KKO/1990/19

1990 false KKO:1990:19 Vahinkoa kärsinyt oli tehnyt liikennevahingon johdosta aiheutuneesta omaisuusvahingosta vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle toimittaen sille myös jutun esitutkintapöytäkirjan ja selvityksen vahingon määrästä sekä vaatinut korvausta liikenteen vaarantamista koskevassa oikeudenkäynnissä auton kuljettajalta. Kun vahinkoa kärsineen oli katsottava jo vahinkoilmoitusta vakuutusyhtiölle tehdessään esittäneen kuljettajan korvausvelvollisuuden perusteesta sellaisen selvityksen kuin häneltä voitiin kohtuudella edellyttää, vahingonkorvaukselle tuomittiin korkoa vakuutussopimuslain 24 § huomioon ottaen maksettavaksi siitä lähtien, kun kuukausi oli kulunut vahinkoilmoituksesta. VakuutussopimusL 24 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin raastuvanoikeuden päätös 2.2.1987 Raastuvanoikeus, jossa A oli asianomistajana kuultaessa vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan A:n auton korjauskuluista vaatimalle 5.528 markan korvaukselle korkoa 16 prosentin mukaan 18.2.1986 lukien, on kuultuaan lisäksi Keskinäistä Vakuutusyhtiö Tapiolaa sekä syytteestä B:tä lausunut selvitetyksi, että B oli 4.12.1985 Helsingissä kuljettaessaan mainitussa vakuutusyhtiössä liikennevakuutettua henkilöautoa NH-563 Sturenkatua keskustan suuntaan sen ja Mäkelänkadun risteyksessä varomattomuudesta liikenneturvallisuutta vaarantaen ohittanut ennen risteystä punaista valoa näyttäneen liikennevalo-opastimen seurauksin, että Mäkelänkatua keskustan suuntaan ajanut A:n omistama ja kuljettama henkilöauto ASO-897 oli risteyksessä törmännyt B:n kuljettamaan henkilöautoon, jolloin molemmat ajoneuvot olivat vaurioituneet. Tällä perusteella raastuvanoikeus on, tuomitessaan B:n tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin ja tieliikennelain 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta kahteentoista 8 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 96 markkaa, velvoittanut B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvausta auton korjauskuluista 5.528 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.2.1987 lukien sekä seisonta-ajan korvauksena 182 markkaa. Helsingin hovioikeuden päätös 22.11.1988 Hovioikeus, jossa muun muassa A ja B hakivat muutosta, A vaatien auton korjauskuluista maksettavaksi tuomitulle 5.528 markan korvaukselle korkoa laskun suorituspäivästä 18.2.1986 tai viimeistään kuukauden kuluttua vakuutusyhtiölle jätetystä vahinkoilmoituksesta eli 17.9.1986 lukien, on hyväksynyt raastuvanoikeuden päätöksen perusteluineen ja jättänyt päätöksen pysyväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 22.2.1989. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola on antanut siltä pyydetyn vastauksen. B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. A on vaatinut auton korjauskuluista tuomitulle korvaukselle korkoa 18.2.1986 tai viimeistään 17.9.1986 lukien sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista Korkeimmassa oikeudessa 16 prosentin korkoineen päätöksen antamisesta lukien. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.2.1990 Perustelut Kun korvausta liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta vaaditaan moottoriajoneuvon kuljettajalta, on korvaus liikennevakuutuslain 12 §:n mukaan tuomittava vakuutusyhtiön vastuusta voimassaolevien säännösten mukaan. Vakuutuksesta on tällöin suoritettava myös viivästyskorkoa siten kuin säädetään mainitun lain 12 a §:ssä. Viimeksi mainitun 12 a §:n 5 momentin nojalla omaisuuteen kohdistuneesta vahingosta suoritettavalle korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa noudattaen vastaavasti, mitä korkolaissa on säädetty viivästyskorosta korvausvelalle. Korkolain 7 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenantajan maksuvelvollisuuden täyttämisen ajasta säädetään vakuutussopimuslain 24 §:ssä. Tuon lainkohdan mukaan vakuutuksenantajan on täytettävä vakuutustapahtumasta johtuva maksuvelvollisuutensa yhden kuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanut ilmoituksen vakuutustapahtumasta. Jos maksuvelvollisuus riippuu vakuutussopimuslain 22 §:ssä tarkoitetusta selvityksestä, suoritusta ei kuitenkaan saa vaatia ennen kuin neljätoista päivää on kulunut selvityksen toimittamisesta. A on tehnyt Keskinäiselle Vakuutusyhtiö Tapiolalle ilmoituksen vakuutustapahtumasta 18.8.1986 toimittaen vakuutusyhtiölle tällöin poliisitutkintapöytäkirjan ja selvityksen vahingon määrästä sekä vaatinut mainittuja korvauksia myös liikenteen vaarantamisesta ajetussa oikeudenkäynnissä B:ltä moottoriajoneuvon kuljettajana. B on tuomittu rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta mainitussa poliisitutkintapöytäkirjassa kuultujen, virallisen syyttäjän todistajiksi nimeämien henkilöiden kertomusten perusteella. Kun A on jo siinä yhteydessä, kun hän oli tehnyt vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle, esittänyt B:n korvausvelvollisuuden perusteesta sellaisen selvityksen kuin häneltä voitiin kohtuudella edellyttää, on korkoa auton korjauskustannuksista vaadituille kuluille suoritettava siitä lähtien, kun kuukausi oli kulunut vakuutustapahtumasta 18.8.1986 tehdystä ilmoituksesta eli 18.9.1986 alkaen. Koska B on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee hänen korvata A:n kulut täällä. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että korkoa on suoritettava auton korjauskuluista maksettavaksi tuomitulle 5.528 markalle 16 prosentin mukaan 18.9.1986 lukien. B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta lukien. Jutun lopputulokseen nähden yhtiön on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Mörä, Lehtonen ja Haarmann