KKO/1990/30

1990 false KKO:1990:30 A kertoi maksaneensa pankille B 34.000 markkaa, jotta tämä toimittaisi ne pankkisiirtona C:lle A:n velan maksuna. B väitti vastaanottaneensa vain 3.400 markkaa, minkä vuoksi se, kieltäytyen suorittamasta sille annettua tehtävää, palautti tuon rahamäärän A:lle. A:lle aiheutui B:n menettelystä erinäisiä taloudellisia menetyksiä. Sittemmin todettiin lainvoimaisesti, että A oli antanut B:lle 34.000 markkaa. Ottaen huomioon, että C:n saatavan määrä A:n olosuhteisiin nähden oli huomattava, ei voitu vaatia, että A:n olisi toistamiseen pitänyt pystyä hankkimaan varat tämän velkansa suorittamiseen. Tämän vuoksi B, joka ei ollut täyttänyt sille pankkina annettua tehtävää, oli velvollinen korvaamaan A:lle kaikki sen laiminlyönnistä aiheutuneet vahingot. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Ylivieskan kihlakunnanoikeuden päätös 2.10.1986 Kihlakunnanoikeus on A:n kanteesta katsonut Vaasan hovioikeuden 28.6.1984 antamalla tuomiolla lainvoimaisesti selvitetyn, että A oli 30.12.1980 asioinut Kansallis-Osake-Pankin Ylivieskan konttorissa ja saanut koneellisesti kuitatun pankkisiirtokuitin, jonka mukaan pankki oli vastaanottanut 34.001,50 markan maksusuorituksen välittääkseen siitä 34.000 markkaa Case Traktori Oy:n tilille Helsingin Osakepankin Kokkolan konttoriin ja käyttääkseen 1,50 markkaa pankkisiirtokuluihinsa. Kansallis-Osake-Pankin ja sen toimihenkilön D:n sen väitteen osalta, että pankki olisi vastaanottanut ainoastaan 3.400 markkaa, oli lainvoimaisesti edelleen todettu, ettei ollut voitu näyttää toteen, että A olisi antanut pankin haltuun vähemmän kuin kuittiin merkityt 34.001,50 markkaa. D:n oli katsottu menetelleen huolimattomasti ja aiheuttaneen laiminlyönnin, jota ei ollut pidettävä lievänä. Näin A:lle oli aiheutunut vahinko, minkä Kansallis-Osake-Pankin toimeksiannon saajana ja D:n työnantajana oli tullut korvata A:lle. Mainitun lainvoiman saaneen tuomion yhteydessä A:lle oli varattu tilaisuus esittää mahdolliset lisävaatimuksensa myöhemmin. Kihlakunnanoikeus on myös todennut, että koska Case Traktori Oy ei ollut saanut loppuerää A:lle myymästään traktorista, se oli nostanut kanteen ostajaa A:ta vastaan Nivalan kihlakunnanoikeudessa. Ennen kuin päätös tässä asiassa oli annettu, D ja Kansallis-Osake-Pankki oli velvoitettu edellä mainitulla Vaasan hovioikeuden tuomiolla suorittamaan A:lle 30.600 markkaa 5 prosentin korkoineen 30.12.1980 lukien. Sen jälkeen kun A oli mainitun summan saanut, hän oli maksanut loppukauppahinnan Case Traktori Oy:lle. Kihlakunnanoikeus on edelleen todennut, että asiaa oli Nivalan kihlakunnanoikeudessa suurimmaksi osaksi lykätty siksi, että oli odotettu Vaasan hovioikeuden alussa mainittua tuomiota D:n ja Kansallis-Osake-Pankin mahdollisesta maksuvelvollisuudesta. Nivalan kihlakunnanoikeus ja sittemmin Vaasan hovioikeus olivat, vaikka itse velka oli suoritettu ja kanteesta oli tältä osin luovuttu, velvoittaneet A:n maksun viivästymisen ja oikeudenkäynnin vuoksi maksamaan Case Traktori Oy:lle 34.000 