KKO/1990/181

1990 false KKO:1990:181 Ään. A oli ostanut B:ltä tilan, jonka A sittemmin myi C:lle pidättäen itselleen tilaan kuuluvan erillisen palstan. A:n hakemassa lohkomistoimituksessa B väitti, ettei A:n ja B:n välisessä kaupassa ollut tarkoitettu myydä puheena olevaa palstaa, ja vastusti lohkomista. B:tä ei pidetty toimituksen asianosaisena ja hänen valituksensa maaoikeuteen jätettiin tutkimatta. JL 183 § JL 187 § ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus A ja D ovat hakeneet puheena olevaa lohkomistoimitusta saadakseen erotetuksi 20.7.1979 vahvistetulla kauppakirjalla C:ille myymästään Piispan tilasta RN:o 2:103 itselleen pidättämänsä määräalan omaksi tilakseen. Toimituksessa läsnä ollut B Piispan tilan entisenä omistajana on ilmoittanut omistavansa kysymyksessä olevan palstan. Hän on kertonut, että myydessään yhdessä vaimonsa F:n kanssa 1.2.1961 vahvistetulla kauppakirjalla Piispan tilan A:lle ja D:lle oli ollut puhetta, ettei sanottua palstaa myydä. Edelleen B on kertonut maksaneensa verot puheena olevasta palstasta ja käyneensä heinäkuussa 1986 julkisen kaupanvahvistajan kanssa A: luona tarkoituksin tehdä tarvittava oikaisu 1.2.1961 vahvistettuun kauppakirjaan. Tällöin A oli myöntänyt olleen puhetta palstan jäämisestä B:n omistukseen, mutta kieltäytynyt allekirjoittamasta kauppakirjan oikaisua vedoten kauppakirjaan, jonka mukaan hän oli ostanut koko Piispan tilan. A on toimituksessa kertonut, ettei hän muistanut kaupantekotilaisuudessa olleen B:n väittämiä puheita, ja kiistänyt vuonna 1986 ilmoittaneensa, että palsta olisi jäänyt B:n omistukseen. Hän on myös kertonut maksaneensa palstasta verot ja kuivatuskustannukset. Toimitusinsinööri on todennut, että Piispan tila oli lohottu kolme kertaa ja 13.3.1933 maarekisteriin merkityssä lohkomisessa Tnro 36566 mutapalsta oli virheellisesti jäänyt käsittelemättä. Maarekisteriin 6.10.1959 merkityssä lohkomisessa Tnro 95603 kartta oli tehty koko tilasta, mutta mutapalstaa ei ollut merkitty kartalle. Kauppakirjalla 1.2.1961 B ja F olivat myyneet koko Piispan tilan A:lle ja D:lle, joille oli myönnetty tilaan lainhuuto 28.9.

1. Maarekisteriin 19.10.1976 merkityssä selvittelytoimituksessa nro 201138 mutapalsta oli tullut kuulumaan Piispan tilaan. Kauppakirjalla 20.7.1976 A ja D olivat myyneet Piispan tilan RN:o 2:103 C:ille, joille oli myönnetty lainhuuto tilaan 7.10.
2. Tuossa kauppakirjassa A ja D olivat pidättäneet noin 33 aarin suuruisen erillisen mutapalstan, jonka lohkomisesta nyt on kysymys. Toimitusinsinööri on lausunut, ettei B ole esittänyt omistusoikeuttaan palstaan koskevan väitteensä tueksi riittävää selvitystä. Ratkaistessaan palstan omistusoikeutta koskevan erimielisyyden toimitusinsinööri on katsonut erotettavan mutapalstan kuuluvan A ja D sekä muodostanut heille Muta nimisen tilan jm 2:103/1 pinta-alaltaan lohkomiskirjan mukaan 0,298 hehtaaria. Vaatimukset maaoikeudessa B ja F ovat muutoksenhakemuksessaan, katsoen kaupantekotilaisuudessa vuonna 1961 asianosaisten tahdon olleen, ettei mutapalstaa myydä, vaatineet lohkomista muutettavaksi. Pohjois-Suomen maaoikeuden päätös 26.3.1990 Maaoikeus, jossa on kuultu A:ta ja D:tä sekä toimitusinsinööriä, on todennut, että A ja D myydessään 20.7.1979 C:ille Piispan tilan RN:o 2:103 olivat pidättäneet itselleen Kellosuolla sijaitsevan noin 33 aarin suuruisen erillisen mutapalstan, jonka lohkomisesta toimituksessa on ollut kysymys. Lohkomisen perustana olevan kauppakirjan sisällösta ei ole ollut asianosaisten kesken erimielisyyttä. Maaoikeus on katsonut, että B:tä ja F:ää, jotka olivat 1.2.1961 myyneet Piispan tilan A:lle ja D:lle, ei ole pidettävä lohkomistoimituksen asianosaisina eikä B:n ja F:n sekä A:n ja D:n välinen erimielisyys palstan omistusoikeudesta näin ollen ole jakolain 183 ja 187 §:n perusteella kuulunut toimitusinsinöörin ratkaistaviin asioihin. Tämän vuoksi maaoikeus on jättänyt B:n ja F:n valituksen tutkimatta. B on velvoitettu korvaamaan A:n ja D:n oikeudenkäyntikulut vaadituilla 300 markalla. Toimitus on jäänyt maaoikeuden tarkastamana ja hyväksymänä pysyväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B ja F ovat valituksessaan toistaneet maaoikeudessa esittämänsä vaatimuksen. Toimitusinsinööri on antanut valituksen johdosta lausunnon. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.12.1990 Maaoikeuden päätöstä ei muuteta. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Ketola: Katson, että B ja F ovat asiananosaisia tässä toimituksessa ja ettei maaoikeuden näin ollen olisi pitänyt mainitsemillaan perusteilla jättää heidän valitustaan tutkimatta. Viivytyksen välttämiseksi otan valituksen suoraan täällä tutkittavaksi. Koska B ja F eivät ole esittäneet väittämästään omistajan asemasta riittävää selvitystä, katson, ettei ole syytä muuttaa maaoikeuden päätöstä toimituksen lopputuloksen osalta. Oikeusneuvos Mörä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ketola. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Mörä (eri mieltä), Ketola (eri mieltä), Huopaniemi ja Wirilander