KKO/1990/118

1990 false KKO:1990:118 Tielautakunta oli toimivaltainen myöntämään määräaikaisen maanvuokrasopimuksen haltijalle yksityisistä teistä annetun lain 82 §:n 1 momentin mukaisen väliaikaisen kulkuoikeuden erästä sopimusperusteisesti kahden tilan rajalle rakennettua tietä myöten. L yksityisistä teistä 52 § 1 mom 11 kohta L yksityisistä teistä 82 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY TIELAUTAKUNNASSA JA TIELAUTAKUNNAN RATKAISU C oli tielautakunnalle saapuneessa hakemuksessa pyytänyt tielautakuntaa myöntämään hänelle tien käyttöoikeuden tilojen Maijala RN:o 7:29 ja Koskiranta RN:o 7:42 kohdalla olevalle Pohjolan Voima Oy:n pitämälle tielle. C oli hakemuksensa perusteluiksi esittänyt tien olevan tarpeen 1.1.1987-31.12.1991 väliseksi ajaksi hänen Koskirannan tilasta vuokraamilleen rantapelloille pääsyä ja Iijoessa olevan Uiskarinkosken pohjapadon yläpuolelta karjalle tapahtuvaa vedenottoa varten. C oli esittänyt hänen ja Koskirannan tilan omistajien välillä edellä mainituksi ajaksi 25.8.1986 allekirjoitetun vuokrasopimuksen samoin kuin aikaisemman 29.11.1981 allekirjoitetun vuokrasopimuksen ajaksi 24.7.1981-31.12.1986. C oli esittänyt tielautakunnalle myös 26.2.1975 päivätyt kaksi sopimusta, joista toisella Pohjolan Voima Oy oli Koskirannan tilan omistajalta D:lta ja toisella Maijalan tilan omistajilta A:lta ja B:lta saanut käyttöoikeuden kuusi metriä leveään Uiskarinkosken pohjapadon huolto- ja työmaatiehen sekä vielä yhtiön ja Koskirannan ja Maijalan tilojen omistajien välillä 16.6.1983 tehdyn, tien rakentamista ja käyttöä koskevan sopimuksen, jossa C:lle oli annettu oikeus käyttää tietä vuoden 1986 loppuun saakka. C oli myös esittänyt tielautakunnalle 22.6.1987 päivätyn kirjeen, jossa yhtiö oli ilmoittanut hänelle, ettei se vastustanut asianmukaista kulkua tiellä, mikäli C hankki suostumuksen tienkäyttöön Koskirannan tilan omistajan lisäksi myös Maijalan tilan omistajilta tai sai muulla tavoin laillisen tienkäyttöoikeuden. Tielautakunnan toimivaltaa koskeva väite Pohjolan Voima Oy on tielautakunnassa ilmoittanut Koskirannan ja Maijalan tilojen omistajien kanssa tekemiensä sopimusten perusteella rakentaneensa kysymyksessä olevan tien ja hyvittäneensä siten saamansa oikeudet sanottujen tilojen omistajille muun muassa antamalla heille oikeuden käyttää tietä. Tilanomistajat eivät siten olleet tien osakkaita eikä tässä asiassa voinut soveltaa yksityisistä teistä annettua lakia. Tielautakunta ei näin ollen ollut toimivaltainen asiassa, vaan asia olisi pitänyt käsitellä tietoimituksessa. Tielautakunnan väitepäätös 13.9.1988 Tielautakunta on lausuminsa perustein katsonut asian kuuluvan sen toimivaltaan huolimatta siitä, että kysymyksessä ei ole yksityisistä teistä annetun lain tarkoittama ennestään oleva tie. Vastaukset C:n hakemukseen A ja B ovat vastustaneet tieoikeuden myöntämistä, koska tie kulki osaksi heidän pihansa kautta ja C:n kulku vuokramailleen voi tapahtua Koskirannan tilalla olevaa tietä myöten. Pohjolan Voima Oy on vastustanut tieoikeuden myöntämistä perusteettomana. Tielautakunnan päätös 13.9.1988 Tielautakunta on myöntänyt C:lle yksityisistä teistä annetun lain 82 §:n tarkoittaman väliaikaisen kulkuoikeuden tilojen Maijala RN:o 7:29 ja Koskiranta RN:o 7:42 kohdalla olevaan rakennettuun tiehen, koska kulkuoikeuden saaminen oli ilman kohtuutonta haittaa vuokramaan