KKO/1990/109

1990 false KKO:1990:109 Kunnallisen jaoituksen muuttamisen johdosta annetussa valtioneuvoston päätöksessä oli määrätty, että kunta A sai tietyn suuruisen osuuden kunnan B omaisuudesta ja veloista. Kunta A vaati kihlakunnanoikeudessa vahvistettavaksi, että se omisti osuuden kunnan B alueella olevasta metsäpalstasta, joka oli isojaossa erotettu kirkonmetsäksi kirkon ja muiden julkisten pitäjänrakennusten tarpeisiin. Kanteen tutkiminen kuului yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. OK 10 luku 26 § L eräiden hallintoriita-asiain oikeuspaikasta 1 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Laihian kihlakunnanoikeudessa Jurvan kunta on Laihian kunnalle ja Laihian seurakunnalle 11.9.1986 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa vaatinut, että kihlakunnanoikeus A. toteaisi ja vahvistaisi,

1. että Jurvan kunnalle ja Laihian kunnalle kuului jakamaton yhteisomistusoikeus 50 prosentin suuruiseen niin sanottuun kunnalliseen osuuteen 621,73 hehtaarin suuruisesta Riihimaa-nimisestä metsäalueesta, joka oli erotettu isojaossa Laihian kirkonmetsäksi Laihian kirkon ja muiden julkisten pitäjänrakennusten tarpeisiin ja joka vieläkin oli maakirjoihin ja maarekisteriin merkitsemätön, lainhuudattamaton tila,
2. että sanotuille kunnille kuului vastaavan suuruinen prosentuaalinen osuus kirkonmetsästä puita myymällä syntyneen kirkonmetsärahaston varoista ja
3. että Jurvan kunnalle kuului mainitusta 50 prosentin suuruisesta kunnallisesta osuudesta 20 prosenttia eli että Jurvan kunta omisti 10 prosenttia Laihian kirkonmetsästä ja kirkonmetsärahaston varoista. Lisäksi Jurvan kunta on vaatinut, että kihlakunnanoikeus B. velvoittaisi Laihian kunnan ja Laihian seurakunnan
4. laatimaan niille asetettavassa kohtuullisessa määräajassa kirkonmetsärahaston kunnallisesta osuudesta sellaisen tilityksen kuin valtioneuvoston päätöksessä 6.5.1943 nro 5036/y taloudellisesta välienselvityksestä Laihian kunnan ja Jurvan kunnan kesken oli määrätty, jossa tilityksessä oli otettava huomioon rahastoon siirretyt pääomat niille kertyneine korkoineen,
5. suorittamaan Jurvan kunnalle heti tilityksen tultua hyväksytyksi sille kuuluvan osuuden laillisine korkoineen laskettuna siitä ajankohdasta, jolloin tilitys mainitun valtioneuvoston päätöksen mukaan olisi tullut tehdä, ja
6. korvaamaan Jurvan kunnan oikeudenkäyntikulut päätöksen julistamispäivästä laskettavine 16 prosentin korkoineen. Kanteen perusteluina Jurvan kunta on esittänyt, että Ruotsin vuosien 1755-1758 valtiopäivillä tehtyjen päätösten perusteella säädetyn ensimmäisen varsinaisen isojakoasetuksen nojalla oli asetettu Pohjanmaan talousdeputaatio. Sen 15.3.1758 pidetyssä kokouksessa oli lopullisesti vahvistettu Laihian isojakomenetelmä, jonka 13 §:n 6 kohtaan oli sisältynyt Laihian kirkonmetsän perustamispäätös. Tuon päätöksen perusteella oli vuosien 1763-1765 isojaossa päätetty erottaa ja sittemmin erotettu mainittu Laihian kirkonmetsäksi kutsuttu alue. Alueen erottaminen oli tapahtunut Laihian kirkon ja muiden julkisten pitäjänrakennusten tarpeisiin. Laihian seurakunta oli tuolloin edustanut sitä yleistä tarvetta, jota varten alue oli erotettu, sillä vuoden 1686 kirkkolain mukaan, joka oli ollut osittain voimassa vuoden 1868 kirkkolain voimaan tuloon saakka, kirkon viranomaisten oli ollut huolehdittava myös monista nykyisin maallisen hallinnon alaan kuuluvista asioista. Isojaon suorittamisen jälkeen Laihian seurakuntaa voitiin perustellusti pitää Laihian kirkonmetsän omistajana. Kirkollisen ja maallisen paikallishallinnon erottaminen toisistaan oli tapahtunut kunnallishallituksesta maalla 6.2.1865 annetussa asetuksessa, jossa