markan pääomalle 14 prosenttia korkoa ajalta 1.1.1981-9.7.1984 sekä osakeyhtiön perintä- ja oikeudenkäyntikulut kihlakunnanoikeudessa 25.000 markkaa ja oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.100 markkaa 16 prosentin korkoineen. Jotta A olisi pystynyt maksamaan nämä summat Case Traktori Oy:lle ja hänen jouduttuaan saatavista ulosmittauksen kohteeksi, A oli saanut 44.500 markan suuruisen lainan 10 prosentin korolla Nivalan Osuuspankista. Ylivieskan kihlakunnanoikeus on katsonut, että edellä mainitut korot, oikeudenkäyntikulut sekä ulosmittaus- ja pankkikulut olivat seurauksena D:n ja Kansallis-OsakePankin menettelystä. Case Traktori Oy:llä ei olisi ollut tarvetta oikeudenkäyntiin, jos pankki olisi välittänyt kuittiin merkityn summan Case Traktori Oy:lle. D:n huolimattoman menettelyn johdosta A:lle oli aiheutunut vahinko sekä peruste Case Traktori Oy:n ja A:n väliselle oikeudenkäynnille. Kihlakunnanoikeus on katsonut edelleen A:n ja pankin välisen kirjeenvaihdon perusteella, että koska A ei ollut saanut Case Traktori Oy:lle suoritettavia korko- ja oikeudenkäyntikulusummia Kansallis-Osake-Pankilta, hän oli joutunut ottamaan osuuspankista lainan, josta aiheutui sekä velkaa että kulumaksuja esitettyjen kuittien mukaisesti. Kihlakunnanoikeus on katsonut 3.400 markan osalta selvitetyksi, että Kansallis-Osake-Pankki oli palauttanut sen A:lle kieltäytyen välittämästä sitä Case Traktori Oy:lle. Kihlakunnanoikeus on katsonut, että tämän summan maksamisesta Case Traktori Oy:lle vastasi Kansallis-Osake-Pankin palautuksen jälkeen A ja ettei D:llä eikä KansallisOsake-Pankilla ollut maksuvelvollisuutta sen suhteen. Kihlakunnanoikeus on myös katsonut, että A:n varallisuusasemassa tapahtuneet muutokset olivat D:n ja Kansallis-Osake-Pankin aiheuttamia, ja että nämä olivat velvolliset saattamaan A:n varallisuusaseman samaan tilaan, jossa se oli ollut ennen vahingon aiheutumista. A:lla ei eläkeläisenä ollut ollut mahdollisuutta minimoida vahinkoa, vaan se olisi ollut Kansallis-OsakePankin velvollisuus. Kun Ylivieskan kihlakunnanoikeus oli tehnyt päätöksen A:n Kansallis-Osake-Pankkia vastaan ajamassa jutussa, jossa Vaasan hovioikeus oli antanut alussa mainitun tuomionsa, pankilla olisi ollut mahdollisuus järjestää traktorin rahoitus. Pankilla olisi ollut oikeus saada saatava A:lta, jos hovioikeus olisi antanut päinvastaisen ratkaisun kuin Ylivieskan kihlakunnanoikeus. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on esitetyt vaatimukset enemmälti hyläten velvoittanut Kansallis-Osake-Pankin toimeksiannon saajana ja D:n työnantajana sekä D:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle esitettyjen kuittien ja muun selvityksen mukaisesti - 14 prosentin koron pääomalle 30.600 markkaa 1.1.1981-9.7.1984, 16 prosentin korkoineen 14.4.1986 lukien - Case Traktori Oy:n ja A:n välisiä oikeudenkäyntikuluja 25.000 markkaa (Nivalan kihlakunnanoikeus) ja 1.100 markkaa (Vaasan hovioikeus), jolle 1.100 markalle 16 prosentin korko ajalta 12.12.1985-14.4.1986, koko saatava kuudentoista