1990 false KKO:1990:97 Suomen rajojen yli kulkemisesta annettujen määräysten rikkominen katsottiin rangaistavaksi vain tahallisena. RL 42 luku 2 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Parikkalan kihlakunnanoikeuden päätös 24.9.1987 Kihlakunnanoikeus on päätöksessään virallisen syyttäjän syytteestä katsonut selvitetyksi, että A ja B olivat 13.6.1987 Uukuniemellä erehdyksessä moottoriveneellä ylittäneet Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välisen rajan Pyhäjärven Kalattoman selällä rajamerkkien II/127 ja II/128 välisellä vesialueella. Rikoslain 42 luvun 2 §:ssä rangaistavaksi säädettyä valtakunnanrajan luvatonta ylittämistä oli pidettävä niin sanottuna politiarikoksena. Erään oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan tällaisena rikoksena rangaistavasta teosta ei voida tuomita rangaistusta siinä tapauksessa, että teko on tapahtunut huolimattomuudesta tai varomattomuudesta, ellei näin ole nimenomaisesti säädetty. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt syytteen. Kouvolan hovioikeuden päätös 24.8.1989 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut jutun, on lausunut, että rikoslain 42 luvun 2 §:n mukaan luvaton valtakunnanrajan ylittäminen oli rangaistava vain tahallisena tekona, koska rangaistussäännöksen tarkoituksesta ei voitu päätellä, että teko olisi tarkoitettu rangaistavaksi myös tuottamuksellisessa muodossa. Sen vuoksi hovioikeus ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle on myönnetty valituslupa 27.11.
- A ja B eivät ole käyttäneet hyväkseen heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. Virallinen syyttäjä on määräajan jälkeen toimittanut lisäselvitystä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.8.1990 Käsittelyratkaisu Virallisen syyttäjän määräajan jälkeen tänne toimittama lisäselvitys jätetään huomiotta, koska siihen ei ole erityistä syytä. Pääasiaratkaisu Perustelut Monesta rangaistussäännöksestä, kuten rikoslain 42 luvun 2 §:stä, ei yksiselitteisesti käy ilmi, edellyttääkö rangaistavuus asianomaisen rikostunnusmerkistön toteuttamista tahallisesti vai riittääkö, että tämä on tapahtunut huolimattomuudesta tai muutoin tuottamuksesta. Tällöin on voimassa sääntö, että menettely on rangaistavaa vain tahallisena, ellei säännöksen tarkoituksesta voida toisin päätellä. Tämä koskee myös rikoslain 42, 43 ja 44 luvussa olevia ja niihin verrattavia rikoslain ulkopuolella olevia rangaistussäännöksiä eli niin kutsuttuja politiarikoksia koskevia säännöksiä. Rikoslain 42 luvun alkuperäisen 2 §:n mukaan oli rangaistava muuta kuin Suomen kansalaista, joka menetettyään oikeuden oleskella maassa tuli takaisin. Rangaistukseksi oli säädetty vankeutta enintään kolme kuukautta. Oikeuskirjallisuudessa (Forsman, De särskilda brotten III,
- upplagan s. 263) esitetyn mielipiteen mukaan menettely oli rangaistavaa vain tahallisena. Pykälä on muutettu 31.1.1930 annetulla lailla koskemaan Suomen rajojen yli kulkemisesta annettujen määräysten rikkomista ja sen yrittämistä sekä avunantoa niihin, rangaistuksen ollessa sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Voimassa olevan sisältönsä pykälä on saanut 4.7.1944 annetulla lailla. Sen mukaan on rangaistava viimeksi sanotuista menettelyistä ja lisäksi rajan ylittämistä varten tarkoitettuja välineitä hankkimalla tapahtuneesta rikoksen valmistelusta. Rangaistukseksi on säädetty sakkoa tai vankeutta. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että rikoksen yrityksenä ja valmisteluna rangaistavan menettelyn tulee olla tahallista. Rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaan avunanto on tahallisen rikoksen tahallista edistämistä. Lain 42 luvun 2 §:n vuosina 1930 ja 1944 saama sisältö viittaa siten siihen, että siinä mainittu menettely on rangaistavaa vain tahallisena. Asianomaisten hallitusten esitysten (HE 29/1929 vp. ja 48/1944 vp.) perustelut eivät osoita tarkoitetun, että säännös soveltuisi myös silloin kun menettely on ollut tuottamuksellista. A ja B eivät siten ylittäessään erehdyksessä valtakunnan rajan ole syyllistyneet rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Mörä, Nybergh, Ketola ja Huopaniemi