KKO/1990/23

1990 false KKO:1990:23 A oli konkurssissa valvonut B:n A:lle perittäväksi siirtämän B:n saatavan. Konkurssituomiossa A osoitettiin näyttämään saatava toteen eri oikeudenkäynnissä. B:llä, jolle A oli siirtänyt saatavan perinnän takaisin ennen kanteen nostamista eri oikeudenkäynnissä, oli oikeus ajaa tätä kannetta. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Pieksämäen kihlakunnanoikeudessa B on Paavon Pysäkki Oy:n konkurssipesälle 26.4.1988 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli työskennellyt Paavon Pysäkki Oy:n palveluksessa 1.7.1985 ja 30.8.1986 välisenä aikana. Työsuhteen päättyessä oli B:lle jäänyt palkkasaatavia yhtiöltä vuosilta 1985 ja 1986 yhteensä 3.963,68 markkaa. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. oli yhtiön 8.7.1987 alkaneessa konkurssissa valvonut etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa säädetyllä työsuhdesaatavan etuoikeudella B:n edellä mainitut palkkasaatavat, jotka B oli siirtänyt yhdistykselle. Yhtiö oli riitauttanut yhdistyksen valvonnan ja kihlakunnanoikeus oli 19.1.1988 julistamassaan konkurssituomiossa osoittanut yhdistyksen konkurssipesän hallintoa vastaan ajettavassa eri oikeudenkäynnissä näyttämään toteen valvomansa saamiset. Yhdistys oli sitten 25.5.1988 päivätyn asiakirjan mukaan siirtänyt edellä mainitun B:n saatavan perinnän B:lle itselleen tai hänen määräämälleen. Sen vuoksi B on vaatinut, että konkurssipesä velvoitettaisiin suorittamaan hänelle palkkasaatavat 3.963,68 markkaa 16 prosentin korkoineen valvontapäivästä 29.10.1987 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Konkurssipesän vastaus Konkurssipesä on lausunut, ettei B ollut valvonut palkkasaataviaan yhtiön konkurssissa eikä hänelle siten ollut myöskään varattu oikeutta nostaa kannetta riitautetun saatavan vahvistamiseksi. B:llä ei näin ollen ollut oikeutta omissa nimissään ajaa kannetta. Näillä perusteilla konkurssipesä on katsonut, että kanne tuli jättää tutkimatta, ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Kihlakunnanoikeuden päätös 16.8.1988 Kihlakunnanoikeus on todennut, että Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. oli 29.10.1987 valvonut kanteessa tarkoitetun saatavan 3.963,68 markkaa 16 prosentin korkoineen valvontapäivästä lukien Paavon Pysäkki Oy:n konkurssissa. Paavon Pysäkki Oy oli riitauttanut kysymyksessä olevan saatavan esiinhuudossa 26.11.

1. Yhdistys oli 19.1.1988 julistetussa konkurssituomiossa osoitettu eri oikeudenkäynnillä näyttämään toteen saamisensa. Yhdistys oli tosin 25.5.1988 siirtänyt saatavan perinnän B:lle, mutta koska B ei ollut valvonut saatavaansa konkurssissa, hän oli menettänyt oikeutensa maksun saantiin konkurssiin luovutetuista varoista. B ei ollut oikea kantaja puheena olevassa konkurssissa riitautetun saatavan vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta. B on velvoitettu korvaamaan Paavon Pysäkki Oy:n konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen 16.8.1988 lukien. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 3.2.1989 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on päätöksessään lausunut, että kihlakunnanoikeuden julistamassa konkurssituomiossa oli yhdistys velkojana osoitettu nostamaan kanne puheena olevan saatavan toteennäyttämiseksi. B ei näin ollen ollut oikeutettu omissa nimissään ajamaan saatavan vahvistamista koskevaa kannetta konkurssipesää vastaan. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B:lle on myönnetty valituslupa 10.5.
2. B on valituksessaan vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja jutun palauttamista kihlakunnanoikeuteen sekä konkurssipesän velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa laillisine korkoineen. Konkurssipesä on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan laillisine korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.2.1990 Perustelut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. on valvonut B:n sille perittäväksi siirtämän saatavan ja yhdistys on saatavan tultua riitautetuksi osoitettu määräajassa nostamaan kanne saatavan toteennäyttämiseksi. B on itse nostanut kanteen määräajan viimeisenä päivänä 26.4.
3. Konkurssipesän tehtyä väitteen, jonka mukaan B:llä ei ollut oikeutta ajaa omissa nimissään yhdistykselle siirtämäänsä saatavaa koskevaa kannetta, B on jättänyt oikeudelle yhdistyksen kirjallisen ilmoituksen saatavan siirtämisestä takaisin B:lle. Ilmoitus oli päivätty 25.5.
4. Muutoksenhakemuksessaan hovioikeuteen B on ilmoittanut saatavan siirretyn takaisin itselleen suullisella sopimuksella jo ennen kanteen nostamista. Tätä ilmoitusta konkurssipesä ei ole väittänyt virheelliseksi. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että saatava on siirretty takaisin B:lle jo ennen kanteen nostamista. Tuolloin kaikki saatavaan liittyneet oikeudet ovat palautuneet hänelle. Siten hänellä, asianosaisseuraannosta johtuen, on ollut oikeus nostaa kanne konkurssipesää vastaan. Näin ollen kannetta ei olisi pitänyt jättää tutkimatta. Päätöslauselma Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan ja juttu palautetaan kihlakunnanoikeuteen ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nikkarinen, Nbergh, Ketola ja Paasikoski