KKO/1991/125

1991 false KKO:1991:125 Kaupungin järjestyssäännöllä ei voitu laajentaa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain 17 §:n 1 momentin edellyttämässä rikosoikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden piiriä, koska tällaiseen laajentamiseen valtuuttavaa säännöstä ei lakiin sisältynyt. Syyte urakoitsijaa vastaan, joka oli tehnyt tontinomistajan kanssa sopimuksen tontin kohdalla olevan jalkakäytävän talvikunnossapidosta, hylättiin sillä perusteella ajettuna, että urakoitsija oli laiminlyönyt valvoa, että tontin kohdalla oleva jalkakäytävä olisi ollut käyttökelpoinen ja liukkauden välttämiseksi hiekoitettu edellä mainitun lain ja kaupungin järjestyssäännön edellyttämällä tavalla. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kuopion raastuvanoikeuden päätös 10.10.1989 Virallisen syyttäjän syytteestä raastuvanoikeus, kuultuaan asianomistajana Kuopiosta olevaa eläkeläistä A:ta, on katsonut selvitetyksi, että B oli 2.12.1988 Kuopiossa toimiessaan Kuopiosta olevan X Oy:n toimitusjohtajana ja työnsuorittajan edustajana laiminlyönyt valvoa, että Kuopion kaupungin omistaman osoitteessa Puijonkatu 13 sijaitsevan tontin kohdalla oleva jalkakäytävä olisi ollut käyttökelpoinen ja liukkauden välttämiseksi hiekoitettu seurauksin, että noin kello 11.00 aikaan sanotulla jalkakäytävällä etelän suuntaan kävellyt A oli jalkakäytävällä liukastunut ja kaatuessaan saanut vasemman kätensä ranteeseen murtuman sekä lisäksi tuntenut kipua eri puolilla kehoaan. A:n saamaa vammaa ei ollut pidettävä vähäisenä. X Oy oli Kuopion kaupungin kanssa 28.10.1988 tekemänsä pienurakkasopimuksen mukaisesti sitoutunut urakoitsijana huolehtimaan mainitun jalkakäytäväosuuden siivouksesta ja puhtaanapidosta sekä hiekoituksesta talvikaudella 1988-1989 siten, että työnteko oli alkanut 1.11.1988 ja päättynyt 30.4.

1. Sopimuksen mukaan X Oy oli suorittanut työn itsenäisenä yrittäjänä. Työn suorituksessa oli tullut noudattaa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapitolain sekä Kuopion kaupungin järjestyssäännön määräyksiä. Sopimuksen mukaan kiinteistönomistajan velvoitteiden mahdollisista laiminlyönneistä aiheutuvista vahingoista vastasi urakoitsija. X Oy:n töiden suorittamisesta ja jakamisesta oli vastannut B. Kuopion kaupungin järjestyssäännön 32 §:n 2 momentin mukaan liukkauden välttämiseksi oli jalkakäytävät tarvittaessa aamuisin ja päivän kuluessa muulloinkin hiekoitettava. Sanotun järjestyssäännön 65 §:n mukaan järjestyssäännöissä mainittujen töiden suorittamisesta vastasi työnsuorittaja, jollei valvontaviranomainen ollut sitä varten hyväksynyt erityistä vastuunalaista työnjohtajaa tai työnsuorittajaa. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on Kuopion kaupungin järjestyssäännön 32 §:n 2 kappaleen, 65 §:n ja 66 §:n 1 kappaleen sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut B:n yksin teoin tehdyistä Kuopion kaupungin järjestyssäännön rikkomisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 15:een 184 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2.760 markkaa sekä velvoittanut B:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 324 markkaa. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 19.4.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja B olivat valittamalla saattaneet jutun, on katsonut, että B oli raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotulla laiminlyönnillään syyllistynyt, paitsi Kuopion kaupungin järjestyssäännön määräysten rikkomiseen ja ruumiinvamman tuottamukseen myös kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossaja puhtaanapidosta annetun lain säännösten rikkomiseen. Kuopion kaupungin järjestyssääntöön sisältyviä jalkakäytävien talvikunnossapitoa koskevia määräyksiä oli pidettävä edellä mainitun lain 14 §:ssä tarkoitettuina määräyksinä, joiden rikkomisesta oli säädetty rangaistus sanotun lain 17 §:n 1 momentissa. B:tä ei ollut sen vuoksi tuomittava rangaistukseen Kuopion kaupungin järjestyssäännön määräysten rikkomisesta. Näillä perusteilla hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, Kuopion kaupungin järjestyssäännön 32 §:n 2 kappaleen, 65 §:n ja 66 §:n 1 kappaleen, kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain 4 §:n 1 momentin, 14 §:n ja 17 §:n 1 momentin sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut B:n yksin teoin tehdyistä kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain säännösten rikkomisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 10:een 184 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.840 markkaa. B:n valtiolle korvattavien todistelukustannusten osalta raastuvanoikeuden päätös jäi pysyväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja syytteen hylkäämistä tai hänen jättämistään rangaistukseen tuomitsematta. Valituslupa on myönnetty 27.9.
2. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä valituksen johdosta pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.9.1991 Perustelut Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta 31.8.1978 annetun lain 2 lukuun sisältyvän 4 §:n 1 momentin (569/82) mukaan tontinomistajan velvollisuutena on pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjunnasta jalkakäytävällä. Mitä tontinomistajasta on säädetty koskee sanotun lain 1 §:n 3 momentin (569/82) ja 19 §:n 3 momentin mukaan omistajan vertaista haltijaa sekä tontinvuokra- tai maanvuokrasopimuksen nojalla kiinteistön haltijana olevaa vuokramiestä. Saman lain 14 §:n mukaan tarkempia määräyksiä siitä miten muun muassa kadun kunnossapito talvella on, yleinen järjestys ja terveellisyys huomioon ottaen hoidettava, voidaan antaa kunnallisessa säännössä. Mainitun lain 17 §:n 1 momentissa on säädetty rangaistus muun muassa sanotun lain 2 luvun säännösten ja 14 §:n nojalla annettujen määräysten rikkomisesta. Hovioikeuden päätöksessä mainitun Kuopion kaupungin järjestyssäännön 32 §:n 2 kappaleeseen sisältyy edellä mainitun lain 14 §:ssä tarkoitettuja tarkempia määräyksiä liukkauden torjunnan tavasta jalkakäytävillä. Järjestyssäännöllä ei kuitenkaan ole voitu laajentaa puheena olevan lain 17 §:n 1 momentin edellyttämässä rikosoikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden piiriä siitä, mikä se sanotun lain mukaan on, koska tällaiseen laajentamiseen valtuuttavaa säännöstä ei lakiin sisälly. Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annettu laki ei edellytä, että henkilö, joka tontin omistajan toimeksiannosta on sitoutunut hänen puolestaan huolehtimaan 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta liukkauden torjunnasta jalkakäytävällä, olisi tämän sijasta rikosoikeudellisessa vastuussa. Sen vuoksi ja kun asianomistaja A ei ole vaatinut vastaaja B:lle rangaistusta ruumiinvamman tuottamuksesta, syyte B:tä vastaan on hylättävä. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että syyte B:tä vastaan hylätään. B vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta sekä todistelukustannusten valtiolle korvaamisesta. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Tulenheimo-Takki ja Wirilander