KKO/1991/120

1991 false KKO:1991:120 Syytettyyn, joka oli vuonna 1986 annetulla tutkijalautakunnan päätöksellä määrätty siviilipalvelukseen 360 päiväksi ja poistunut palveluspaikastaan 23.1.1989, sovellettiin aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain 14 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se oli 14.1.1972 annetussa laissa. Kysymys myös lievemmän lain periaatteesta. L aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta 21.2.1969/132 L aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta 12.7.1985/647 L aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta 22.2.1991/363 RL_2_luku_2_§_1_mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Liperin kihlakunnanoikeuden päätös 10.1.1990 Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä katsonut selvitetyn, että A oli suorittaessaan aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain (1969/132) mukaista siviilipalvelusta Liperin kunnan Honkalammella Honkalammen keskuslaitoksessa poistunut 23.1.1989 palveluspaikastaan ilmoittaen samalla lopettavansa siviilipalveluksen. A oli palvellut nuhteettomasti 350 vuorokautta hänelle määrätystä 360 vuorokauden pituisesta palvelusajasta, minkä jälkeen hän oli poistunut laitoksesta. Tekoa oli pidettävä vähäisenä ja yleisen edun ei katsottu vaativan vankeusrangaistuksen tuomitsemista. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta 12.7.1985 annetun lain (1985/647) 14 §:n 1 momentin ja rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla tuominnut A:n siviilipalveluksen välttämisestä 50:een 20 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.000 markkaa. Vaatimukset hovioikeudessa Virallinen syyttäjä ja A ovat hakeneet muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen. Virallinen syyttäjä on vaatinut rangaistuksen koventamista. A on lausunut, että aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain (14.1.1972/24) 14 §:n 1 momentin mukaan siviilipalveluksen välttämisestä oli tuomittava vankeusrangaistukseen eikä suoritetun palveluksen ja rangaistuksen yhteenlaskettu aika saanut ylittää yhtä vuotta. Rikoslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vankeutta tuomittiin vähintään 14 vuorokautta. A:lla oli ollut keskeyttäessään vuoden kestävän palveluksensa palvelusaikaa jäljellä alle 14 vuorokautta, joten hänelle ei voitu tuomita vankeusrangaistusta lainkaan, koska tuolloin palveluksen ja rangaistuksen yhteenlaskettu aika olisi enemmän kuin yksi vuosi. Koska A:lle ei voitu tuomita vankeusrangaistusta, ei hänelle voitu tuomita myöskään sakkorangaistusta rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momenttia soveltaen. A on sen vuoksi pyytänyt, että syyte hylättäisiin tai hänet jätettäisiin rangaistukseen tuomitsematta. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 15.6.1990 A oli, suoritettuaan vuonna 1986 annetun palvelusmääräyksen nojalla 360 vuorokautta kestäväksi määrättyä siviilipalvelusta 350 vuorokautta, 23.1.1989 Liperissä karannut palveluspaikastaan Honkalammen keskuslaitoksesta. A oli poistuessaan ilmoittanut lopettavansa siviilipalveluksen vastustaakseen siviilipalvelusajan pituutta. Sen vuoksi oli perusteltua syytä otaksua, ettei A ottaisi ojentuakseen kurinpitorangaistuksesta. Aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetun, 1.1.1987 voimaan tulleen lain (12.7.1985/647) voimaantulosäännöksen nojalla siviilipalvelusmiehen palvelusaika määräytyi palvelusmääräyksen antamisajankohtana voimassa olleiden säännösten mukaisesti. A:n rikokseen oli sovellettava sen tekoaikana jo voimassa olleen lain (12.7.1985/647) 14 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan siviilipalveluksen välttämisestä oli tuomittava vankeuteen ajaksi, joka vastasi kahta kolmatta osaa hänen jäljellä olevasta palvelusajastaan lisättynä enintään viidellä kuukaudella, kuitenkin niin, ettei palveluksessaolon ja rangaistuksen yhteenlaskettu aika saanut ylittää yhtä vuotta neljää kuukautta. Laissa määrätyn kansalaisvelvollisuuden täyttämisen toteutuminen tasapuolisesti vaati, että jokainen kansalainen suorittaa velvollisuutensa kykyjensä mukaan täysimääräisenä. Sen vuoksi, vaikka A:n tekoa yksinään oli pidettävä vähäisenä, yleinen etu vaati, että siitä tuomitaan laissa säädetyllä tavalla vankeuteen. Näillä perusteilla hovioikeus on aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain (12.7.1985/647) 14 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n 15 päiväksi vankeuteen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 2.10.1990. A on vaatinut syytteen hylkäämistä lausuen, että hänet oli määrätty palvelukseen vuonna 1986 eli ennen aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain (12.7.1985/647) voimaantuloa. Näin ollen hänen palvelusaikansa määräytyi aikaisemman aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain mukaan ja oli siten 360 päivää. Tämän lain (14.1.1972/24) 14 §:n 1 momentin mukaan hänelle olisi voitu tuomita rangaistuksena vain siviilipalveluksesta suorittamatta jäänyt aika eli 10 päivää. Alle 14 vuorokauden vankeusrangaistusta ei voida tuomita. Liperin piirin nimismies virallisena syyttäjänä on vastannut A:n valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.9.1991 Perustelut Aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetun 1.1.1987 voimaan tulleen lain (12.7.1985/647) voimaantulosäännöksen nojalla siviilipalvelusmiehen palvelusaika määräytyi palvelusmääräyksen antamisajankohtana voimassa olleiden säännösten mukaisesti. A on määrätty palvelukseen asevelvollisten tutkijalautakunnan 17.12.1986 annetulla päätöksellä. Näin ollen hänen palvelusaikansa on ollut aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain (21.2.1969/132) 3 §:n 1 momentin mukaan 360 päivää, mistä hän on suorittanut 350 päivää. Kun sanotun lain mukaan vankeusajan pituus liittyy palvelusajan pituuteen, on häneen sovellettava saman lain 14 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se on 14.1.1972 annetussa laissa (1972/24), jonka mukaan palveluksessaolon ja rangaistuksen yhteenlaskettu aika ei saa ylittää yhtä vuotta. Kun A on suorittanut palvelusta 350 päivää, jäisi hänelle tuomittavan vankeusrangaistuksen ajaksi 10 päivää. Rikoslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vankeutta tuomitaan vähintään 14 päivää. Kun A:lle voitaisiin tuomita vankeutta vain 10 päivää, häntä ei voida tuomita menettelystään vankeusrangaistukseen eikä näin ollen rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 kohdan nojalla myöskään sakkorangaistukseen. Aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetun 1.3.1991 voimaan tulleen lain (22.2.1991/363) voimaantulosäännöksen mukaan lain 14 §:n 1 momenttia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa tehtyyn rikokseen. Koska rangaistuksen tuomitseminen tämän lain perusteella, ottaen huomioon sen 17 §:n 2 momentin säännökset, johtaisi edellä esitettyä ankarampaan lopputulokseen, ei sitä lievemmän lain periaatetta loukkaamatta voida soveltaa. Näin ollen A:ta ei voida tuomita rangaistukseen myöskään 1.3.1991 voimaan tulleen lain perusteella. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan ja syyte siviilipalveluksen välttämisestä hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Ådahl, Nybergh, Ketola ja Taipale