← Suomi

KKO/1990/38

1990 false KKO:1990:38 Pankkiin diskontattuja vekseleitä oli lyhyin väliajoin uudistettu siten, että uudistusvekseleissä oli ollut samat tunnukset kuin alkuperäisissä vekseleissä. Vekselien korot olivat vaihdelleet ja vekselien määriä oli joitakin kertoja lyhennetty. Vekselit katsottiin asetetuiksi luotoista, jotka oli myönnetty pitkähköksi, epämääräiseksi ajaksi. Näin ollen vekseliluotot käsittävän omavelkaisen yleistakauksen erityinen yhden vuoden vanhentumisaika alkoi vasta viimeisten uudistusvekselien erääntymisestä. TakausA 4 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Turun raastuvanoikeudessa Suomen Yhdyspankki Oy on 9.10.1986 A:lle ja B:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut raastuvanoikeudessa, että pankilla oli Kesto-Puku Oy:ltä muun muassa jäljempänä selostetut saatavat, mitkä pankki oli valvonut Kesto-Puku Oy:n 22.8.1985 alkaneessa konkurssissa. A ja B olivat 24.2.1977 päivätyn ja B myös 15.11.1984 päivätyn omavelkaisen yleistakauksen perusteella vastuussa pankin saatavista. A oli pankille 12.10.1984 toimitetulla kirjeellä irtisanonut takauksensa niiden saatavien osalta, joiden peruste oli syntynyt viimeksi mainitun päivämäärän jälkeen. Pankki oli lainhakuteitse hakenut saataviaan A:lta ja B:ltä näiden takaajanvastuun perusteella. A:n ja B:n vastustettua lainhakua Turun maistraatti oli 25.8.1986 antamallaan päätöksellä siirtänyt asian riitaisena tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi ja koska saatavien peruste vekselien osalta oli syntynyt ennen mainittua irtisanomispäivää 12.10.1984, pankki on vaatinut, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sille vekselin nro 4021-8 pääoma 139.860,18 markkaa sekä 6 prosentin korko 185.000 markalle ajalta 1.9.-9.10.1985, 181.504,06 markalle lokakuun

  1. päivältä 1985 ja 139.860,18 markalle 11.10.1985 alkaen sekä provisiota 1/3 prosenttia 185.000 markasta ynnä protestikuluja 39,80 markkaa, vekselin nro 62 pääoma 250.000 markkaa 6 prosentin korkoineen 10.9.1985 alkaen sekä provisiota 1/3 prosenttia 250.000 markasta ynnä protestikuluja 39,80 markkaa, valuuttavekselin nro 2144816 jäännöspääoma 100.050 Saksan liittotasavallan markkaa 6 prosentin korkoineen 26.8.1985 alkaen ja provisiota 1/3 prosenttia 214.157,03 markasta sekä uusvientivekselin nro 52822 pääoma 750.000 markkaa 6 prosentin korkoineen 7.9.1985 alkaen sekä provisiota 1/3 prosenttia 750.000 markasta ynnä protestikuluja 37,60 markkaa ja B yksin tuontiluoton nro 726748-9 pääoma 34.414,57 Sveitsin frangia 10,187 prosentin korkoineen ajalta 13.5.12.9.1985 ja 16 prosentin korkoineen 13.9.1985 alkaen. Vielä pankki on vaatinut, että A ja B velvoitetaan suorittamaan sille jutun vuoksi raastuvanoikeudessa olleet kulut viivästyskorkoineen. Vastaukset A ja B ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. A on lausunut muun muassa, että hän oli kanteessa kerrotuin tavoin tosin mennyt takausvastuuseen KestoPuku Oy:n veloista, mutta että vaadittujen vekselisaatavien peruste oli syntynyt 12.10.1984 toimitetun takauksen irtisanomisen jälkeen, koska vekseli nro 4021-8 oli asetettu 1.7.1985, vekseli nro 62 14.8.1985, valuuttavekseli 24.6.1985 ja uusvientivekseli 7.6.
