkorvauslaki 5 luku 5 § Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:n ja B:n yhteisvastuullisesti Naantalin kaupungille suoritettava vahingonkorvaus korotetaan 7.485,28 markaksi määrättyine 16 prosentin viivästyskorkoineen 2.3.1988 lukien. Muilta osin hovioikeuden päätös jää lainvoiman saaneena pysyväksi. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Mörä, Ketola, Huopaniemi ja Suhonen