KKO/1990/91

1990 false KKO:1990:91 Ostaessaan tilan 1976 A oli ollut tietoinen sillä ennestään olleesta ns. sopimustiestä ja sen käytöstä. Sopimusta 1963 tehtäessä oli ilmeisesti edellytetty, ettei korvausta tiealueesta makseta. Salliessaan tien käyttämisen entiseen tapaan useiden vuosien ajan A:n katsottiin hyväksyneen sanotun sopimuksen. Näin ollen ja kun tieoikeus tietoimituksessa vahvistettiin tiealueeseen sellaisena kuin se oli A:n ostaessa tilan, tiealueesta ei ollut suoritettava korvausta. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Toimitus Oulun kaupungin Kiviniemen kylässä olevan Seikkulan tilan RN:o 41:56 osaomistaja A oli hakenut yksityisistä teistä annetun lain mukaista yksityistietoimitusta ja vaatinut korvausta tiealueeksi menetetystä maa-alueesta. Toimitusmiehet olivat todenneet toimituksen koskevan Kempeleen kunnan ja Oulun kaupungin rajalla olevaa niin sanottua Jarvantietä, joka sijaitsee Oulun kaupungin Kiviniemen kylään kuuluvien tilojen puolella. Tietä olivat käyttäneet Kempeleen kunnan Kempeleen kylässä olevat tilat, joilla ei kuitenkaan ollut virallista kulkuoikeutta. Kulkuoikeus oli perustunut 20.2.1963 laadittuun sopimukseen, jonka mukaan muun muassa Seikkulan tilan silloinen omistaja oli luovuttanut tiemaan ehdolla, että Kempeleen puolella olevat tienkäyttäjät pitivät tien kunnossa ja että kulkuoikeus säilyi luovuttajilla. Tie oli tullut nykyiseen leveyteensä 1970-luvun alkupuolella ja Seikkulan tila oli siirtynyt A:n ja B:n omistukseen vuonna

1. Toimitusmiehet olivat päättäneet perustaa tieoikeuden tiekäytössä olleeseen alueeseen 5,5-8,5 metrin levyisenä. Samalla he olivat määränneet, ettei tiealueesta ollut suoritettava korvausta, koska tieoikeus oli perustettu 1970-luvun alkupuolelta alkaen tiekäytössä olleeseen alueeseen ja koska 20.2.1963 tehdyssä sopimuksessa oli ilmeisesti edellytetty, ettei korvausta makseta. Vaatimukset ja asian käsittely maaoikeudessa A ja B olivat valittaneet toimitusmiesten päätöksestä maaoikeuteen ja vaatineet toimitusmiesten päätöstä muutettavaksi siten, että yksityistietoimituksessa tieoikeuden saaneet kiinteistöt velvoitetaan korvaamaan Seikkulan tilasta tietarkoituksiin käytetyn alueen käyvän arvon mukaan enintään 60.000 markalla. Lisäksi he olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Maaoikeuden päätös 22.5.1989 Maaoikeus on todennut, että toimitusmiehet olivat valituksenalaisessa toimituksessa perustaneet tieoikeuden 1970-luvun alusta tiealueena olleeseen alueeseen. Tie oli ollut nykyisessä leveydessään silloin, kun A ja B olivat vuonna 1976 tulleet Seikkulan tilan RN:o 41:56 omistajiksi. Vaikka Seikkulan tilan edellisen omistajan vuonna 1963 tekemä sitoumus tiealueen luovuttamisesta ei sitonut valittajia, maaoikeus on toimitusmiesten esittämillä perusteilla katsonut toimitusmiesten päätöksen korvausvaatimuksen hylkäämisestä oikeaksi, koska Seikkulan tilan nykyiset omistajat eivät olleet voineet käyttää tiealuetta rakennus- tai viljelysmaana taikka metsätaloustarkoituksiin. Tämän vuoksi maaoikeus on hylännyt valituksen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 18.9.
2. Valituksessaan he ovat uudistaneet maaoikeudessa esittämänsä vaatimukset sekä vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan maaoikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa laillisine korkoineen päätösten antopäivistä lukien. C, D, E, F, G, H, J, N, O, P, Q, R, S, T, U, V:n kuolinpesä, W, X, Y sekä Z:n kuolinpesä ovat yhteisesti antaneet heiltä pyydetyn vastauksen ja vaatineet korvausta vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista korkoineen. Vastauksensa mukana C ja hänen myötäpuolensa ovat toimittaneet tänne erään henkilön yksityisluontoisen valaehtoisen todistajanlausunnon. K:n kuolinpesä sekä L ja M eivät ole käyttäneet hyväksi heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.7.1990 Käsittelyratkaisu Korkein oikeus jättää C:n myötäpuolineen tänne vastauksensa mukana toimittaman kirjallisen todistajanlausunnon oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 ja 12 §:n säännösten nojalla huomioon ottamatta. Pääasiaratkaisu Perustelut Niin sanottu Jarvantie on ollut pääasiassa Kempeleen kunnan Kempeleen kylässä olevien tilojen käytössä ainakin vuodesta 1963 lähtien maaoikeuden päätöksessä mainitun sopimuksen nojalla. Sopimusta tehtäessä on ilmeisesti edellytetty, ettei korvausta tiealueesta makseta. Ostaessaan vuonna 1976 Seikkulan tilan A ja B ovat olleet tietoisia tilalla olevasta tiestä ja sen käytöstä mainittujen tilojen kulkuväylänä. Korkein oikeus katsoo, että salliessaan tien käyttämisen entiseen tapaan useiden vuosien ajan A ja B ovat hyväksyneet tieoikeudesta tehdyn sopimuksen. Näin ollen ja kun tieoikeus on tietoimituksessa vahvistettu tiealueeseen sellaisena kuin se oli puolisoiden A ja B ostaessa tilan, tiealueesta ei ole suoritettava korvausta. Tuomiolauselma Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan vastauksen antaneille C:lle ja hänen myötäpuolilleen heidän yhteiset kulunsa Korkeimmassa oikeudessa 1.100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Nybergh, Ketola, Haarmann ja Taipale