1990 false KKO:1990:140 D:n kuolinpesän osakkaita olivat A, B ja C. Kuolinpesään kuului 48 osakeyhtiön E:n kaikkiaan 50 osakkeesta. Lisäksi B ja C omistivat kumpikin yhden E:n osakkeen. A ja B eivät voineet konkurssiin jouduttuaan kuolinpesän osakkaina antaa suostumusta E:n omaisuuden panttaamiseen A:n, B:n ja C:n yksityisistä veloista. OYL 12 luku 7 § PK 18 luku 2 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Elimäen kihlakunnanoikeudessa Korian Liiketalo Oy:n sekä C:n, A:n ja B:n konkurssipesät ovat lausuneet, että Korian Liiketalo Oy:n toimialana yhtiöjärjestyksen mukaan oli omiin tarkoituksiinsa rakentaa, omistaa ja hallita liike- ja muita kiinteistöjä. Yhtiön yhteensä 50 osakkeesta olivat omistaneet C, B ja A vuonna 1976 kuolleen D:n kuolinpesän osakkaina 48 osaketta sekä C ja B kumpikin yhden osakkeen. Kaupparekisteritietojen mukaan hallitukseen kuuluivat D puheenjohtajana sekä C ja B. Hallitus oli päätösvaltainen kahden jäsenen saapuvilla ollessa, jos nämä olivat asiasta yksimielisiä. Yhtiöjärjestyksen mukaan hallituksella ei ollut valtuutta ilman yhtiökokouksen lupaa pantata yhtiön kiinteätä tai irtainta omaisuutta. Korian Liiketalo Oy oli omasta sekä C:n, A:n ja B:n vastuiden vakuudeksi 19.12.1985 pantannut Elimäen Osuuspankille omistamansa Kiinteistö Oy Korian Liikekeskuksen osakkeet n:ot 4025-4861 ja 28.7.1986 saman yhtiön osakkeet n:ot 4862-6151. Korian Liiketalo Oy ei ollut saanut panttauksista mitään hyötyä eikä osuuspankki ollut myöntänyt Korian Liiketalo Oy:lle mitään luottoa. Konkurssipesien hallinnot olivat katsoneet panttaukset Korian Liiketalo Oy:tä sitomattomiksi, kun taas osuuspankki oli pitänyt panttauksia asianmukaisina. Pantatut osakkeet oli 24.10.1986 myyty ja niistä saatu kauppahinta 1.818.689,11 markkaa talletettu asianosaisten sopimuksella konkurssipesien nimissä osuuspankkiin siihen saakka, kunnes panttausta koskeva erimielisyys oli ratkaistu. Osuuspankki oli sitoutunut maksamaan talletukselle korkoa 10 prosenttia. Konkurssipesät ovat lausuneet kanteessaan seuraavaa.
- a)Korian Liiketalo Oy:n toimialaan ei kuulunut vastuunotto vieraasta velasta ja panttausten seurauksena yhtiön lähes kaikki panttaamaton omaisuus olisi siirretty yhtiön velkojien oikeutta loukaten näiden ulottumattomiin.
- b)Siltä osin kuin panttaukset oli tehty C:n, A:n ja B:n puolesta ne olivat vastoin osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n määräyksiä.
- c)A ja B oli ennen 28.7.1987 tapahtunutta panttausta 8.7.1986 asetettu Elimäen kihlakunnanoikeudessa konkurssiin.