  2. B on lausunut muun muassa, että pankki oli laiminlyönyt ilmoittaa hänelle niistä seikoista, joiden johdosta A oli vapautunut takausvastuustaan. Hän ei myöskään ollut saanut tietoa Kesto-Puku Oy:n huonosta taloudellisesta tilasta. Näin ollen hän oli menettänyt mahdollisuutensa vapautua 24.2.1977 antamastaan takaussitoumuksesta ja pankin oli kunnian vastaista ja arvotonta vedota hänen 15.11.1984 allekirjoittamaansa takaussitoumukseen. Raastuvanoikeuden päätös 28.10.1987 Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A ja B olivat tehneet kanteessa kerrotut omavelkaiset yleistakaussopimukset pankin kanssa sekä että pankki oli Kesto-Puku Oy:n jouduttua konkurssiin velkonut A:ta ja B:tä lainhakuteitse Turun maistraatissa, jonka jälkeen maistraatti oli osoittanut asian raastuvanoikeuden käsiteltäväksi. Yleistakauksen ehtojen perusteella A ja B olivat sitoutuneet omavelkaiseen takaukseen kaikkien niiden sitoumusten täyttämisestä sekä muiden pankin saatavien suorittamisesta, joista Kesto-Puku Oy oli tai vastedes tuli olemaan pankille vastuussa. Takaussitoumukset oli laadittu pankin käyttämälle vakiolomakkeelle, jonka viides ehtokohta kuului: "Jos takaaja kirjallisesti ilmoittaa pankille, että hän haluaa määräaikaisen luoton erääntyessä päästä irti takauksestaan, ei luottoa voida uudistaa". A oli toimittanut pankille 12.10.1984 kirjeen, jossa A oli ilmoittanut, ettei hän ollut yleistakauksensa perusteella vastuussa niistä Kesto-Puku Oy:n veloista ja vastuista pankille, joiden peruste oli syntynyt 14.4.1984 jälkeen eikä missään tapauksessa niistä veloista ja vastuista, joiden peruste oli syntynyt tämän ilmoituksen saapumisen jälkeen. Esitetyn selvityksen mukaan kanteessa tarkoitetut vekselit olivat kaikki niin sanottuja uudistusvekseleitä, jotka oli asetettu A:n vastineessaan esittämin tavoin eli vasta sen jälkeen kun A:n irtisanomisilmoitus oli saapunut pankille. Vekseleiden uusimista ei sinänsä voitu pitää niiden suorituksena eikä perättäisiä uudistusvekseleitä sinänsä ollut pidettävä uusina velkasuhteina. Takaussitoumuksen viitattu ehtokohta oli uudistusvekselien kysymyksessä ollessa tulkinnanvarainen. Pankki sitoumuksen laatijana kärsi haitalliset seuraamukset sitoumuksen tulkinnanvaraisuudesta. Tämän vuoksi ja muun selvityksen puuttuessa kanteessa tarkoitettuja uudistusvekseleitä oli pidettävä takaussitoumuksen kysymyksessä olevan ehtokohdan "määräaikaisina luottoina", joita takaajaa sitovin oikeusvaikutuksin ei voitu uudistaa sen jälkeen kun takaaja oli irtisanonut sitoumuksensa. Raastuvanoikeus on näin ollen katsonut, että A oli kysymyksessä olevan takaussitoumuksen irtisanomisen perusteella vapautunut kysymyksessä olevasta takaajanvastuusta. A:n takaussitoumuksen irtisanomiseen perustuva takausvastuusta vapautuminen ei vähentänyt B:n vastuuta hänen 24.2.1977 allekirjoittamansa takaussitoumuksen osalta. 15.11.1984 allekirjoittamansa takaussitoumuksen osalta B ei ollut voinut esittää sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa olevan pankille kunnian vastaista ja arvotonta vedota sitoumukseen taikka sellaisia seikkoja, jotka oikeuttaisivat kohtuullistamaan sitoumusta. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on harkinnut oikeaksi, hyläten kanteen A:ta vastaan ajettuna kokonaisuudessaan, velvoittaa B:n suorittamaan Suomen Yhdyspankki Oy:lle vekselin nro 4021-8 pääoma 139.860 markkaa 18 penniä 6 prosentin korkoineen 11.10.1985 lukien, korkoa 6 prosenttia 185.000 markalle ajalta 1.9.-9.10.1985 ja korkoa 6 prosenttia 181.504 markalle 6 pennille lokakuun
