KKO/1990/173

1990 false KKO:1990:173 Erillisten tieyksiköiden määräämistä saman yksityistien eri tienosille ei pidetty yksityisistä teistä annetun lain 23 §:n 1 ja 2 momentin säännökset huomioon ottaen lainmukaisena. L yksityisistä teistä 23 § 1 mom L yksityisistä teistä 23 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY TIELAUTAKUNNASSA JA TIELAUTAKUNNAN RATKAISU A ja B ovat tielautakunnalle osoitetussa hakemuksessa pyytäneet, että Kurkiluodon ja Ansiolahden tiet yhdistetään Harala-Toosilan yksityistiehen. Tielautakunnan toimituksessa A ja B ovat uudistaneet hakemuksensa ja samalla pyytäneet tieyksiköiden määräämistä Harala-Toosilan yksityistietä käyttäville. Tielautakunta on todennut, että kysymyksessä oleva tie oli sellainen ennestään oleva tie, jota koskevien asioiden käsittely yksityisistä teistä annetun lain 52 §:n mukaan kuului tielautakunnan toimivaltaan. Tielautakunta on määrännyt Kurkiluodon ja Ansiolahden tienosat yhdistettäviksi Harala-Toosilan yksityistiehen yhdeksi tiekunnaksi, koska yhdistämistä oli tienpidon asianmukaisen hoitamisen vuoksi pidettävä tarpeellisena. Tielautakunta on myös vahvistanut yhdistetylle tielle yhteisen tieyksikkölaskelman. ASIAN KÄSITTELY ETELÄ-SUOMEN MAAOIKEUDESSA JA MAAOIKEUDEN PÄÄTÖS 15.2.1989 C, D ja E ovat hakeneet muutosta tielautakunnan ratkaisuun ja maaoikeudessa vastustettuaan Kurkiluodon ja Ansiolahden tienosien yhdistämistä Harala-Toosilan yksityistiehen vaatineet, että vaikka tiet yhdistettäisiinkin, niin kaikille kolmelle tielle olisi määrättävä erilliset tieyksiköt. Kuultuaan tielautakunnan puheenjohtajaa maaoikeus on tutkittuaan jutun ja todettuaan, ettei teiden yhdistämisen osalta ollut syytä muuttaa tielautakunnan päätöstä, tieyksiköiden osalta katsonut huomioon ottaen teiden erilaisen kunnnon, eri teiden erilaisen osakasmäärän ja sen, etteivät kaikki osakkaat käyttäneet kaikkia teitä, että oli tarkoituksenmukaisempaa määrätä tien kolmelle eri osalle erilliset tieyksiköt. Sen vuoksi maaoikeus on kumonnut ja poistanut tielautakunnan päätöksen tieyksiköiden osalta ja palauttanut asian tielautakunnalle, jonka tuli omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja jakaa tieyksiköt maaoikeuden edellä määräämällä tavalla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 30.5.1989. Valituksessaan A ja B ovat vaatineet maaoikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin tien kolmelle eri osalle oli määrätty vahvistettaviksi erilliset tieyksiköt sekä tieyksiköiden määräämistä tielautakunnan päätöksen mukaisesti. C, D ja E ovat antaneet yhteisesti ja Harala-Toosilan yksityistien tiekunnan tiemestari X erikseen pyydetyt vastaukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.12.1990 Perustelut Yksityisistä teistä annetun lain 23 §:n 1 ja 2 momentin säännökset edellyttävät, että tienpitovelvollisuuden ja siitä aiheutuvien kustannusten jakaminen toimitetaan kaikkien tieosakkaiden kesken saman tieyksikköjärjestelmän puitteissa. Erillisten tieyksiköiden määrääminen saman yksityistien eri tienosille ei siten ole lainmukaista. Tuomiolauselma Maaoikeuden päätös erillisten tieyksiköiden määräämisen ja asian palauttamisen osalta kumotaan ja asia jätetään tieyksikkölaskelman osalta tielautakunnan päätöksen varaan. Muilta osin maaoikeuden päätös jää pysyväksi. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Riihelä, Lehtonen, Haarmann ja Paasikoski