KKO/1990/3

1990 false KKO:1990:3 Kuolinpesän velkojan pesänselvittäjään kohdistama vahingonkorvauskanne oli siinä tapauksessa, ettei pesänselvittäjä ollut tehnyt velkojalle hallinnostaan tiliä, nostettava yleisessä 10 vuoden määräajassa eikä perintökaaren 19 luvun 20 §:n 2 momentissa tarkoitetussa vuoden määräajassa. PK 19 luku 20 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Mynämäen kihlakunnanoikeudessa A on asianajaja B:lle 13.6.1985 toimitetun haasteen nojalla lausunut, että Turun hovioikeus oli 20.5.1983 antamallaan tuomiolla velvoittanut B:n erään kuolinpesän pesänselvittäjänä kuolinpesän varoista maksamaan A:lle korvausta tämän menettämistä eläke-eduista. Hovioikeuden tuomion täytäntöönpanemiseksi toimitetussa ulosmittauksessa 22.6.1983 oli ilmennyt, että kuolinpesän varat eivät riittäneet A:n saatavan suorittamiseen kokonaisuudessaan. Varat olivat puuttuneet, koska B oli luovuttanut kuolinpesän osakkaille jako-osuuksien ennakkoja. Varoja luovuttaessaan B oli ollut tietoinen A:n saatavasta. Tästä B:n menettelystä oli aiheutunut A:lle vahinkoa, jonka korvaamisesta B pesänselvittäjänä oli perintökaaren 19 luvun 19 §:n nojalla vastuussa. Tämän vuoksi A on vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvausta. Vastaus B on vastustanut kannetta ja lausunut, paitsi muuta, että se oli nostettu liian myöhään. Viimeistään ulosmittaustoimituksessa 22.6.1983 A oli saanut tietää, ettei kuolinpesässä ollut varoja hänen saatavansa suorittamiseen kokonaisuudessaan. Säilyttääkseen puhevaltansa A:n olisi tullut perintökaaren 19 luvun 20 §:n 2 momentin mukaan nostaa kanne vuoden kuluessa mainitusta päivästä. Haaste jutussa oli kuitenkin annettu tiedoksi vasta 13.6.1985 eli myöhään. Kihlakunnanoikeuden päätös 18.10.1985 Kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei perintökaaren 19 luvun 20 §:ssä tarkoitettu kauppakaaren 18 luvun 9 §:n mukainen yhden vuoden moiteaika ollut alkanut kulua, koskei B pesänselvittäjänä ollut tehnyt tilitystä ennen perinnönjakoon ryhtymistä. Kihlakunnanoikeus on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvausta tämän menettämistä eläke-eduista. Turun hovioikeuden tuomio 12.12.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut asian, on määräajan osalta tehdyn väitteen johdosta lausunut, että perintökaaren 19 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan pesänselvittäjän oli tehtävä hallinnostaan tili kuolinpesän osakkaille. Pesän velkojalle, joka ei ollut pesänosakas, ei pesänselvittäjä ollut tilintekovelvollinen. Perintökaaren 19 luvun 20 §:n 2 momentissa tarkoitetulle kanteelle säädetty moiteaika koski pesänosakkaan moitekannetta. A ei ollut pesän osakas, vaan velkoja. Pesän velkojan pesänselvittäjään kohdistaman vahingonkorvauskanteen nostamiselle ei ollut säädetty määräaikaa, joten tällainen kanne oli pantava vireille tavanomaisessa kymmenen vuoden määräajassa. Hovioikeus on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvausta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B:lle on myönnetty valituslupa 13.3.1987. Valituksessaan B on muun ohella vaatinut kanteen hylkäämistä liian myöhään nostettuna. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.1.1990 Pesänselvittäjän hallintoa koskevan kanteen vireillepanoaika on perintökaaren 19 luvun 20 §:n 2 momentin ja kauppakaaren 18 luvun 9 §:n mukaan yksi vuosi siitä kun pesänselvittäjä on antanut toimestaan tilin. Ellei tilitystä ole tehty, kanne on nostettava yleisessä kymmenen vuoden määräajassa. Pesänselvittäjä ei ole velvollinen tekemään toimestaan tiliä muille kuin kuolinpesän osakkaille. Antamalla tilin myös pesän velkojalle pesänselvittäjä kuitenkin voi rajoittaa tämän kanneajan edellä tarkoitetuksi yhdeksi vuodeksi. Tilin tekeminen kuolinpesän osakkaille ei vaikuta pesän velkojan kanneaikaan. Koska B ei ole antanut tilitystä A:lle, tämän kanteeseen on sovellettava kymmenen vuoden määräaikaa. Vahingonkorvausvelvollisuuden osalta Korkein oikeus on äänestyksen jälkeen pysyttänyt hovioikeuden tuomion. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Mörä, Lehtonen, Lindholm ja Tulenheimo-Takki