  3. päivältä 1985 sekä 1/3 prosenttia provisiota 185.000 markasta ynnä protestikuluja 39 markkaa 80 penniä, vekselin nro 62 pääoma 250.000 markkaa 6 prosentin korkoineen 10.9.1985 lukien ynnä provisiota 1/3 prosenttia 250.000 markasta ja protestikuluja 39 markkaa 80 penniä, valuuttavekselin nro 2144816 jäännöspääoma 100.050 Saksan markkaa (DEM) 6 prosentin korkoineen 26.8.1985 lukien ynnä 1/3 prosenttia provisiota mainitusta vekselin jäännöspääomasta, uusvientivekselin nro 52822 pääoma 750.000 markkaa 6 prosentin korkoineen 7.9.1985 lukien ynnä provisiota 1/3 prosenttia vekselin pääomasta ja protestikuluja 37 markkaa 60 penniä sekä tuontiluoton nro 726748-9 pääoma 34.414 Sveitsin frangia 57 centimeä 10,187 prosentin korkoineen 13.5.1985 ja 12.9.1985 väliseltä ajalta sekä 16 prosentin korkoineen 13.9.1985 lukien. Saksan markan (DEM) ja Sveitsin frangin määräisinä tuomitut määrät saatiin maksaa myös Suomen markoissa maksupäivän virallisen myyntikurssin mukaan. B on velvoitettu suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi Suomen Yhdyspankki Oy:lle oikeuden harkinnan mukaan 40.000 markkaa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien. Turun hovioikeuden tuomio 3.2.1989 Hovioikeus, jossa Suomen Yhdyspankki Oy ja B hakivat muutosta raastuvanoikeuden päätökseen, on tuomiossaan lausunut seuraavaa: Perustelut Jutussa on selvitetty, että kaikki ne vekselit, joiden perusteella A:lta on vaadittu suoritusta takaajana, ovat uudistusvekseleitä ja tarkoittavat sellaisia luottoja, jotka on myönnetty ennen A:n takauksen irtisanomista ja joiden suorittamisesta A takauksensa perusteella näin on joutunut vastuuseen. Takauksen irtisanominen ei vapauta takaajaa vastaamasta niistä sitoumuksista, joista hän oli joutunut vastuuseen ennen kuin velkoja oli saanut tiedon irtisanomisesta. Mikäli velkoja uudistaa takauksen irtisanomisen jälkeen vekselin, ei tällainen uudistaminen lakkauta takausta, vaan perusvelkasuhde jatkuu ennallaan takaajaan nähden. Vakiosopimusehtoja ei sinänsä ilman erityisiä perusteita sanamuotonsa vastaisesti tulkita ehtojen laatijan eduksi. Nyt kysymyksessä olevaan takaussopimukseen liittyvien yleisten luottoehtojen 5 kohdan tarkoittama ehto ei kuitenkaan ole tulkittavissa niin, että perusvelkasuhteesta annetun vekselin uudistaminen takauksen irtisanomisen jälkeen vapauttaisi takaajan. A:n Suomen Yhdyspankki Oy:lle lähettämän irtisanomiskirjeen sanamuoto ei myöskään osoita, että A olisi tarkoittanut päästä vapaaksi niistä vastuista, joiden peruste oli syntynyt ennen 14.4.1984 ja joista hän takauksensa perusteella jo oli joutunut vastuuseen. Edellä kerrotuilla perusteilla A on velvollinen yhteisvastuullisesti B:n kanssa