- d)Kumpaakaan panttausta ei ollut käsitelty Korian Liiketalo Oy:n yhtiökokouksessa tai edes hallituksessa. Koska osuuspankki oli ollut tai ainakin sen olisi pitänyt olla tietoinen edellä a-d kohdissa mainituista seikoista, konkurssipesät ovat vaatineet, että panttaukset julistettaisiin Korian Liiketalo Oy:tä sitomattomiksi ja osuuspankki velvoitettaisiin luovuttamaan niille pantatuista osakkeista saatu kauppahinta talletettaessa sovittuine 10 prosentin vuotuisine korkoineen. Lisäksi konkurssipesät ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen. Osuuspankin vastaus Osuuspankki on kiistänyt kanteen. Kirjallisesti 28.7.1986 tehdyssä panttaussitoumuksessa tarkoitettu panttaus ja osakekirjan luovutus pantin saajalle olivat tapahtuneet jo 27.5.1986. Kihlakunnanoikeuden päätös 29.10.1987 Kihlakunnanoikeus on katsonut 28.7.1986 päivätyn panttaussitoumuksen osalta selvitetyn, että C ja B olivat 27.5.1986 luovuttaneet osuuspankille Kiinteistö Oy Korian Liikekeskuksen osakkeita n:ot 4862-6151 koskevan osakekirjan. Panttaaminen oli tapahtunut suullisesti. A ei ollut osallistunut panttaamiseen eikä panttaamiseen ollut tuolloin ollut A:n antamaa suostumustakaan. A:n oli selvitetty antaneen suostumuksensa panttaamiseen vasta 28.7.1986. Kun A oli jo ennen tätä 8.7.1986 asetettu konkurssiin, hän ei suostumusta antaessaan ollut enää ollut oikeutettu määräämään osakkeista. Tästä osuuspankki oli sitoumusta 28.7.1986 tehtäessä ollut tietoinen. Yhtiöjärjestyksen mukaan Korian Liiketalo Oy:n johtokunnalla ei ollut ollut valtuutta ilman yhtiökokouksen lupaa pantata yhtiön irtainta omaisuutta. Kysymyksessä olevia panttaamisia ei ollut päätetty Korian Liiketalo Oy:n yhtiökokouksessa. Kun 19.12.1985 tapahtuneen osakkeiden n:ot 4025-4861 panttauksen olivat suorittaneet kaikki Korian Liiketalo Oy:n osakkeenomistajat yhdessä, kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei panttaus sen johdosta, ettei siihen ollut yhtiökokouksen lupaa, ollut pätemätön. Vain C ja B olivat osallistuneet 27.5.1986 tapahtuneeseen panttaamiseen ja A:n antama sitoumus oli ollut edellä mainitun toimikelpoisuuden puuttumisen vuoksi pätemätön. Näin ollen osakkeiden n:ot 4862-6151 panttaamiseen ei ollut ollut kaikkien yhtiön osakkeenomistajien laillisesti antamaa suostumusta. Panttaamiseen ei myöskään ollut ollut yhtiöjärjestyksen määräyksen mukaista yhtiökokouksen antamaa lupaa. Kun 27.5.1986 tapahtuneen panttaamisen olivat suorittaneet yhtiön hallituksen jäsenet C ja B, he olivat yhdessä olleet toimivaltaiset edustamaan yhtiötä. Kun jutussa ei ollut näytetty osuuspankin tienneen tai pitäneenkään tietää siitä, että yhtiöjärjestyksen mukaan irtaimen omaisuuden panttaamiseen tarvittiin yhtiökokouksen lupa, kihlakunnanoikeus on kuitenkin katsonut, ettei panttaaminen ollut yhtiökokouksen luvan puuttumisen vuoksi pätemätön. Kihlakunnanoikeus on lausunut, ettei panttaaminen yhtiön omien vastuiden vakuudeksi ollut ollut yhtiön liiketoiminnan vastaista. Sen sijaan jutussa ei ollut näytetty panttien antamisen C:n, A:n ja B:n vastuiden vakuudeksi liittyneen Korian Liiketalo Oy:n liiketoimintaan. Vastuuseen sitoutuminen C:n, A:n ja B:n vastuiden vakuudeksi oli siten ollut Korian Liiketalo Oy:n toimialaan