1991 false KKO:1991:100 A, B ja C olivat päättäneet ampua E:tä kostoksi polveen ja D, joka tiesi suunnitelmasta, kuljetti heidät autollaan ampumapaikalle. D:n odottaessa autossa A ja B ampuivat E:tä j

§:n 1 momentin, 21 luvun 8 §:n, 21 luvun 9 §:n, 3 luvun 4 §:n 1 momentin, 5 luvun 3 §:n 1 momentin, 6 luvun 2 §:n 4 kohdan ja 7 luvun 1 §:n nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä avunannosta yksin teoin tehtyihin törkeisiin pahoinpitelyihin, tappeluihin ja kuolemantuottamuksiin 3 vuodeksi vankeuteen; A:

§:n 1 momentin, 21 luvun 8 §:n, 21 luvun 9 §:n, 3 luvun 4 §:n 1 momentin, 6 luvun 2 §:n 4 kohdan ja 7 luvun 1 §:n nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana yksin teoin tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä, tappelusta ja kuolemantuottamuksesta 5 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen ja B:

§:n 1 momentin, 21 luvun 8 §:n, 21 luvun 9 §:n, 6 luvun 2 §:n 4 kohdan ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä, tappelusta ja kuolemantuottamuksesta 5 vuodeksi vankeuteen. C, D, A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan asianomistaja F:lle korvauksia yhteensä 7.664,75 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.11.1988 lukien. Lisäksi C, D, A ja B on velvoitettu korvaamaan valtiolle muun muassa E:n ruumiinavauskustannukset 1.144,41 markkaa. Turun hovioikeuden päätös 12.1.1990 Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä, C, D, A ja B olivat hakeneet muutosta, on lausunut, että A oli poliisitutkinnassa kertonut, että hän oli ampunut E:tä noin viiden metrin etäisyydeltä. E oli tällöin seissyt. A oli ilmoituksensa mukaan ampunut kaksi laukausta, joista ensimmäinen oli mennyt ohi ja toinen osunut E:n jalkaan, jolloin E oli kaatunut maahan selälleen. B oli poliisitutkinnassa kertonut, että hän oli ampunut E:tä tämän ollessa maassa oikealla kyljellään. Ampumaetäisyys oli ollut noin yksi metri. B oli muistamansa mukaan ampunut E:tä oikeaan jalkaan. Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa oli todettu, että E:n vasemman säären sisäsivulle oli osunut yksi luoti, joka oli lävistänyt sääriluun, ja että vasemman polven alapuolelle sisäsivulle oli osunut toinen laukaus, luodin jäädessä vasemman reiden alaosaan ulkosivulle. E:n oikeassa jalassa ei ollut ollut ampumavammoja. Mainittujen kertomusten ja ruumiinavauslausunnon perusteella hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli ampunut E:tä vasemman polven alapuolelle E:n ollessa kaatuneena maahan A:n jälkimmäisen laukauksen johdosta. B:n teko ei siten ollut jäänyt ainoastaan törkeän pahoinpitelyn yritykseksi. D, A ja B eivät olleet voineet ennakolta varoa, että C surmaisi E:n. D:n, A:n ja B:n ei siten voitu katsoa osaltaan myötävaikuttaneen E:n kuolemaan eikä syyllistyneen kuolemantuottamukseen. Koskei ollut näytetty, että hyökkäyksestä olisi ilman C:n ennalta-arvaamattomia laukauksia aiheutunut E:lle rikoslain 21 luvun 8 §:ssä tarkoitettuja seurauksia, D:n, A:n ja B:n syyksi ei myöskään voitu lukea osallisuutta tappeluun. Edellä mainituilla ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on alentanut C:lle tuomitun vankeusrangaistuksen 11 vuodeksi vankeutta; tuominnut D:

§:n 1 momentin, 3 luvun 4 §:n 1 momentin, 5 luvun 3 §:n 1 momentin ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä avunannosta törkeään pahoinpitelyyn 2 vuodeksi vankeuteen; tuominnut A:

§:n 1 momentin, 3 luvun 4 §:n 1 momentin ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä törkeästä pahoinpitelystä 3 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen ja tuominnut B:

§:n 1 momentin ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla törkeästä pahoinpitelystä 4 vuodeksi 3 kuukaudeksi vankeuteen. D, A ja B on vapautettu velvollisuudesta suorittaa F:lle tuomittuja yhteensä 7.664,75 markan korvauksia korkoineen sekä valtiolle tuomittuja Jari Juhani E:n ruumiinavauskustannuksia 1.144,41 markkaa, mitkä korvaukset ovat jääneet yksin C:n maksettaviksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle, F:lle, C:lle, A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 15.5.