tarkoituksenmukaista käyttöä varten vuokralaiselle välttämätön eikä kulkuoikeudesta aiheutunut huomattavaa haittaa niille kiinteistöille, joiden alueella oikeuden kohteena oleva tie oli, tai jollekin, jolla ennestään oli oikeus tiehen. Oikeus on määrätty olemaan voimassa sen ajan kuin vuokrasopimukseen perustuva hallinta kesti. Oikeuden myöntämisestä ei ole määrätty korvauksia. ASIAN KÄSITTELY MAAOIKEUDESSA JA MAAOIKEUDEN PÄÄTÖS 31.1.1989 A ja B ovat hakeneet muutosta tielautakunnan ratkaisuun ja maaoikeudessa vaatineet, että maaoikeus kumoaa perustetun väliaikaisen tieoikeuden. Maijalan ja Koskirannan tilat olivat luovuttaneet tieoikeuden vain Pohjolan Voima Oy:lle, jonka tienkäyttö oli vähäistä. C:lle oli annettu kulkuoikeus vuoden 1986 loppuun saakka, koska hänellä oli ollut voimassa keskeneräinen vuokrasopimus. Vedenhaku rannasta ei ollut C:lle välttämätöntä tämän tien kautta, koska se voitiin suorittaa hänen kotitilansa kautta hänen viljellessään myös kotitilansa rantapeltoja. Lisäksi C:n asunnolle johti vesijohto. Asiassa oli otettava huomioon myös Pohjolan Voima Oy:n kanta. Asiaa maaoikeudessa käsiteltäessä A ja B ovat väittäneet, että tielautakunnan päätös oli virheellinen, koska kysymyksessä olevaan tiehen ei voinut soveltaa yksityisistä teistä annetun lain säännöksiä eikä asian käsittely muutoinkaan kuulunut tielautakunnan toimivaltaan. Kuultuaan asianosaisia sekä Iin kunnan tielautakunnan sihteeriä ja toimitettuaan katselmuksen maaoikeus on päätöksessään ensiksi tielautakunnan toimivaltaa koskevan väitteen osalta yksityisistä teistä annetun lain 52 §:n 1 momentin 11 kohdan ja 82 §:n 1 momentin nojalla hylännyt A:n ja B:n väitteen, että tiehen ei voitu soveltaa edellä mainitun lain säännöksiä ja että asian käsittely ei kuulunut tielautakunnan toimivaltaan. Tutkittuaan sen jälkeen asian muutoin maaoikeus on todennut, että C oli vuokrannut Koskirannan tilan RN:o 7:42 rantapellot 1.1.1987-31.12.1991 väliseksi ajaksi ja että Koskirannan tilan talouskeskukseen johti maantieltä nro 8511 tie, mutta rannassa oleville C:n vuokrasopimuksen nojalla hallitsemille pelloille ei johtanut tietä. C pääsi vuokraamilleen pelloille tietä myöten vain Pohjolan Voima Oy:n rakentamaa tilojen Maijala RN:o 7:29 ja Koskiranta RN:o 7:42 kohdalla olevaa tietä myöten, joka johti Maijalan tilan talouskeskuksen kautta kuitenkin niin, että tie ei rikkonut pihapiiriä. Maaoikeus on katsonut, että väliaikainen tieoikeus sellaisena kuin tielautakunta oli sen perustanut, oli C:lle välttämätön niin kauan kuin hän vuokraoikeudella hallitsi Koskirannan tilan rantapeltoja ja että tieoikeudesta ei aiheutunut huomattavaa haittaa Maijalan tilalle. Maaoikeus on sen vuoksi yksityisistä teistä annetun lain 82 §:n 1 momentin nojalla hylännyt valituksen kokonaisuudessaan. Asian näin päättyessä maaoikeus on velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista etukäteen suoritetut jutun sanomalehtikuulutuskulut 265,50 markkaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle on 30.5.1989 myönnetty valituslupa. Valituksessaan A ja B ovat uudistaneet tielautakunnan toimivaltaa koskevan väitteensä sekä vaatineet maaoikeuden ja tielautakunnan päätösten kumoamista. C on antanut pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.10.1990 Maaoikeuden päätöstä ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Mörä, Lehtonen, Haarmann ja Huopaniemi