KKO/1991/117

1991 false KKO:1991:117 Työnantaja oli luovuttanut työntekijöidensä yhteiseen käyttöön henkilöauton kodin ja työpaikan välisiä matkoja varten. Työntekijät olivat vuorotelleet kuljettajina ja työnantaja oli perinyt matkoista maksun tarkoituksena saada katetuksi autosta aiheutuneet kulut. Yhtiön toiminnan painopiste ei ollut kuljetusten järjestämisessä. Kun kyseessä ei ollut yleisön tai määrätyn toimeksiantajan palveleminen, menettelyä ei pidetty liikennelupaa edellyttävänä ammattimaisena moottoriajoneuvoliikenteenä. A ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä 2 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Syyte Varkauden kihlakunnanoikeudessa Virallinen syyttäjä on lausunut, että A oli 1.3.-30.9.1988 välisenä aikana X Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana jatkuvasti korvausta vastaan harjoittanut yhtiön omistamalla henkilöautolla Leppävirralta Varkauteen ja Varkaudesta Leppävirralle suuntautuvaa ammattimaista moottoriajoneuvoliikennettä ilman sen harjoittamiseen oikeuttavaa liikennelupaa kuljettamalla autolla päivittäin yhtiön työntekijöitä ja perimällä heiltä siitä yhteensä 18.050 markan korvaukset. Sen vuoksi virallinen syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen jatketusta ammattimaisen tilausliikenteen harjoittamisesta ilman asianmukaista liikennelupaa ja A:n velvoittamista yhteisvastuullisesti yhtiön kanssa korvaamaan valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 18.050 markkaa. Kihlakunnanoikeuden päätös 24.2.1989 Kuultuaan A:ta ja yhtiötä vaatimuksista kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli X Oy:n toimitusjohtajana 1.3.-23.9.1988 välisenä aikana Leppävirran kunnassa luovuttanut sanotun yhtiön omistaman Mercedes-Benz -merkkisen henkilöauton yhtiön työntekijöille heidän kuljettamistaan varten Leppävirralta Varkauteen yhtiön toimipaikkaan ja sieltä takaisin Leppävirralle. Yhtiö oli perinyt työntekijöiltä korvauksena kuljetuksesta 10 markkaa kultakin matkakerralta. Kun kerrottu toiminta oli kohdistunut ainoastaan sanotun yhtiön omien työntekijöiden kuljettamiseen eikä toimintaa ollut edes tarkoitettu yleisön kuljettamiseksi, ei toimintaa voitu pitää ammattimaisena tilausliikenteen harjoittamisena. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt syytteen. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 11.9.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut jutun, on todennut, että A oli kihlakunnanoikeuden toteamin tavoin luovuttanut yhtiönsä työntekijöiden käyttöön henkilöauton, jossa oli ollut kuljettajan lisäksi tilaa kahdeksalle henkilölle. Autossa oli kulkenut pääsääntöisesti kahdeksan työntekijää, joista kaksi oli vuorollaan toiminut korvauksetta kuljettajana. Mainittuna aikana oli linja-auton kertamaksu välillä LeppävirtaVarkaus ollut 14 markkaa. Auton hankinnasta ja käytöstä puheena olevana aikana yhtiölle aiheutuneet kulut olivat olleet 65.304,45 markkaa. Työntekijät olivat maksaneet yhtiölle kuljetuksista samana aikana korvauksia yhteensä 18.050 markkaa. A:n ilmoituksen mukaan kuljetuksista perityillä maksuilla oli ollut tarkoitus ainoastaan kattaa autosta aiheutuneet kulut. Yhtiön toimialana oli kaupparekisterinotteen mukaan ollut harjoittaa valko- ja kemiallista pesua, pesulakoneiden myyntiä ja vuokrausta sekä tekstiilien myyntiä, vuokrausta ja huoltoa. Harkitessaan sitä, oliko kysymyksessä ammattimaisen liikenteen harjoittaminen, hovioikeus oli ottanut huomioon sen, että yhtiö oli luovuttanut omistamansa moottoriajoneuvon omien työntekijöidensä käyttöön vain työmatkojen kulkemista varten. Yhtiön harjoittaman toiminnan pääpaino ei ollut kysymyksessä olevien kuljetusten järjestämisessä. Kysymyksessä ei siten ollut ollut ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä annetun asetuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu yleisön tai määrätyn toimeksiantajan palveleminen korvausta vastaan. Näillä ja kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle on myönnetty valituslupa 15.1.1991. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Virallinen syyttäjä on toistanut A:han kohdistamansa vaatimukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.9.1991 Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Nybergh, Tulenheimo-Takki, Taipale ja Wirilander