1. Virallinen syyttäjä on valituksessaan vaatinut, että C, D, A ja B tuomitaan kihlakunnanoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen murhasta. F on vaatinut, että kihlakunnanoikeuden päätöksen mukaisesti A ja B tuomitaan rangaistukseen yksin teoin tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä, tappelusta ja kuolemantuottamuksesta sekä D avunannosta yksin teoin tehtyihin törkeisiin pahoinpitelyihin, tappeluihin ja kuolemantuottamuksiin. Lisäksi F on vaatinut, että A, B ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti C:n kanssa suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 7.664,75 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.11.1988 lukien. C on pyytänyt, että hänelle määrättäisiin suoritettavaksi uusi mielentilatutkimus. C on katsonut syyllistyneensä enintään täyttä ymmärrystä vailla olevana tehtyyn tappoon ja vaatinut, että tuomittua rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. A on vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan. Lisäksi A on pyytänyt, että hänet lasketaan heti vankeudesta vapaaksi. B on katsonut syyllistyneensä enintään törkeän pahoinpitelyn yritykseen ja vaatinut, että syyte hylätään enemmälti ja että rangaistusta alennetaan. Lisäksi B on pyytänyt, että hänet lasketaan heti vankeudesta vapaaksi. Virallinen syyttäjä, F, C, D, A ja B ovat antaneet pyydetyt vastaukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.6.1991 Käsittelyratkaisu Jutussa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden johdosta C:n mielentila olisi uudelleen tutkittava. C:n mielentilan tutkimista koskeva pyyntö hylätään. Perustelut C, A ja B ovat ryhtyessään kihlakunnanoikeuden päätöksessä kuvattuun hyökkäykseen ja D on ryhtyessään edistämään sanottua hyökkäystä olleet yksimielisiä siitä, että hyökkäys suoritetaan ampumalla E:tä polveen. Polven vahingoittamisesta ampumalla voi olla seurauksena vaikea ruumiinvamma, minkä aiheutumista C:llä, A:lla, B:llä ja D:llä on ollut syytä varoa. Hyökkäyksen edistyessä C on ampunut E:n päähän kolme laukausta, jotka ovat aiheuttaneet E:n peruskuolinsyyksi katsotut pään ampumavammat. C:n, A:n ja B:n syyksi tulee siten lukea osallisuus tappeluun ja D:n, joka oli kuljettanut C:n, A:n, B:n ja E:n ampumapaikalle mutta istunut autossa C:n, A:n ja B:n suorittaessa ampumisen, syyksi avunanto tappeluun. C:n ammuttua kolme laukausta E:n päähän D, B ja A ovat hukuttaneet kuolleeksi luulemansa E:n Peltolammin veteen. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauslausunnon mukaan E:n välitön kuolinsyy on ollut hukkuminen. D, B ja A eivät ole hukuttamiseen ryhtyessään selvittäneet, oliko E vielä hengissä, vaikka heillä olisi ollut aihetta näin menetellä. Laiminlyönnillään D, B ja A ovat osaltaan myötävaikuttaneet E:n kuolemaan. D:n, B:n ja A:n syyksi voidaan siten lukea kuolemantuottamus. C:n ammuttua kolme laukausta E:n päähän hän on luullut E:n kuolleen ja hyväksynyt sen, että E hukutetaan Peltolammin veteen. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauslausunnon mukaan erittäin merkittävinä kuolemaan vaikuttaneina tekijöinä ovat olleet pään kolme ampumavammaa, jotka erittäin todennäköisesti olisivat jo sinänsä aiheuttaneet kuoleman, minkä vuoksi nämä vammat on merkitty peruskuolinsyyksi. Menettelyllään C on tahallaan surmannut E:n. C:lle, D:lle, A:lle ja B:lle tuomittua rangaistusta on kovennettava, koska heidän aikaisemman rikollisuutensa ja nyt kysymyksessä olevien uusien rikosten suhde osoittaa heissä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Korvausvelvollisuus D, A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti keskenään ja C:n kanssa suorittamaan asianomistaja F:lle korvaukseksi hautauskuluista 2.807 markkaa, kukista 683,75 markkaa, lehti-ilmoituksista 1.906 markkaa, suruvaatteista 268 markkaa ja hautakivestä 2.000 markkaa, yhteensä 7.664,75 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.11.1988 lukien. D, A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti keskenään ja C:n kanssa korvaamaan valtiolle E:n ruumiinavauskustannukset 1.144,41 markkaa. Päätöslauselma
2. C Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.
3. D Syyksi luetut rikokset ja tekoaika Täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdyt a) avunanto yksin teoin tehtyihin törkeisiin pahoinpitelyihin ja tappeluihin 17.8.1988 b) kuolemantuottamus 17.8.1988 Rangaistusseuraamukset a) 2 vuotta vankeutta b) 1 vuosi vankeutta D:lle aikaisemmin tuomitut ja nyt tuomitut vankeusrangaistukset yhdistettyinä 2 vuotta 11 kuukautta 20 päivää vankeutta. Lainkohdat a) Rikoslaki 21 luku 6 § 1 ja 8 §, 3 luku 4 § 1, 5 luku 3 § 1, 6 luku 2 § 4, 7 luku 1 § b) Rikoslaki 21 luku 9 §, 3 luku 4 § 1, 6 luku 2 § 4
4. A Syyksi luetut rikokset ja tekoaika Täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdyt a) yksin teoin tehdyt törkeä pahoinpitely ja tappelu 17.8.1988 b) kuolemantuottamus 17.8.1988 Rangaistusseuraamukset a) 3 vuotta 8 kuukautta vankeutta b) 1 vuosi vankeutta Vankeusrangaistukset yhdistettyinä 4 vuotta vankeutta. Lainkohdat a) Rikoslaki 21 luku 6 § 1 ja 8 §, 3 luku 4 § 1, 6 luku 2 § 4, 7 luku 1 § b) Rikoslaki 21 luku 9 §, 3 luku 4 § 1, 6 luku 2 § 4
5. B Syyksi luetut rikokset ja tekoaika a) Yksin teoin tehdyt törkeä pahoinpitely ja tappelu 17.8.1988 b) Kuolemantuottamus 17.8.1988 Rangaistusseuraamukset a) 4 vuotta 3 kuukautta vankeutta b) 1 vuosi 3 kuukautta vankeutta Vankeusrangaistukset yhdistettyinä 4 vuotta 8 kuukautta vankeutta. Lainkohdat a) Rikoslaki 21 luku 6 § 1 ja 8 §, 6 luku 2 § 4, 7 luku 1 §, b) Rikoslaki 21 luku 9 §, 6 luku 2 § 4 Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Ådahl, Riihelä, Taipale ja Wirilander