KKO/1990/74

1990 false KKO:1990:74 A oli ostanut matkatoimisto B:ltä seuramatkan, joka käsitti mm. edestakaiset lentokuljetukset. A oli liittynyt matkalle vasta ulkomaisessa matkakohteessa. Kansainvälisiä tilauslentoja koskevista määräyksistä johtuen B ei ollut sallinut A:n osallistua paluulentoon, koskei A ollut ollut mukana menolennolla. B:n yleisissä matkaehdoissa ei ollut nimenomaista määräystä, jonka mukaan lentokuljetusta ei saatu käyttää vain yhteen suuntaan eikä B:n laatimien ehtojen tulkittu sisältävän sanotunlaista rajoitusta. Kun B:n ei ollut muutoinkaan näytetty ilmoittaneen A:lle tällaisesta rajoituksesta, B oli velvollinen korvaamaan A:n vahingon. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Oulun raastuvanoikeuden päätös 19.2.1988 Raastuvanoikeus on A:n kanteesta lausunut selvitetyksi, että A:n vaimo P oli puhelimitse tilannut matkatoimisto B Helsingin toimistosta kaksi 1.710 markan hintaista seuramatkaa, toisen itselleen ja toisen A:lle. Matkan oli määrä tapahtua 3.-10.9.1986 ja käsittää muun muassa lentokuljetukset Helsinki-Bryssel-Helsinki ja bussikuljetukset Bryssel-Pariisi-Bryssel. A oli jo ennen seuramatkan alkamista matkustanut Pariisiin ja liittynyt siellä matkalle 4.9.

1. Hän oli 6.9.1986 tiedustellut yhtiön edustajalta lentolippua paluumatkaa varten. Lippua ei ollut hänelle luovutettu, koska hän ei ollut osallistunut menolennolle. A oli sen vuoksi joutunut ostamaan paluumatkaa varten 2.126 markan hintaisen reittilentolipun Pariisi-Helsinki. P oli matkaa tilatessaan tiedustellut yhtiön virkailijalta puolisonsa mahdollisuutta saada matkan hinnasta alennusta sillä perusteella, että tämä käyttäisi matkasta pelkän paluulennon. Virkailija ei ollut tässä yhteydessä ilmoittanut, että pelkän paluulennon käyttäminen ei ollut mahdollista, vaan oli ainoastaan ilmoittanut, että alennuksen saaminen tällä perusteella ei ollut mahdollista. Yhtiön yleisten matkaehtojen IV luvun 4 kohdassa todettiin: "Jos matkaa ei peruuteta eikä matkustaja saavu sovitulle lähtöpaikalle sovittuun aikaan tai jos hän ei voi osallistua matkaan siksi, että hänellä ei ole matkaan tarvittavia asiapapereita, kuten voimassaolevaa passia, viisumia, henkilöllisyystodistusta, rokotustodistusta tms. hänellä ei ole oikeutta maksun palautukseen." Toisaalta VI luvun 4 kohdassa määrättiin: "Jos matkustaja ei käytä matkaan kuuluvaa kuljetusta tai matkaan liittyviä palveluja tai käyttää hänelle kuuluvia palveluja vain osittain, ei hänellä tällä perusteella ole oikeutta hinnanalennukseen eikä korvaukseen." Edelleen ehtojen VIII luvun 5 kohdan mukaan: "Matkustaja, joka eroaa ryhmästä, on velvollinen saapumaan hotelliin hyvissä ajoin ennen bussin lähtöä lentokentälle sekä ottamaan päivää ennen yhteyden matkanjohtajaan mm. mahdollisten aikataulumuutosten johdosta. Liittyminen vasta lentokentällä ei ole mahdollista. Ellei matkustaja noudata tätä ilmoitusvelvollisuutta tai myöhästyy ilmoitetusta lähtöajasta, vastaa matkustaja itse paluukuljetuksesta." Raastuvanoikeus on katsonut, että matkaehtojen viimeksi mainittujen kohtien perusteella oli pääteltävissä, että matkustajan ei tarvinnut osallistua kaikkiin seuramatkaan kuuluviin kuljetuksiin ja että matkustajan ei ollut välttämättä oltava koko ajan ryhmän yhteydessä. Verrattaessa toisaalta näitä määräyksiä ja yhtiön lähettämän kirjeen sisältämiä ohjeita, joissa todettiin muun muassa, että "samalla osanottajatodistuksella