maallisen paikallishallinnon alaan kuuluvat asiat oli siirretty yleensä pitäjältä ja seurakunnalta kunnan hoidettaviksi. Oikeustieteessä ja -käytännössä oli katsottu, että vastuun maallisen paikallishallinnon alaan kuuluvista tehtävistä siirryttyä sanotun asetuksen nojalla kunnalle myös tällaista paikallishallintoa palvelevat laitokset ja maaalueet olivat siirtyneet pitäjältä ja seurakunnalta kunnan omistukseen. Laihian kunta oli siten kunnallishallituksesta maalla annetun asetuksen nojalla saanut välittömästi omistusoikeuden sen vastuulle siirtyneen maallisen paikallishallinnon alaan kuuluviin rakennuksiin ja maa-alueisiin. Kun Laihian kirkonmetsä oli aikanaan erotettu myös niiden laitosten tarpeisiin, jotka asetuksen myötä olivat siirtyneet kunnan vastuulle, Laihian kunta oli saanut omistusoikeuden myös tiettyyn osaan Laihian kirkonmetsästä. Omistusoikeus jatkui edelleen, vaikka Laihian kunta olikin tyytynyt opetusministeriön 15.8.1933 antamalla päätöksellä vahvistettuun Laihian kirkkometsän hoitokunnan ohjesäännön tuottamaan nautintaoikeuteen. Ohjesäännön mukaan Laihian kunnalle tuli puolet kirkonmetsästä puita myymällä syntyneen kirkonmetsärahaston varoista siten kuin ohjesäännössä tarkemmin määrättiin. Valtioneuvosto oli 6.5.1943 päättänyt eräiden tilojen siirtämisestä Laihian kunnasta Jurvan kuntaan ja päinvastoin. Samana päivänä antamallaan päätöksellä nro 5036/y valtioneuvosto oli määrännyt aluesiirron aiheuttamasta taloudellisesta välienselvityksestä Laihian ja Jurvan kunnan kesken. Päätöksen mukaan Jurvan kunta oli saanut Laihian jakamattoman kunnan omaisuudesta ja veloista eräin poikkeuksin 20 prosenttia ja supistettu Laihian kunta 80 prosenttia. Päätös oli edellyttänyt lopputilityksen tekemistä ennen vuoden 1944 loppua. Päätöksessä oli määrätty, että jos lopputilityksen jälkeen ilmaantui Laihian jakamattomalle kunnalle kuuluvia varoja tai velkoja, jotka olisi pitänyt ottaa huomioon lopputilityksessä, varat hankinta-arvoja noudattaen ja velat oli jaettava kuntien kesken yleisen jakoperusteen mukaan eli niin että Jurvan kunnalle tuli 20 prosenttia ja Laihian kunnalle 80 prosenttia. Näiden perusteiden mukaan laskettava kunnallinen osuus Laihian kirkonmetsästä ja kirkonmetsärahastosta oli sellainen rahanarvoinen etuus, joka oli otettava huomioon kuntien välisessä taloudellisessa välienselvittelyssä. Edellä mainitun ohjesäännön mukaan kirkonmetsärahaston varat oli jaettava tasan kunnan ja seurakunnan kesken, kuitenkin siten, että mikäli kyseessä oli kirkon perinpohjainen korjaus tai sen uudelleen rakentaminen, varat oli ensisijassa käytettävä tähän tarkoitukseen. Kun ohjesäännön mainitsemaan ensisijaiseen käyttötarkoitukseen käytettyjen tai käytettävien varojen määrä ei vaikuttanut kunnallisen osuuden prosentuaaliseen suuruuteen jaettavista varoista, Jurvan kunnan osuudeksi kirkonmetsästä ja kirkonmetsärahastosta oli vahvistettava 10 prosenttia. Oikeudenkäyntiväite Laihian kunta ja Laihian seurakunta ovat ennen pääasiaan vastaamistaan vaatineet, että kanne oli hallintoriitaasiana jätettävä tutkimatta. Laihian seurakunta on lisäksi katsonut, että Jurvan kunnan ja Laihian kunnan välillä tapahtuneeseen aluesiirtoon perustuvaa, taloudelliseen välienselvitykseen tähtäävää vaatimusta ei voitu siihen kohdistaa. Sen vuoksi ja kun Laihian seurakunta oli väärä vastaaja jutussa, se on vaatinut, että kanne oli myös tällä perusteella jätettävä tutkimatta. Laihian kunta ja Laihian seurakunta ovat lisäksi vaatineet, että Jurvan kunta oli velvoitettava korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen 23.10.1986 lukien. Kihlakunnanoikeuden päätös 23.1.1987 Kihlakunnanoikeus on kanteen A.
