KKO/1990/73

1990 false KKO:1990:73 Ään. Kysymys pankin velvollisuudesta ilmoittaa yleispanttauksen merkityksestä ja tarkoituksesta pantattaessa asunto-osakkeet asuntolainan vakuudeksi. Ks. KKO:1991:75 ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa A on Kansallis-Osake-Pankille 16.6.1987 tiedoksi annetun haasteen perusteella kertonut, että hän oli yhdessä avopuolisonsa B:n kanssa ostanut 21.1.1984 Asunto Oy Vadelmavarikon osakkeet nrot 42282-45275, jotka oikeuttivat kolme huonetta ja keittiön käsittävän huoneiston hallintaan Jyväskylän kaupungissa. Pankki oli myöntänyt asunnon ostoa varten B:lle 56.673 markan määräisen lainan, minkä maksamisen vakuudeksi osakkeet oli luovutettu pankille. A oli 17.11.1986 päivätyllä kauppakirjalla pankin opastuksella ostanut 65.000 markan kauppahinnasta myös B:n osuuden osakkeisiin ja sillä maksanut kokonaan pois sen lainan, jonka panttina osakekirja oli ollut. Pankki ei kuitenkaan ollut luovuttanut osakekirjaa A:lle, vaan oli ilmoittanut, että osakekirja oli yleispanttaussitoumuksen nojalla myös muiden B:n velkojen vakuutena. Koska A oli kuitenkin suorittanut asunto-osakkeisiin kohdistuvat velat eikä sellaista velkaa enää ollut olemassa, jonka vakuutena osakekirja voisi olla, A on vaatinut, että pankki velvoitetaan luovuttamaan hänelle pankilla panttina oleva osakekirja ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Helsingin raastuvanoikeuden päätös 23.7.1987 Kansallis-Osake-Pankin vastustettua kannetta raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että kysymyksessä olevat osakkeet olivat A:n ja B:n 9.3.1984 pankille antaman yleispanttaussitoumuksen perusteella vakuutena kaikkien niiden sitoumusten ja pankin muiden saatavien suorittamisesta, joista A ja B joko yksin tai yhdessä muiden kanssa olivat tai tulivat vastaisuudessa olemaan vastuussa pankille. Pankki oli esittänyt selvityksen siitä, että B oli vielä tekemiensä takaussitoumusten perusteella vastuussa 51.858 markan 87 pennin ja 67.001 markan 70 pennin määräisten velkojen maksamisesta ja että sanotut osakkeet olivat kerrotun yleispanttaussitoumuksen nojalla edelleen mainittujen velkojen maksamisen vakuutena. Koska A ei ollut näyttänyt, että B olisi maksanut nuo velat tai että A ja B muutoin olisivat vapautuneet yleispanttaussitoumuksen velvoitteista, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut 1.000 markalla. Helsingin hovioikeuden tuomio 31.5.1989 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Asian laatuun nähden asianosaiset saivat pitää hovioikeudessa olleet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 29.9.1989. A on vaatinut, että hänen kanteensa hyväksytään ja että Kansallis-OsakePankki velvoitetaan palauttamaan hänelle kanteessa tarkoitetut osakkeet enemmittä maksuitta. A on vielä vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Vastauksessaan Kansallis-Osake-Pankki on ilmoittanut katsovansa, että asia on sovittu, koska A oli hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen 29.6.1989 varauksitta suorittanut pantin lunastuksena 137.142 markkaa 30 penniä ja saanut osakekirjan haltuunsa. Pankki on sen vuoksi pyytänyt, että valitusasian annetaan raueta. A on muutoksenhakemiselle säädetyn määräajan jälkeen pankin vastauksen johdosta tänne toimittamassaan lisäkirjelmässä ilmoittanut, että hän ei ole missään vaiheessa sopinut asiaa taikka luopunut valittamismahdollisuudestaan. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.5.1990 Käsittelyratkaisu A:n lisäkirjelmä on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:n nojalla otettu huomioon. Kansallis-Osake-Pankilta ei ole vaadittu selvitystä lisäkirjoituksen johdosta, koska selvityksen pyytäminen on ilmeisesti tarpeetonta. Pankki ei ole näyttänyt, että asia olisi sovittu. A ei ole menettänyt oikeuttaan hakea muutosta hovioikeuden tuomioon sen vuoksi, että hän on lunastanut pantiksi annetut osakkeet pankilta. Pankin pyyntö, että asian annetaan raueta, hylätään. Pääasiaratkaisu Perustelut Luovutettaessa kysymyksessä olevat osakkeet Kansallis-Osake-Pankille B:n saaman asuntolainan vakuudeksi pankki on pyytänyt A:ta ja B:tä allekirjoittamaan pankin laatiman yleispanttaussitoumuksen. Pankin edustaja ei ole tällöin kiinnittänyt A:n huomiota yleispanttaussitoumuksen merkitykseen eikä A:lle myöskään tässä tilaisuudessa ole ilmoitettu, että B:llä olisi ollut muita velkoja, joiden vakuudeksi osakkeet olisivat tulleet. Näissä olosuhteissa pankilla on ollut erityinen velvollisuus ilmoittaa A:lle yleispanttauksen merkityksestä ja tarkoituksesta. Sitoumuksen sanamuodosta huolimatta A:n antama pantti ei näin ollen ole ollut muun kuin asuntolainan vakuutena. A on sittemmin ostanut B:n osuuden asuntoosakkeisiin 65.000 markan kauppahinnasta, joka on käytetty B:n pankissa olleiden vastuiden lyhennykseen, jolloin tämä osuus on vapautettu panttivastuusta. Tuomiolauselma Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden tuomion ja vahvistaa, että puheena olevat asunto-osakkeet eivät ole olleet raastuvanoikeuden päätöksessä mainittujen velkojen vakuutena ja että Kansallis-Osake-Pankki on ollut velvollinen luovuttamaan osakkeet asuntolainan tultua maksetuksi. Koska osakkeet jo ovat A:n hallussa, lausunnon antaminen niiden luovuttamisesta hänelle raukeaa. A vapautetaan velvollisuudesta korvata pankin oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä, sellaisena kuin se oli 13.3.1964 annetussa laissa, ilmenevän periaatteen mukaan A ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Kansallis-Osake-Pankki, joka on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, velvoitetaan korvaamaan A:n kulut täällä 1.700 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Mörä: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota, jonka siis jätän pysyväksi. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Mörä (eri mieltä), Nybergh, Ketola ja Suhonen