matkustavista ei tarvitse olla kuin yhden jonottamassa...", ja joissa lähtöpaikoiksi oli merkitty sekä lähtö menolennolle että lähtö paluulennolle, sekä toisaalta matkaehtojen IV luvun 4 kohdan säännöstä, raastuvanoikeus on katsonut, että viimeksi mainitussa kohdassa oli kysymys lähinnä siitä, minkälaisessa tapauksessa matkustajalla ei ollut oikeutta maksun palautukseen. Siinä ei siten nimenomaisesti ja yksiselitteisesti kielletty mahdollisuutta pelkkään paluulentoon. A:n ei voitu matkaehtojen sanotun kohdan perusteella katsoa tulleen tietoiseksi yhtiön sittemmin ilmoittaman rajoituksen olemassaolosta. Yhtiö ei ollut väittänytkään, että A muulla perusteella olisi ollut tai hänen olisi pitänyt olla tästä rajoituksesta tietoinen. Raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiö oli matkanjärjestäjänä virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttanut A:lle vahinkoa. Sen vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut matkatoimisto B, joka ei ollut kiistänyt kannetta määrältään, suorittamaan A:lle vaadittuna vahingonkorvauksena 1.710 markkaa 16 prosentin korkoineen 400 markalle 5.5.1986 lukien ja 1.310 markalle 1.8.1986 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 7.147 markalla 20 pennillä 16 prosentin korkoineen 19.2.1988 lukien. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 16.5.1989 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi matkatoimisto B oli saattanut jutun, on lausunut, että A oli ostanut matkatoimisto B:ltä raastuvanoikeuden päätöksessä tarkoitetun seuramatkan. Asianosaisten oikeudet ja velvollisuudet määräytyivät siis tuon kaupan perusteella yhtiön seuramatkaehtojen mukaan. A oli vaatinut vahingonkorvausta sillä perusteella, että hänelle ei ollut matkaa tilattaessa eikä muutoinkaan ilmoitettu, että paluulennon käyttäminen oli ollut mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että myös menolento oli käytetty. Yhtiö taas oli vastustanut vaatimusta muun muassa sillä perusteella, että matkaehtojen IV luvun 4 kohdan mukaan matkustajalla, joka ei ollut saapunut sovitulle lähtöpaikalle, ei ollut oikeutta maksun palautukseen. Kun jutussa siten oli kysymys seuramatkaehtojen tulkinnasta, hovioikeus on tulkinnan perusteeksi ensinnäkin todennut, että ulkomaille tapahtuvalle seuramatkalle oli katsottu olevan tyypillistä, että matkalle osallistui tietty joukko henkilöitä ja että nuo henkilöt tekivät matkan yhdessä sekä että matkan järjestäjä huolehti sekä meno- että paluukuljetuksesta ja usein myös majoituksesta. Osanottajiksi oli katsottu ne henkilöt, jotka olivat sovitulla tavalla ilmoittautuneet matkalle. Oleellista oli, että seuramatkan ehdot koskivat ainoastaan niitä henkilöitä, jotka osallistuivat seuramatkalle. Osoitukseksi osallistumisesta seuramatkalle oli asianomaiselle tapana antaa osanottajatodistus. Hovioikeus on katsonut, että yhtiön matkaehtojen tulkinnan tuli toisaalta tapahtua paitsi ehtojen yksittäisten määräysten ja niiden muodostaman kokonaisuuden perusteella, myös ottamalla huomioon mainitut, seuramatkoille tyypilliset piirteet. Tarkasteltaessa yhtiön seuramatkaehtojen IV luvun 4 kohdan sisältöä, oli siitä pääteltävä, että lähtöpaikalla oli siinä tarkoitettu paikkaa, josta lentomatka matkan kohteeseen ulkomaille alkoi. Seuramatkan sisältämistä menoja paluulennoista olivat voineet päästä osallisiksi vain ne osanottajiksi todetut henkilöt, jotka olivat ilmoittautuneet IV luvun 4 