KKO/1991/113

1991 false KKO:1991:113 Ostaja oli vaatinut kiinteistönkaupan julistamista mitättömäksi ja korvausta kiinteistöön panemistaan kustannuksista sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, koska myyjä ei ollut yksin omistanut myytyä tilaa. Oikeudenkäynnin aikana myyjä oli esittänyt jutun vireillepanon jälkeen päivätyt perinnöstä ja muusta oikeudesta luopumisasiakirjat. Tämän jälkeen ostaja oli saanut lainhuudon tilaan, minkä johdosta hän oli luopunut kanteestaan muutoin paitsi oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen osalta. Ostajalla oli ollut perusteltu syy nostaa kaupan purkamista koskeva kanne, koska myyjällä ei ollut ollut saantoa koko tilaan ennen saannossa olleiden virheiden korjaamista. Myyjä velvoitettiin korvaamaan ostajan oikeudenkäyntikulut jutussa. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Karstulan kihlakunnanoikeudessa A ja B ovat C:lle 9.5.1989 tiedoksi annetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään lausuneet, että he olivat 8.7.1987 vahvistetulla kauppakirjalla ostaneet C:ltä Karstulan kunnan Pääjärven kylässä olevan Rahkolan tilan RN:o 1:

1. A:n ja B:n hakiessa tilaan lainhuutoa oli käynyt ilmi, ettei C omistanut sitä eikä hänellä ollut siihen lainhuutoa. Z, joka oli 26.11.1915 vihitty avioliittoon Y:n kanssa, oli ostettuaan 22.4.1924 Rahkolan tilan 30.4.1931 saanut siihen kiinnekirjan. Z:n ja Y:n avioliiton purkauduttua 5.4.1937 ei heidän välillään ollut toimitettu ositusta. Z, joka oli 19.6.1938 vihitty toiseen avioliittoonsa X:n, kanssa, oli kuollut 6.4.
2. Y sekä hänen ja Z:n lapset W, T ja S olivat 29.8.1951 myyneet Rahkolan tilan Y:n pojalle ja W:n, T:n ja S:n veljelle R:lle. Tällä kaupalla Rahkolan tilan omistusoikeus ei ollut voinut siirtyä R:lle, koska myyjinä eivät olleet olleet X ja hänen ja Z:n tuolloin vajaavaltainen tytär Q. R:llä ei ollut tilaan lainhuutoa. R, joka oli 31.12.1962 vihitty avioliittoon P:n kanssa, oli 21.12.1966 kuollut ilman rintaperillisiä. P oli kuollut 12.7.
3. Hänen kuolinpesänsä osakkaita olivat hänen aikaisemmasta avioliitostaan oleva tytär C sekä R:n toissijaiset perilliset eli sisaret W, T ja S ja sisarpuoli Q. C ei ollut yksin perinyt Rahkolan tilaa eikä hän ollut A:n ja B:n pyynnöstä huolimatta esittänyt selvitystä omistusoikeudestaan tilaan. Näillä perusteilla A ja B ovat vaatineet, että 8.7.1987 tehty Rahkolan tilan kauppa julistetaan mitättömäksi ja että C velvoitetaan palauttamaan heille tilan kauppahinta 15.000 markkaa laillisine korkoineen 8.7.1987 lukien sekä korvaamaan heille tilalla suoritetuista raivaus-, rakennus- ja istutustöistä aiheutuneet kustannukset yhteensä 185.000 markkaa laillisine korkoineen. Lisäksi A ja B ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. C:n vastaus C on kiistänyt kanteen. Hän on jutun ensikäsittelyssä 14.6.1989 antanut kihlakunnanoikeudelle jäljennöksen T:n 23.5.1989 allekirjoittamasta ja W:n 24.5.1989 allekirjoittamasta perinnöstä luopumisasiakirjasta, joissa asiakirjoissa nämä ilmoittivat luopuneensa perinnöstä R:n jälkeen C:n hyväksi ja että C:llä oli ollut valta menetellä Rahkolan tilan osalta haluamallaan tavalla. Lisäksi C on antanut oikeudelle jäljennöksen 23.4.1987 rintaperillisittä kuolleen S:n lesken N:n 6.6.1989 allekirjoittamasta sekä Q:n ja X:n 31.5.1989 allekirjoittamasta asiakirjasta, joissa asiakirjoissa nämä ilmoittivat, ettei N:llä ollut vaatimuksia R:n ja P:n kuolinpesien suhteen eikä X:llä ja Q:lla Rahkolan tilan suhteen sekä että C:llä oli ollut valta menetellä Rahkolan tilan osalta haluamallaan tavalla. Q ilmoitti luopuneensa perinnöstä R:n jälkeen C:n hyväksi. Kanteesta luopuminen A ja B ovat jutun jatkokäsittelyssä 9.8.1989 lausuneet, että he olivat 29.6.1989 saaneet lainhuudon Rahkolan tilaan. Sen vuoksi he ovat luopuneet kiinteistönkaupan purkamista, kauppahinnan palautusta ja korvausta koskevista vaatimuksistaan. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa vaatimuksessaan A ja B sitä vastoin ovat pysyneet, koska heillä oli ollut perusteltu syy kanteen nostamiseen. Kihlakunnanoikeuden päätös 9.8.1989 Koska kantajat olivat luopuneet kanteestaan, lausunnon antaminen siitä raukesi. