1990 false KKO:1990:8 Työnantaja oli irtisanonut työsopimuksen liian lyhyttä irtisanomisaikaa noudattaen. Kun irtisanomisajan palkkaa ei ollut työsuhteen päättyessä kokonaisuudessaan suoritettu eikä työnantaja ollut osoittanut syytä, minkä johdosta työntekijän saatava ei olisi ollut selvä ja riidaton tai mistä laskuvirheeseen rinnastettavasta erehdyksestä sen maksaminen olisi viivästynyt, työntekijällä oli oikeus odotusajan palkkaan. TSL 22 § 5 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Lahden raastuvanoikeuden päätös 7.8.1987 Raastuvanoikeus on A:n kanteesta, jota Lahden Seudun Autokoulu Ky ja B ovat vastustaneet, lausunut selvitetyksi, että A oli ollut yhtiön palveluksessa vuodesta 1960 30.6.1986 saakka. B yhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä oli 26.5.1986 päivätyllä kirjallisella ilmoituksella irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 30.6.
- Raastuvanoikeus on lausuminsa perustein katsonut, että työsopimuksen päättämiseen ei ollut ollut työsopimuslaissa säädettyä perustetta sekä velvoittanut yhtiön ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta viiden kuukauden palkkaa vastaavat 32.200 markkaa, työsuhteessa työsopimuslain nojalla noudatettavan neljän kuukauden irtisanomisajan palkkana, huomioon ottaen työsuhteen päättyessä 30.6.1986 sekä oikeudenkäynnin aikana tapahtuneet suoritukset, 8.260 markkaa ja odotusajan palkkaa kuudelta päivältä 1.280 markkaa, kaikki mainitut erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 19.1.1987 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 12.500 markkaa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä 7.8.1987 lukien. Kouvolan hovioikeuden tuomio 14.12.1988 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, on odotusajan palkan osalta lausunut, että A:n työsuhde yhtiöön oli mainitulla 26.5.1986 päivätyllä kirjallisella ilmoituksella suoritetun irtisanomisen perusteella päättynyt 30.6.
- Hänelle oli maksettu palkka 30.6.1986 saakka. Yhtiö oli velvollinen maksamaan A:lle irtisanomisajan palkan 30.6.1986 jälkeiseltä ajalta vasta sanotun päivän jälkeen A:n entisinä palkanmaksupäivinä ja viimeistään irtisanomisajan päättyessä. Koska irtisanomisajan palkan maksaminen ei siten ollut viivästynyt työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa tarkoitetuin tavoin, hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, hylännyt kanteen odotusajan palkkaa koskevalta osalta sekä muutoin lausuminsa perustein muuttanut sanottua päätöstä siten, että yhtiön ja B:n työsuhteen lainvastaisesta irtisanomisesta A:lle maksettavaksi tuomittu korvaus korotettiin 64.000 markaksi raastuvanoikeuden määrämine korkoineen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A on pyytänyt valituslupaa ja muutoksenhakemuksessaan vaatinut kanteensa hyväksymistä myös odotusajan palkan osalta sekä muutoksenhakukulujensa korvaamista myös Korkeimmassa oikeudessa. Yhtiö ja B ovat niinikään pyytäneet valituslupaa vaatiakseen kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. A:lle on 20.4.1989 myönnetty valituslupa. Kysymys valitusluvan myöntämisestä yhtiölle ja B:lle on siirretty ratkaistavaksi A:n valituksen käsittelyn yhteydessä. Yhtiö ja B yhteisesti sekä A ovat antaneet pyydetyt vastaukset ja vaatineet myös vastauskulujensa korvaamista. Yhtiö ja B ovat vastauksessaan muun ohella uudistaneet lausumansa, ettei A:llä ollut työsuhteen päättyessä ollut selvää ja riidatonta saatavaa. Työnantaja oli luullut, että kaikki A:n saatavat sisältyivät 30.6.1986 maksettuihin palkkoihin ja lomakorvauksiin, ja siten erehtynyt saatavan suuruudesta työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa tarkoitetuin tavoin. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.1.1990 Käsittelyratkaisu Yhtiön ja B:n valituslupahakemus hylätään. Pääasiaratkaisu Perustelut Työsopimuslain 22 §:n 2 momentin viimeisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan A:lle jutussa tuomittu irtisanomisajan palkka olisi ollut maksettava viimeistään työsuhteen 30.6.1986 päättyessä. Yhtiö ja B eivät ole osoittaneet syytä, minkä johdosta A:n irtisanomisajan palkkasaatava yhtiön todellisuudessa käyttämää irtisanomisaikaa pitemmältä ajalta ei olisi ollut selvä ja riidaton taikka mistä työnantajan laskuvirheeseen rinnastettavasta erehdyksestä sen maksaminen olisi viivästynyt. Näin ollen A:lla on työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla oikeus saada vaatimansa odotusajan palkka. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin yhtiö ja B on vapautettu velvollisuudesta suorittaa A:lle odotusajan palkkaa korkoineen ja asia jätetään tältä osin raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää voimaan. Yhtiö ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 2.300 markkaa 16 prosentin korkoineen tästä Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Lehtonen, Haamann, Paasikoski ja Huopaniemi