7. ja
8. kohdista lausunut, että niissä oli vaadittu muun muassa vahvistettavaksi, että Jurvan kunnalle kuului omistusoikeus 10 prosentin osuuteen Laihian kirkonmetsästä. Kihlakunnanoikeus on todennut, että jakolain 232 a §:n mukaan, sellaisena kuin se on 29.8.1986 annetussa, 1.1.1987 voimaan tulleessa laissa, sellainen ennen tammikuun 1 päivää 1917 maanmittaustoimituksessa yleisenä tai yhteisenä alueena osakastilojen tarvetta laajempaan tarkoitukseen käytettäväksi jätetty tai erotettu alue, jota ei ollut myöhemmin muodostettu kiinteistöksi tai yhteiseksi alueeksi ja joka oli tarkoitettu käytettäväksi muun muassa kirkkoa tai muuta sellaista lainkohdassa mainittua yleistä tarvetta varten, muodostettiin tilaksi tai yhteiseksi alueeksi ja alueen omistaja selvitettiin mainitussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin. Kihlakunnanoikeus on todennut, että oikeudenkäyntimenettelyä koskevan uuden lain säännöksiä oli sovellettava lain voimaantulon jälkeiseen menettelyyn myös silloin, kun lain menettelyä koskevat säännökset olivat muuttuneet oikeudenkäynnin aikana. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on katsonut, että kanteessa kerrotun kirkonmetsän omistusoikeutta koskeva kysymys ei enää kuulunut kihlakunnanoikeuden toimivaltaan, vaan se tuli ratkaista edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Kanteen A.
9. ja
10. sekä B.
11. ja
12. kohtien osalta kihlakunnanoikeus on lausunut, että Jurvan kunta oli väittämäänsä omistusoikeuteen perustuen vaatinut vahvistettavaksi, että sille kuului osuus kirkonmetsärahaston varoista, ja lisäksi vaatinut, että Laihian kunta ja Laihian seurakunta oli velvoitettava tekemään määräajassa kirkonmetsärahaston kunnallisesta osuudesta sellainen tilitys kuin valtioneuvoston päätöksessä 6.5.1943 oli määrätty sekä suorittamaan Jurvan kunnalle sen osuus. Kihlakunnanoikeus on todennut, että edellä lausutun mukaisesti kanteen perusteena olevan omistajaväittämän selvittäminen ei kuulunut kihlakunnanoikeuden toimivaltaan. Mainitun rahaston käytöstä oli määrätty opetusministeriön 15.8.1933 antamalla päätöksellä vahvistetussa ohjesäännössä. Sen muuttaminen ei kuulunut kihlakunnanoikeuden toimivaltaan. Jurvan kunnan ja Laihian kunnan kunnallisen jaoituksen muuttamisesta johtuvaan taloudelliseen välienselvittelyyn perustuvat vaatimukset eivät myöskään kuuluneet kihlakunnanoikeuden toimivaltaan. Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta. Jutun näin päättyessä ja kun ratkaisuun oli vaikuttanut oikeudenkäynnin aikana tapahtunut lainmuutos, kihlakunnanoikeus on määrännyt, että asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Vaatimukset ja vastaukset hovioikeudessa Jurvan kunta on vaatinut, että kihlakunnanoikeuden päätös kumottaisiin ja että juttu palautettaisiin kihlakunnanoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi Jurvan kunta on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Laihian kunta ja Laihian seurakunta ovat vaatineet valituksen hylkäämistä sekä korvausta yhteisistä vastauskuluistaan 16 prosentin korkoineen. Vaasan hovioikeuden päätös 24.9.1987 Hovioikeus on lausunut, että kihlakunnanoikeus oli ollut asian tullessa siellä vireille toimivaltainen sen käsittelemään. Kihlakunnanoikeus ei olisi saanut sillä perusteella, että oikeudenkäynnin aikana puheena oleva omistusoikeusriita oli lain säännöksellä määrätty käsiteltäväksi muunlaisessa menettelyssä, jättää kannetta omistusoikeusriitaa koskevalta osalta tutkimatta. Jurvan kunnan ja Laihian kunnan välillä valtioneuvoston 6.5.1943 antaman päätöksen nojalla