KKO/1990/143

1990 false KKO:1990:143 Ään. Kalastuspiirillä oli vesilain säännösten rikkomista koskevassa jutussa asianomistajan puhevalta, kun rikoksella oli loukattu yleistä kalatalousetua. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Itä-Suomen vesioikeuden päätös 20.5.1988 Virallisen syyttäjän sekä vesi- ja ympäristöhallituksen, Hämeen kalastuspiirin kalastustoimiston ja Enonlahden kalastuskunnan syytteestä vesioikeus on päätöksessään katsonut selvitetyksi, että Lahden Lämpövoima Oy:n Kymijärven laitoksella 20.8.1986 tapahtuneen käyttöhäiriön jälkeen oli laitokselta johdettu ja joutunut Joutjokeen ja Vesijärven Enonselkään fosfaattimuodossa ollutta fosforia haitallisessa määrin niin, että se oli ollut osaltaan ylläpitämässä kyseisessä vesistössä haitallista rehevöitymistä. Tämän vuoksi ja muilla lausumillaan perusteilla vesioikeus on soveltamiensa lainkohtien nojalla tuominnut voimalaitoksen päällikön A:n ja tutkimus- ja suunnitteluinsinöörin B:n voimalaitoksella voimassa olevasta vesioikeudellisesta luvasta poikkeavasti käytetyn vesistön rehevöitymistä lisäävän ja puhdistautumista hidastavan fosforipitoisen aineen johtamisesta vesistöön sakkorangaistukseen. Osakeyhtiö sanotun vesioikeudellisen luvan haltijana sekä A ja B on vahingonkorvauslain nojalla velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan Hämeen kalastuspiirin kalastustoimistolle korvaukseksi vesistölle ja kalataloudelle aiheutuneesta vahingosta arvion mukaan 5.000 markkaa käytettäväksi Enonselän vesialueen vesiolojen ja kalataloudellisen tilan parantamiseen, mistä määrästä A ja B olivat vastuussa vain siltä osin kuin vahingonkorvausta ei voitu periä yhtiöltä heidän työnantajanaan. Lisäksi yhtiö sekä A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan kalastuspiirin erityiset oikeudenkäyntikulut 300 markalla. Vesiylioikeuden päätös 16.6.1989 Vesiylioikeus, jossa A, B ja Lahden Lämpövoima Oy olivat hakeneet muutosta, on perusteluinaan Hämeen kalastuspiirin asianomistajakysymyksen osalta lausunut, että maa- ja metsätalousministeriöstä annetun asetuksen 2 §:n mukaan kalastuspiirit kuuluvat tämän ministeriön alaisuuteen. Kalastuspiireistä annettujen asetusten (291/89, jolla oli kumottu asetus 1061/82) 2 §:ssä on lueteltu kalastuspiirin tehtävät. Yleisellä kalastusviranomaisella ei ole tämän tehtäväluettelon mukaan eikä muutoinkaan vesioikeudellisessa rikosasiassa vesilain 16 luvun 43 §:n 2 momentti ja 21 luvun 1 §:n 1 momentti huomioon ottaen sellaista asemaa, että kalastuspiiri voisi käyttää asiassa asianomistajalle kuuluvaa puhevaltaa. Mainitut säännökset huomioon ottaen kalastuspiiriä voitiin pitää vain kuultavana rikosasiassa. Näyttämättä on jäänyt, että asiassa kuullulle Hämeen kalastuspiirin kalastustoimistolle olisi aiheutunut erityisiä oikeudenkäyntikuluja vesioikeuskäsittelyn osalta. Sen vuoksi vesiylioikeus on päätöksestään muutoin ilmenevillä perusteilla muuttaessaan vesioikeuden päätöstä ja tuomitessaan A:n ja B:n vesilain 1 luvun 19 §:n 1 momentin (264/61) sekä 13 luvun 2 §:n 1 momentin ja 11 §:n nojalla tuottamuksellisesta vesilain säännösten rikkomisesta sakkorangaistukseen, kumonnut ja poistanut vesioikeuden päätöksen siltä osin kuin kalastuspiirille oli annettu asianomistajan puhevalta sekä A, B ja yhtiö oli velvoitettu yhteisvastuullisesti maksamaan Hämeen kalastuspiirin kalastustoimistolle vahingonkorvausta 5.000 markkaa. Lisäksi Hämeen kalastuspiirin kalastustoimiston vesioikeudessa esittämä oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimus on hylätty ja A, B ja yhtiö vapautettu velvollisuudesta korvata kalastuspiirin oikeudenkäyntikulut 300 markalla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 12.10.1989. Maa- ja metsätalousministeriö on muutoksenhakemuksessaan