suorittamaan Suomen Yhdyspankki Oy:lle A:han kohdistetussa kanteessa kerrottujen vekselien määrät korkoineen, provisioineen ja protestikuluineen. Koska asia on A:n kohdalta ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltua aihetta, saavat asianosaiset kärsiä heillä jutun vuoksi olleet kulunsa vahinkonaan. Muilta osin hovioikeus on hyväksynyt raastuvanoikeuden perustelut. Tuomiolauselma Raastuvanoikeuden päätös on kumottu siltä osin kuin sillä on hylätty kanne A:han kohdistettujen vaatimusten osalta. A on velvoitettu suorittamaan Suomen Yhdyspankki Oy:lle yhteisvastuullisesti B:n kanssa vekselin nro 4021-8 pääoma 139.860,18 markkaa 6 prosentin korkoineen 11.10.1985 lukien ja lisäksi 6 prosentin korkoa 185.000 markalle ajalta 1.9.-9.10.1985 ja 181.504,06 markalle lokakuun
  4. päivältä 1985 sekä 1/3 prosenttia provisiota 185.000 markasta ynnä protestikuluja 39,80 markkaa, vekselin nro 62 pääoma 250.000 markkaa 6 prosentin korkoineen 10.9.1985 lukien sekä provisiota 1/3 prosenttia 250.000 markasta ynnä protestikuluja 39,80 markkaa, valuuttavekselin nro 2144816 jäännöspääoma 100.050 Saksan markkaa (DEM) 6 prosentin korkoineen 26.8.1985 lukien sekä 1/3 prosenttia provisiota mainitusta vekselin jäännöspääomasta ja uusvientivekselin nro 52822 pääoma 750.000 markkaa 6 prosentin korkoineen 7.9.1985 lukien sekä provisiota 1/3 prosenttia vekselin pääomasta ynnä protestikuluja 37,60 markkaa. B:n yksin suoritettavaksi on jäänyt tuontiluoton nro 726748-9 pääoma korkoineen. Saksan markan määräisenä tuomittu määrä saatiin maksaa myös Suomen markoissa maksupäivän virallisen myyntikurssin mukaan. A:n vaatimus vastauskulujen korvaamisesta hovioikeudessa on hylätty. B on velvoitettu suorittamaan pankille korvaukseksi vastauskuluista 800 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 6.6.
  5. A on valituksessaan vaatinut pankin kanteen hylkäämistä myös siksi, että hänen takauksensa oli takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 4 §:n perusteella vanhentunut. Lisäksi hän on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. B on vaatinut kanteen hylkäämistä. Pankki on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut A:n ja B:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan sille vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.3.1990 Perustelut Kysymyksessä olevat vekseliluotot Pankin tunnuksilla 4021-8, 62, 2144816 ja 52822 merkityt vekselit on ensimmäisen kerran diskontattu pankkiin, kaikki kolmelle kuukaudelle, tunnuksella 4021-8 merkitty 30.7.1984 pääomaltaan 370.000 markan suuruisena koron ollessa 16,5 prosenttia, tunnuksella 62 merkitty 6.5.1983 pääomaltaan 250.000 markan suuruisena koron ollessa 9 prosenttia, tunnuksella 2144816 merkitty 15.9.1982 pääomaltaan 208.300 Saksan markan suuruisena koron ollessa 10 prosenttia ja tunnuksella 52822 merkitty 12.3.1980 pääomaltaan 750.000 markan suuruisena koron ollessa 8,5 prosenttia. Kutakin vekseliä on sitten korvattu uudella muutaman kuukauden välein, vekseliä 4021-8 viimeksi 1.7.1985, vekseliä 62 viimeksi 14.8.1985, vekseliä 2144816 viimeksi 24.6.1985 ja vekseliä 52822 viimeksi 7.6.