kuulumatonta. Kun kuitenkin 19.12.1985 tapahtuneen panttauksen olivat tehneet yhtiön kaikki osakkeenomistajat yhdessä, sitoi panttaus, vaikka se oli ollut yhtiön toimialaan kuulumatonta. Kun C ja B olivat 27.5.1986 pantanneet osakkeet n:ot 4862-6151, he olivat Korian Liiketalo Oy:n hallituksena pantatessaan sanotut osakkeet yhtiön liiketoiminnan vastaisesti ylittäneet toimivaltansa. Osuuspankin olisi pitänyt tietää toimivallan ylityksestä. Tällä perusteella sanottu panttaus, johon ei ollut ollut kaikkien osakkeenomistajien laillisesti antamaa suostumusta, ei ollut Korian Liiketalo Oy:tä ja sen konkurssipesää sitova siltä osin kuin osakkeet oli pantattu C:n, A:n ja B:n vastuiden vakuudeksi. C:n, A:n ja B:n ei ollut väitettykään antaneen panttausten johdosta Korian Liiketalo Oy:lle hyväksyttävää vastavakuutta. Panttaukset olivat siten olleet osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n vastaisia. Panttaukset eivät kuitenkaan yksistään tästä syystä olleet pätemättömiä. Kihlakunnanoikeus on lausunut, että panttaaminen sitoi Korian Liiketalo Oy:tä ja sen konkurssipesää, koska 19.12.1985 tapahtuneen osakkeiden n:ot 4025-4861 panttaamisen olivat suorittaneet C, A ja B yhdessä. A sitoutuessaan 28.7.1986 osakkeiden n:ot 4862-6151 panttaamiseen ei sensijaan ollut enää ollut hänen tultua 8.7.1986 asetetuksi konkurssiin oikeutettu määräämään niistä eikä hän siten ollut voinut pätevästi antaa suostumusta panttaamiseen myöskään Korian Liiketalo Oy:n osakkeenomistajana. Tuohon panttaamiseen ei siten ollut ollut kaikkien osakkeenomistajien laillisesti antamaa suostumusta. Kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei sanottu panttaaminen osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n vastaisena sitonut Korian Liiketalo Oy:tä eikä sen konkurssipesää, koska osuuspankki oli tiennyt, etteivät C ja B olleet antaneet edellä mainittua vastavakuutta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, hyläten kanteen enemmälti, julistanut 27.5.1986 suullisesti tehdyn ja 28.7.1986 kirjallisesti vahvistetun Korian Liiketalo Oy:n omistamia Kiinteistö Oy Korian Liikekeskuksen osakkeita n:ot 4862-6151 koskevan panttauksen Korian Liiketalo Oy:tä ja sen konkurssipesää sitomattomaksi sekä velvoittanut osuuspankin luovuttamaan pantattujen osakkeiden myynnistä 24.10.1986 saadusta kauppahinnasta osakkeiden n:ot 4862-6151 vastaavan osuuden kanteessa vaadittuine 10 prosentin korkoineen Korian Liiketalo Oy:n konkurssipesälle. Luovutettavasta rahamäärästä asianosaiset saivat, elleivät siitä sopineet, erikseen riidellä. Lisäksi osuuspankki on velvoitettu korvaamaan konkurssipesien oikeudenkäyntikulut 8.000 markalla 16 prosentin korkoineen 29.10.1987 lukien. Kouvolan hovioikeuden tuomio 15.2.1989 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesät ja osuuspankki olivat saattaneet jutun, on lausunut selvitetyn, että Korian Liiketalo Oy oli 27.5.1986 luovuttanut omistamansa Kiinteistö Oy Korian Liikekeskuksen osakkeet n:ot 4862-6151 osuuspankille vakuudeksi omien sekä C:n, A:n ja B:n sitoumuksista ja velvoitteista pankille. Mainitussa panttauksessa Korian Liiketalo Oy:tä olivat edustaneet C ja B. A oli viimeistään 28.7.1986 hyväksynyt panttauksen. A:n oikeuteen osallistua