§:n tarkoittamaa jälkiprovisiota. Kun Enso oli kieltäytynyt maksamasta sanotunlaista hyvitystä, A oli vaatinut Enson velvoittamista maksamaan jälkiprovisiona 33.968,19 markkaa korkoineen. Raastuvanoikeus on, Enson vastustettua kannetta ja pyydettyä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, havainnut, ettei asianosaisten kesken ollut riitaa kanteessa kerrotuista tosiasioista eikä liioin A:n laissa tarkoitetun jälkiprovision määrästä.
§:n 2 momentin mukaan kauppaedustajalla oli oikeus jälkiprovisioon eli provisioon edustussuhteen päättymisen jälkeen syntyneistä kauppasopimuksista, mikäli myyntisopimuksen aikaansaannin voitiin katsoa johtuneen edustajan edustussopimuksen voimassaoloaikana tapahtuneesta myötävaikutuksesta. Säännöksen mukaan edustajan oikeus jälkiprovisioon voi siten kohdistua ainoastaan edustussopimuksen toiseen osapuoleen eli edustajan päämieheen. Edustussopimuksessa tarkoitettujen tuotteiden valmistusta ja markkinointia oli jatkettu sopimuksen päättymisen jälkeen samalla tavalla kuin sopimuksen voimassaollessa Suomen Kuitulevy Oy:n toimesta. Tuotteiden hinnat, nimet ja myyntiesitteet olivat pysyneet ennallaan. Tuotteiden myynnistä oli syntynyt hyötyä siten, että A:lla olisi selostetun lainkohdan mukaan ollut oikeus jälkiprovisioon päämieheltään. Kun A:lla ja Suomen Kuitulevy Oy:llä ei ollut ollut keskenään sopimussuhdetta ja kun viimeksi mainittu yhtiö oli aloittanut toimintansa vasta edustussopimussuhteen päättymisen jälkeen, ei A:lla siten voinut olla oikeutta saada jälkiprovisiota tuolta yhtiöltä. Raastuvanoikeus on todennut, ettei Ensolla Suomen Kuitulevy Oy:n osakkaana yhtiöoikeudellisten säännösten perusteella ollut vastuuta tuon yhtiön mahdollisista velvollisuuksista.
§:n 2 momentissa olevan jälkiprovisiota koskevan säännöksen tarkoituksena oli, että kauppaedustajalla oli oikeus saada hyväkseen hyöty edustussopimuksen aikana tekemästään myyntityön edistämisestä sen jälkeenkin, kun edustussopimuksen voimassaoloaika oli päättynyt edellyttäen, että edustajan sanottu toiminta oli aiheuttanut myöhemmin toiminnan jatkajalle hyötyä. Säännöksen mukaan sanottu oikeus jälkiprovisioon kohdistui ainoastaan edustajan päämieheen. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa edustajan päämies ei ollut jatkanut edustussopimuksessa tarkoitettua liiketoimintaa omissa nimissään. Toimintaa sen sijaan oli jatkettu kerrotuin tavoin muun muassa Enson perustaman Suomen Kuitulevy Oy:n nimissä. Kun lainsäädännössä ei ollut säännöstä, jota voitaisiin soveltaa esillä olevassa tapauksessa, oli jutun riitakysymys ratkaistava ainoastaan yleisen oikeuskäytännön ja oikeustieteen sekä kohtuullisuuden perusteella ottaen huomioon kysymyksenasettelun kokonaistilanne. Edellä selostettujen lähtökohtien perusteella raastuvanoikeus on katsonut, että lainsäätäjän tarkoituksen mukaan A:lla oli oikeus jälkiprovisioon. Enso oli selostetuin tavoin Suomen Kuitulevy Oy:n avulla jatkanut samaa liiketoimintaa, josta asianosaisten kesken solmitussa edustussopimuksessa oli ollut kysymys. Siten Enso oli liiketoiminnan jatkamisella saanut A:n toiminnasta sellaista hyötyä, jonka perusteella se oli velvollinen vastaamaan edustajalle kuuluvasta jälkiprovisiosta, vaikka Enso ei ollutkaan Suomen Kuitulevy Oy:n osakkaana vastuussa viimeksi mainitun yhtiön maksuista. Edellä kerrotun johdosta raastuvanoikeus on velvoittanut Enson maksamaan A:lle
§:n 2 momentissa tarkoitettuun jälkiprovisioon verrattavana Enson saamana hyötynä vaaditut 33.968,19 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1985 lukien. Helsingin hovioikeuden tuomio 9.3.1988 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Enso oli saattanut jutun, on lausunut, että A:lla oli ollut muun muassa kuitu- ja lastulevyjen markkinointia koskeva edustussopimus Enson ja Kuitulevykeskus Oy:n kanssa. Viimeksi mainittu yhtiö oli ollut Enson, X Osakeyhtiön ja Oy Z Ab:n omistama osakkaittensa valmistamien kuitulevyjen markkinointiyhtiö. Enso ja X Osakeyhtiö olivat yhteisesti kesällä 1984 sopineet kuitu- ja lastulevyjen valmistusta ja markkinointia ynnä muuta liiketoimintaa harjoittavan uuden osakeyhtiön Suomen Kuitulevy Oy:n perustamisesta. Tämän mukaisesti kumpikin yhtiö oli päättänyt lopettaa oman vastaavan liiketoimintansa kokonaisuudessaan Suomen Kuitulevy Oy:n toiminnan alkaessa ja luovuttaa oman kuitu- ja lastulevyn tuotantokapasiteettinsa perustettavalle yhtiölle. Tehdyt päätökset olivat toteutuneet siten, että Suomen Kuitulevy Oy:n toiminta oli alkanut 1.1.1985 ja vastaavasti Kuitulevykeskus Oy:n toiminta päättynyt 31.12.1984 ja selvitystila alkanut 1.1.1985. Järjestelyjen johdosta oli A:n kanssa tehdyt edellä mainitut edustussopimukset irtisanottu lakkaamaan 31.12.1984. Suomen Kuitulevy Oy:n levyjen valmistus oli tapahtunut perustajaosakkaiden sille luovuttamissa levytehtaissa. Tuotteet, niiden nimikkeet, hinnoitteluperusteet ja markkinointitavat olivat olleet samat kuin perustajaosakkailla.
§:n 2 momentin mukaan kauppa-agentilla oli oikeus jälkiprovisioon, mikäli myyntisopimuksen aikaansaannin edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen voitiin katsoa johtuneen hänen edustussopimuksen voimassaoloaikana tapahtuneesta myötävaikutuksestaan. Asiassa ei ollut kiistetty, etteikö A olisi toiminnallaan myötävaikuttanut Suomen Kuitulevy Oy:n nimissä tehtyjen myyntisopimusten aikaansaamiseen. A oli siten oikeutettu jälkiprovisioon. A:n edustussopimuksen lakattua Enso oli yhdessä X Osakeyhtiön kanssa jatkanut Suomen Kuitulevy Oy:n nimissä kuitu- ja lastulevyjen valmistusta ja markkinointia. Tällä liiketoiminnan uudelleen järjestelyllä Enso oli saanut etua myös niiden myyntisopimusten osalta, joiden syntymisen voitiin katsoa johtuneen A:n myötävaikutuksesta edustussopimuksen voimassaolon aikana. Tämän vuoksi A:lla oli oikeus saada Ensolta jälkiprovisio 33.968,19 markkaa. Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt jutun raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 3.6.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.