kohdassa tarkoitetulle sovitulle lähtöpaikalle. A ja hänen vaimonsa olivat saaneet yhtiöltä yhteisen osanottajatodistuksen, ohjeita sisältävät kirjeen sekä matkaehdot. A oli saamansa aineiston perusteella ja muutoinkin tullut tietämään, mitä seuramatka pääsääntöisesti käsitti. Sitä osoitti sekin, että P oli nimenomaan yhtiön henkilökuntaan kuuluvalta virkailijalta tiedustellut, oliko mahdollista saada matkan hinnasta alennusta, mikäli kuljetuksista käytettäisiin vain paluulentoa. A ei ollut matkan lähtöpaikalla ilmoittautunut matkan osanottajaksi, vaan hän oli jäänyt syytä ilmoittamatta matkalta pois. Päinvastoin A oli alunperinkin aikonut käyttää kuljetuksista vain paluulennon. Hänen olisi sen vuoksi pitänyt huomioon ottaen matkaehtojen IV luvun 4 kohta selvittää varmuudella, oliko hänellä ollut seuramatkaehdoista poiketen mahdollisuus käyttää kuljetuksista ainoastaan paluulentoa. Jutussa ei ollut näytetty, että A olisi tuollaisen mahdollisuuden selvittänyt. Sen vuoksi A:lla ei ollut oikeutta saada yhtiöltä vahingonkorvausta. Hovioikeus on sen vuoksi kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja hylännyt kanteen sekä vapauttanut matkatoimisot B:n suorittamasta A:lle korvauksia. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentista (133/64) ilmenevän kuittausperiaatteen mukaisesti asianosaiset saivat pitää jutusta aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 11.8.
2. A on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätökseen varaan sekä vaatinut korvausta myös hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa olleista kuluistaan. Matkatoimisto B on vastannut valitukseen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.5.1990 Käsittelyratkaisu Matkatoimisto B:n alemmissa oikeuksissa olleiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus jätetään tutkimatta, koskei yhtiö ole määräajassa hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon. Pääasiaratkaisu Perustelut A on ostanut yhtiöltä seuramatkan, joka käsitti muun muassa edestakaiset lentokuljetukset Helsinki-Bryssel-Helsinki. Yhtiö ei ole sallinut A:n osallistua paluulennolle, koskei tämä ollut ollut mukana menolennolla. Yhtiön menettely on johtunut kansainvälisiä tilauslentoja koskevista määräyksistä. Yhtiön yleisissä matkaehdoissa ei ole ollut nimenomaista määräystä, jonka mukaan lentokuljetusta ei saatu käyttää vain yhteen suuntaan. Ei ole perustetta tulkita yhtiön laatimia ehtoja siten, että paluulentoon voisi osallistua vain henkilö, joka on ollut mukana menolennolla. Yhtiön ei ole muutoinkaan näytetty ilmoittaneen A:lle tällaisesta rajoituksesta. Kun yhtiö on kieltänyt A:lta osallistumisen sopimuksen mukaiseen paluulentoon, se on velvollinen korvaamaan A:lle aiheuttamansa vahingon. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan pääasian osalta ja juttu jätetään tältä osin raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Alemmissa oikeuksissa olleiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Matkatoimisto B, joka on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, velvoitetaan korvaamaan A:lle tämän oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 750 markkaa ja kuluttaja-asiamiehestä annetun lain 12 §:n 2 momentin nojalla valtiolle A:n asiamiehenä täällä toimineen kuluttaja-asiamiehen kohtuulliset kustannukset 800 markalla. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Mörä, Nybergh, Ketola ja Suhonen