kuolinpesän hallintoon ei vaikuttanut hänen konkurssiin asettamisensa. Hovioikeus on katsonut, että panttauksen olivat tehneet kaikki Korian Liiketalo Oy:n osakkeenomistajat yhdessä, C ja B omasta puolestaan sekä C, A ja B D:n kuolinpesän osakkaina. Kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut panttaukset siltä osin kuin ne oli annettu vakuudeksi Korian Liiketalo Oy:n sitoumuksista ja velvoitteista olivat päteviä. Elimäen kihlakunnanoikeus oli 4.8.1987 julistamassaan lainvoiman saaneessa tuomiossa Korian Liiketalo Oy:n konkurssissa vahvistanut konkurssipesän varoista maksettavaksi osuuspankille kolmeen velkakirjaan perustuvat lainasaatavat. Mitä tuli mainittuihin panttauksiin siltä osin kuin ne oli annettu vakuudeksi C:n, A:n ja B:n sitoumuksista ja velvoitteista osuuspankille, hovioikeus katsoi että, koska Korian Liiketalo Oy oli antanut vakuuden sen osakkeenomistajan velvoitteista ja kun yhtiö ei ollut saanut sitoumukselleen vakuutta, panttaukset olivat osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n vastaisia. Panttaukset eivät kuitenkaan tästä syystä olleet pätemättömiä. Koska Korian Liiketalo Oy:n kaikki osakkeenomistajat olivat edustaneet yhtiötä panttauksissa, sitoivat panttaukset yhtiötä ja sen konkurssipesää, vaikka panttaukset eivät olleet yhtiön toimialan mukaisia. Hovioikeus on todennut konkurssipesien kannetta kehittäessään väittäneen, että panttaukset C:n, A:n ja B:n vastuiden vakuudeksi merkitsivät osakeyhtiölain vastaista osakeyhtiön varojen jakamista osakkeenomistajille ja että osuuspankin oli pitänyt olla tästä tietoinen. Hovioikeus on lausunut, etteivät konkurssipesät olleet esittäneet selvitystä C:n, A:n ja B:n taloudellisesta asemasta panttauksia tehtäessä. A:n, B:n ja C:n velvoitteiden voitiin päätellä pääosin muodostuneen heidän vastuistaan Kauppayhtiö D -nimisen avoimen yhtiön yhtiömiehinä. Näin ollen yksinomaan siitä, että A, B ja C oli kesällä 1986 asetettu konkurssiin, ei voitu päätellä, että osuuspankin oli tai olisi pitänyt pantteja vastaanottaessaan käsittää, etteivät A, B ja C kyenneet lopullisesti vastaamaan velvoitteistaan. Panttauksia ei näin ollen myöskään tästä konkurssipesien väittämästä syystä voitu pitää pätemättöminä. Mainituilla perusteilla hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, hylännyt kanteen kokonaan ja vapauttanut osuuspankin kihlakunnanoikeuden sille asettamasta velvollisuudesta luovuttaa Korian Liiketalo Oy:n konkurssipesälle osakkeiden kauppahintaa sekä velvollisuudesta korvata konkurssipesien oikeudenkäyntikuluja. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 1.9.1989. Konkurssipesät ovat valituksessaan vaatineet kanteen hyväksymistä kokonaisuudessaan sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista jutussa korkoineen. Osuuspankki on antanut pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.10.1990 Perustelut Korian Liiketalo Oy:n osakkeista ovat omistaneet 48 osaketta D:n kuolinpesä, jonka osakkaina ovat olleet A, C ja B, sekä kaksi viimeksi mainittua kumpikin yhden osakkeen. Yhtiön hallitukseen ovat kaupparekisterimerkintöjen mukaan kuuluneet D, C ja B. Yhtiöjärjestyksen mukaan hallitus on ollut päätösvaltainen kahden saapuvilla olevan jäsenen ollessa