vaatinut, että vesiylioikeuden päätös kumotaan Hämeen kalastuspiirin puhevaltaa sekä kalastuspiirille tuomittuja vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikuluja koskevilta osin ja että asia näiltä kohdin jätetään vesioikeuden päätöksen varaan. A, B ja Lahden Lämpövoima Oy ovat yhteisesti vastanneet ministeriön muutoksenhakemukseen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.11.1990 Perustelut Vesilain 16 luvun 43 §:n 2 momentin mukaan, milloin yleistä etua on loukattu, on sitä valvovalle, 21 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle yleiselle valvontaviranomaiselle annettava tilaisuus käyttää puhevaltaa vesioikeuden käsiteltävässä rikosasiassa. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan vesilain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamisen yleinen valvonta kuuluu nykyiselle vesija ympäristöhallitukselle ja sen alaiselle piirihallinnolle. Vesi- ja ympäristöhallinnosta annetun lain (24/86) 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tämän hallinnonalan tehtäviin eivät kuitenkaan kuulu kalataloudelliset asiat, ellei erikseen ole toisin säädetty. Sen sijaan maa- ja metsätalousministeriöstä annetun asetuksen (804/83) 8 §:n mukaan ministeriön kalastus- ja metsästysosasto käsittelee muun muassa kalatalousedun yleistä valvontaa vesiasioissa koskevat asiat. Kalastuslailla perustetut kalastuspiirit ovat sanotun asetuksen 2 §:n mukaan ministeriön alaisia virastoja. Näiden tehtävänä on kalastuspiireistä annettujen asetusten (1061/82 ja 291/89) 2 §:n mukaan muun ohella huolehtia yleisen kalatalousedun valvonnasta. Viimeksi mainittujen asetusten mukaan kalastuspiirin päälliköllä on oikeus tuomioistuimissa edustaa valtiota niissä kalataloushallintoa koskevissa asioissa, joihin maa- ja metsätalousministeriö ei ole määrännyt edustajaa. Korkein oikeus katsoo, ettei vesilain 16 luvun 43 §:n 2 momentin edellä mainitulla viittauksella saman lain 21 luvun 1 §:n 1 momenttiin ole tarkoitettu rajoittaa yleistä valvontaa harjoittavan viranomaisen puhevallan käyttöä niissä tapauksissa, joissa mainittu valvonta ei kuulu vesi- ja ympäristöhallitukselle tai sen alaiselle piirihallinnolle. Sanotuilla perusteilla ja kun jutussa on näytetty loukatun yleistä kalatalousetua, Korkein oikeus katsoo, että Hämeen kalastuspiirille kuuluu jutussa asianomistajan puhevalta. Korkein oikeus hyväksyy vesioikeuden päätöksen perustelut ja lopputuloksen Hämeen kalastuspiirin kalastustoimistolle tuomitun vahingonkorvauksen osalta. Koska kalastuspiirin tehtävänä on valvoa vesirikosasiassa yleistä kalatalousetuutta ja käyttää tällöin asianomistajan puhevaltaa ja kun näiden tehtävien hoitamisesta ei nyt esillä olevassa jutussa ole näytetty aiheutuneen Hämeen kalastuspiirin kalastustoimistolle erityisiä kustannuksia, kalastuspiirillä ei ole oikeutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Päätöslauselma Vesiylioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin sillä on evätty Hämeen kalastuspiiriltä asianomistajan puhevalta ja poistettu kalastuspiirille tuomittu vahingonkorvaus. Asia jätetään vesioikeuden päätöksen varaan Hämeen kalastuspiirin kalastustoimistolle kuuluvan asianomistajan puhevallan ja sille tuomitun vahingonkorvauksen osalta. Vesiylioikeuden päätöksen lopputulos Hämeen kalastuspiirin kalastustoimiston oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämisestä pysytetään. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Ailio: Katson, ettei ole syytä muuttaa vesiylioikeuden päätöstä, jonka jätän pysyväksi. Velvoitan maa- ja metsätalousministeriön suorittamaan A:lle, B:lle ja Lahden Lämpövoima Oy:lle yhteisesti korvaukseksi näillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Takala, Nybergh, Ketola ja Paasikoski