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta kihlakunnanoikeus on todennut, että A ja B olivat saaneet ostamaansa Rahkolan tilaan lainhuudon. He vastasivat lainhuudon hakemisesta aiheutuneista kuluista, mikäli kauppakirjassa ei ollut muuta sovittu. Tällaista sopimusehtoa kauppakirjassa ei ollut. Muutoinkaan ei ollut esitetty selvitystä siitä, että C olisi ollut velvollinen korvaamaan A:lle ja B:lle jutun hoitamisesta aiheutuneet kulut. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt A:n ja B:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta aiheettomana. Vaasan hovioikeuden tuomio 13.9.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi muun muassa A ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A ja B olivat 8.7.1987 allekirjoitetulla kauppakirjalla ostaneet C:ltä Rahkolan tilan. Kun lainhuudon saamisessa oli ilmennyt vaikeuksia, olivat A ja B kanteella vaatineet kaupan julistamista mitättömäksi ja korvausta kiinteistöön panemistaan kustannuksista. Jutun ensikäsittelyssä 14.6.1989 C oli esittänyt neljä ilmoitusta perintö- ja muusta oikeudesta luopumisesta. A ja B olivat saaneet tilaan lainhuudon 29.6.1989 ja 9.8.1989 ilmoittaneet luopuvansa kanteestaan muulta paitsi oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta. Jutussa ei ollut näytetty, etteivät A ja B olisi ilman C:n myötävaikusta pystyneet hankkimaan lainhuudon saamisen edellyttämää selvitystä. Kauppakirjan mukaan lainhuudatuskustannuksista vastasi ostaja. Ottaen kuitenkin huomioon sen selvityksen laadun, jonka hankkimista lainhuudon saaminen oli edellyttänyt, hovioikeus on katsonut, että asia oli ollut niin sekava ja epätietoinen, että A:lla ja B:llä oli ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Tällä perusteella asianosaiset saivat pitää heillä jutusta olleet kulut omana vahinkonaan. Lainkohta: Oikeudenkäymiskaari 21 luku 3 § 1 mom. Hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen. Jutun näin päättyessä A ja B saivat pitää heillä hovioikeudesta olleet kulut vahinkonaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A ja B on myönnetty valituslupa 10.1.
4. Valituksessaan A ja B ovat vaatineet, että C velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa laillisine korkoineen. Lisäksi he ovat vaatineet korvausta kuluistaan täällä. C on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.8.1991 Perustelut Kaupassa 29.8.1951 eivät ole olleet myyjinä Z:n leski X:n ja tuolloin vajavaltainen tytär Q. Kun Y, W, T ja S eivät ole voineet sanotulla kaupalla myydä X:n avio-oikeusosuutta ja Q:n perintöosuutta vastaavia osia Rahkolan tilasta R:lle, tämä ei ole saanut omistusoikeutta koko tilaan. Rintaperillisittä kuolleen R:n sisaret W, T ja S sekä sisarpuoli Q ovat C:n ohella olleet R:n 12.7.1984 kuolleen puolison P:n kuolinpesän osakkaita. C ei ole näyttänyt, että W, T ja S tai hänen leskensä N olisivat luopuneet perinnöstä R:n jälkeen C:n hyväksi ja X luovuttanut avio-oikeusosuutensa kiinteistöstä sekä Q luovuttanut Z:n jälkeen perimänsä osan kiinteistöstä ja luopunut perinnöstä R:n jälkeen jo ennen vuotta
5. C ei siten ole kaupantekohetkellä omistanut eikä myöskään ennen haasteen tiedoksiantamista saanut omistukseensa koko Rahkolan tilaa. Näin ollen A:lla ja B:llä, joiden ei ole näytetty olleen kaupantekohetkellä tietoisia C:n saannossa olleista virheistä, olisi ollut oikeus saada 8.7.1987 tehty kauppa puretuksi, kauppahinta palautetuksi ja korvausta heille kaupasta aiheutuneesta vahingosta. C:n saannossa olleet virheet ovat oikeudenkäynnin aikana tulleet korjatuiksi ja A ja B ovat saaneet lainhuudon Rahkolan tilaan. A:lla ja B:llä on kuitenkin ennen hovioikeuden tuomiossa tarkoitettujen asiakirjojen esittämistä ollut perusteltu syy nostaa C:tä vastaan kiinteistönkaupan purkamista koskeva kanne. Asia ei ole niin sekava ja epätietoinen, että A:n ja B:n tulisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen vuoksi heillä on oikeus saada korvaus kuluistaan. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. C velvoitetaan korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut jutussa 13.000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Portin, Nybergh, Riihelä ja Ketola