toteutetun aluesiirron taloudelliset vaikutukset oli ratkaistu tuossa päätöksessä. Tuomioistuimen toimivaltaan ei miltään osalta kuulunut kanteessa tarkoitettujen vaatimusten tutkiminen. Laihian seurakunnan väitteen johdosta, ettei se ollut oikea vastaaja jutussa, hovioikeus on katsonut, että sillä oli kanteessa mainitun alueen omistajana asianosaisen asema jutussa. Mainitsemillaan perusteilla ja oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 26 §:n nojalla hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Hovioikeus on velvoittanut Jurvan kunnan korvaamaan Laihian kunnan ja Laihian seurakunnan yhteiset vastauskulut 750 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antamispäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Jurvan kunnalle on myönnetty valituslupa 11.7.
13. Se on vaatinut, että Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden päätöksen ja joko palauttaa jutun kihlakunnanoikeuteen tai hyväksyy kanteen. Lisäksi Jurvan kunta on vaatinut Laihian kunnan ja Laihian seurakunnan velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Jurvan kunnan oikeudenkäyntikulut jutussa. Laihian kunta ja Laihian seurakunta ovat antaneet yhteisen vastauksen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan 16 prosentin korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.9.1990 Perustelut Jurvan kunta on kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, että se omistaa osan Riihimaan palstasta. Asianosainen saa ajaa omistusoikeuden vahvistamista kiinteään omaisuuteen koskevaa kannetta silloinkin, kun alueen omistaja voitaisiin selvittää jakolain 232 a §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kannetta ei siten ole jätettävä kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla tutkimatta. Kysymystä omistusoikeudesta ei myöskään ole ratkaistu Laihian kunnan ja Jurvan kunnan välisen aluesiirron aiheuttamaa taloudellista välienselvitystä koskevassa valtioneuvoston 6.5.1943 antamassa päätöksessä. Hovioikeuden ei siis olisi pitänyt jättää kannetta tältä osin tutkimatta. Laihian kirkonmetsärahasto perustuu opetusministeriön 15.8.1933 antamalla päätöksellä vahvistettuun Laihian kirkkometsän hoitokunnan ohjesääntöön. Yleisen tuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu ratkaista, miten omistusoikeus tuohon julkisoikeudelliseen rahastoon jakautuu. Yleisen tuomioistuimen toimivaltaan ei myöskään kuulu Laihian kunnan tai Laihian seurakunnan velvoittaminen sellaiseen tilitykseen, jota tarkoitetaan edellä mainitussa valtioneuvoston päätöksessä. Kanne on siten tällä perusteella jätettävä tutkimatta sen A.
14. sekä B.
15. ja
16. kohtien osalta ynnä A.
17. kohdan osalta sikäli kuin siinä on kysymys omistusoikeudesta kirkonmetsärahastoon. Jurvan kunnalla ei ole oikeutta saada vahvistetuksi, että Laihian kunta omistaa osan Riihimaan palstasta. Lainkohdat Oikeudenkäymiskaari 10 luku 26 § Laki eräiden hallintoriita-asiain oikeuspaikasta 1 § Päätöslauselma Kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan siltä osin kuin Jurvan kunnan vaatimus sen vahvistamisesta, että kunta omistaa osan Riihimaan palstasta, on jätetty tutkimatta. Juttu palautetaan siltä osin kihlakunnanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksesta ottaa se uudelleen lain mukaan käsiteltäväkseen ja antaa jutun ratkaisun yhteydessä lausunto myös oikeudenkäyntikuluvaatimuksista. Hovioikeuden päätöksen lopputulos jää pysyväksi siltä osin kuin kanne on muutoin jätetty tutkimatta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Mörä, Lehtonen, Haarmann ja Huopaniemi