  6. Uuden vekselin korko on usein eronnut aikaisemman korosta. Korot ovat näin vaihdelleet vekselin 4021-8 osalta 15,5 prosentista 17,5 prosenttiin, vekselin 62 osalta 9 prosentista 18,5 prosenttiin, vekselin 2144816 osalta 8,5 prosentista 14 prosenttiin ja vekselin 52822 osalta 8,25 prosentista 8,75 prosenttiin. Vekseleitä 4021-8 ja 2144816 on lyhennetty, edellistä 1.11.1984 185.000 markalla ja jälkimmäistä viimeksi 22.10.1984, jolloin uusi vekseli on asetettu 100.050 Saksan markalle. 12.10.1984 toimitetun irtisanomisen jälkeen tunnuksella 4021-8 merkitty vekseli on ensimmäisen kerran uudelleen asetettu 1.11.1984, tunnuksella 62 merkitty 12.11.1984, tunnuksella 2144816 merkitty 22.10.1984 ja tunnuksella 52822 merkitty 7.12.
  7. A:n irtisanomisilmoitus A on 12.10.1984 antanut pankille seuraavan ilmoituksen: "A:n ja Kesto-Puku Oy:n välillä 14.4.1984 tehdyn sopimuksen mukaisesti A pyytää pankkianne ottamaan huomion, että A ei ole yleistakauksensa perusteella vastuussa niistä Kesto-Puku Oy:n veloista ja vastuista Suomen Yhdyspankki Oy:lle, joiden peruste on syntynyt 14.4.1984 jälkeen eikä missään tapauksessa niistä veloista ja vastuista, joiden peruste on syntynyt tämän ilmoituksen saapumisen jälkeen". Vekselien 4021-8, 62, 2144816 ja 52822 perustetta ei ole selvitetty. Siten ei ole pääteltävissä, että 12.10.1984 jälkeen aikaisemmin asetettujen vekselien tilalle asetetuilla vekseleillä olisi toinen peruste kuin aikaisemmilla, samaa vekselisarjaa olevilla vekseleillä. Ilmoituksensa perusteella A näin ollen ei ole vapautunut takausvastuustaan kysymyksessä olevista vekseleistä. A:n takausvastuun vanhentuminen Siitä, että lyhyiksi ajoiksi asetetut vekselit on jatkuvasti korvattu uusilla vekseleillä, on pääteltävissä, että vekselit on asetettu luotoista, jotka on annettu pitkähköksi, epämääräiseksi ajaksi ja etteivät vekseleiden erääntymispäivät osoita noiden luottojen ennalta määrättyjä erääntymispäiviä vaan ainoastaan ajankohtia, joina pankilla luotonantajana on ollut mahdollisuus harkintansa mukaan periä takaisin vekseleiden ilmaisemia luottomääriä. Pankki on takauksen perusteella hakenut luottoja A:lta vuoden kuluessa viimeisten vekselien erääntymispäivistä. A ei näin ollen myöskään ole vapaa takauksestaan takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 4 §:n perusteella. Takausten pätemättömyys tai kohtuuttomuus Korkein oikeus hyväksyy raastuvanoikeuden B:n osalta lausumat perustelut. Myöskään A ei ole voinut näyttää perustetta sille, että hänen tahdonilmaisunsa takauksen antamisesta olisi pätemätön, eikä myöskään perustetta sille, että takaus, jonka mukaan hän on yleisen pankkikäytännön mukaisesti sitoutunut omavelkaiseen takaukseen kaikkien niiden sitoumusten täyttämisestä sekä muiden Suomen Yhdyspankki Oy:n saatavien suorittamisesta, joista Kesto-Puku Oy on tai vastedes tulee olemaan pankille vastuussa, olisi ehdoiltaan kohtuuton tai että takausehtojen noudattaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.500 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Roos, Taipale ja Krook

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.