yksimielisiä. Hallituksella ei kuitenkaan ole ollut valtuutta pantata yhtiön kiinteätä tai irtainta omaisuutta ilman yhtiökokouksen lupaa. Yhtiö on 19.12.1985 päivätyllä panttaussitoumuksella luovuttanut omistamansa Kiinteistö Oy Korian Liikekeskuksen osakkeet n:ot 4025-4861 osuuspankille pantiksi omien sekä A:n, C:n ja B:n sitoumusten ja velvoitteiden vakuudeksi. Panttaussitoumuksen ovat allekirjoittaneet A, C ja B. C ja B ovat 27.5.1986 luovuttaneet Korian Liiketalo Oy:n omistamat Kiinteistö Oy Korian Liikekeskuksen osakkeet n:ot 4862-6151 osuuspankin haltuun. Tuolloin ei ole kirjoitettu panttaussitoumusta tai muuta asiakirjaa. B:n kertoman mukaan ei suullisestikaan ollut sovittu luovutukseen liittyvistä ehdoista. A ei ole osallistunut osakkeiden luovuttamiseen. Vasta 28.7.1986 Korian Liiketalo Oy on A:n, C:n ja B:n allekirjoittamalla sitoumuksella pantannut viimeksi mainitut osakkeet omien ja A:n, B:n ja C:n sitoumusten ja velvoitteiden vakuudeksi osuuspankille. A ja B on 8.7.1986 asetettu konkurssiin. Siltä osin kuin Korian Liiketalo Oy on pantannut omaisuuttaan vakuudeksi A:n, C:n ja B:n sitoumuksista ja velvoitteista toimi ei ole liittynyt yhtiön liiketoimintaan vaan on ollut sen toimialaan kuulumatonta. A, C ja B eivät liioin ole antaneet yhtiölle osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:ssä tarkoitettua vakuutta. Edellä mainituista puutteista huolimatta 19.12.1985 tehty panttaus on ollut yhtiötä ja sen velkojia sitova, koska yhtiön kaikki osakkeenomistajat ovat yksimielisesti päättäneet siitä. Jälkimmäisen panttauksen osalta Korkein oikeus toteaa, että A ei ole osallistunut 27.5.1986 tapahtuneeseen osakkeiden luovuttamiseen eikä D:n kuolinpesän puolesta ole näin ollen hyväksytty panttausta. Osuuspankki ei ole esittänyt perustetta, miksi panttaus olisi tehty suullisesti eli yleisesti noudatetusta pankkikäytännöstä poiketen. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei 27.5.1986 ole tehty lopullista panttausta. Panttaussitoumusta allekirjoitettaessa 28.7.1986 A ja D ovat olleet konkurssissa eivätkä he ole voineet antaa hyväksymistä konkurssipesäänsä kuuluvan omaisuuden panttaukseen. Näin ollen osakkeenomistajat eivät ole tuolloin pätevästi päättäneet panttauksesta. Vallinneissa olosuhteissa osuuspankilla on ollut syytä tarkemmin selvittää Korian Liiketalo Oy:n hallituksen kokoonpanoa ja toimivaltaa. Kun osuuspankin siten olisi pitänyt tietää, että yhtiön puolesta ei ollut tehty laillista panttauspäätöstä, 28.7.1986 annettu panttaussitoumus ei ole pätevä siltäkään osin kuin se on annettu yhtiön omien sitoumusten ja velvoitteiden vakuudeksi. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä lauseesta, sellaisena kuin se on 13.3.1964 annetussa laissa, ilmenevän periaatteen mukaan konkurssipesät eivät saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan osakkeiden n:ot 4862-6151 panttauksen osalta ja asia jätetään tältä osin kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Osakkeiden n:ot 4025-4861 panttauksen ja alemmissa oikeuksissa olleiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. Osuuspankki velvoitetaan suorittamaan konkurssipesille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Portin, Riihelä, Lehtonen ja Haarmann