1990 false KKO:1990:163 A oli asunnossaan uhannut veljeään leipäveitsellä. Viereisessä huoneessa suljetun oven takana ollut B oli tästä hätääntyneenä poistunut kolmannessa kerroksessa sijainneesta asu

§:n, 25 luvun 13 §:

§:n 2 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä laittomasta uhkauksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 40:een 75 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3.000 markkaa ja rikoslain 2 luvun 16 § 3 momentin nojalla menettämään valtiolle häneltä takavarikkoon otetun leipäveitsen sekä velvoittanut hänet korvaamaan C:lle kivusta ja särystä 10.000 markkaa, pysyvästä viasta ja haitasta 70.000 markkaa, rikkoutuneista farmarihousuista 150 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 3.500 markkaa, viimeksi mainitun 16 prosentin korkoineen 8.2.1988 lukien. Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan valtiolle lääkärintodistuksen lunastuskulut 82,50 markkaa ja todistelukustannukset 116 markkaa eli yhteensä 198,50 markkaa. Helsingin hovioikeuden päätös 14.11.1989 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä. A on velvoitettu suorittamaan C:lle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 9.2.1990. Valituksessaan A on vaatinut, että syyte ruumiinvamman tuottamuksesta ja C:hen kohdistuneeksi väitetystä laittomasta uhkauksesta sekä C:n esittämät korvausvaatimukset hylätään ja että hänet vapautetaan suorittamasta valtiolle korvauksia lääkärintodistuksen lunastuskuluista ja todistelukustannuksista. Toissijaisesti A on vaatinut, että C:lle tuomittuja korvauksia ainakin alennetaan ja sovitellaan. Virallinen syyttäjä ja C ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.12.1990 Perustelut A on kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetuin tavoin nostanut veitsen B:tä vastaan ja myös sanallisesti uhannut tämän henkeä sellaisissa olosuhteissa, että B:llä on ollut perusteltu syy vakavasti pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa. Tapahtuma-aikana C on ollut viereisessä olohuoneessa, johon johtanut väliovi on ollut suljettuna. A ei ole uhannut C:tä rikoksella eikä siten syyllistynyt häneen kohdistuneeseen laittomaan uhkaukseen. C on kihlakunnanoikeuden selostamin tavoin ja seurauksin A:n menettelyn pelottamana paennut parvekkeen kautta. A:n, joka ei ole edes avannut olohuoneeseen johtanutta ovea, ennalta arvattavissa ei ole ollut, että hänen veljeensä kohdistamansa menettely saattaisi aiheuttaa olohuoneessa olleen henkilön pudottautumisen parvekkeelta maahan. A ei siten ole tuottamuksellaan aiheuttanut C:n loukkaantumista. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että syyte C:hen kohdistuneista laittomasta uhkauksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sekä korvausvaatimukset hylätään. A tuomitaan hänen syykseen luettujen rikosten ja niistä määrätyn rangaistuksen asemesta rikoslain 25 luvun 13 §:

§:n 2 momentin nojalla hänen syykseen jäävästä laittomasta uhkauksesta 25:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 500 markkaa ja vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Leipäveistä koskevan menettämisseuraamuksen osalta hovioikeuden päätös jää pysyväksi. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Nikkarinen, Roos, Paasikoski ja Krook