KKO/1991/128

1991 false KKO:1991:128 Määrättäessä syyttömästi pidätetylle asianajajalle korvausta kärsimyksestä otettiin kärsimystä lisäävinä seikkoina huomioon, että pidätys oli kestänyt 17 vuorokautta, että asianajaja sen aiheuttaman henkisen kärsimyksen vuoksi oli joutunut jäämään sairaslomalle vapautumisensa jälkeen, että asianajajan ammatin harjoittaminen erityisesti edellytti rehellisyyttä ja luotettavuutta, että pidätystä oli käsitelty tiedotusvälineissä ja että asianajaja siten pidätyksen aikana ja sen jälkeen oli joutunut kantamaan huolta pidätyksen vaikutuksista hänen mahdollisuuksiinsa harjoittaa ammattiaan. L syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 4 § 1 (L 31.5.1974/422) ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa A on valtiolle 30.6.1988 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa kertonut, että hän oli ollut pidätettynä 3.-19.11.1985 epäiltynä avunannosta konkurssipetokseen ja petoksesta. Rovaniemen kihlakunnanoikeus oli 22.5.1987 hylännyt A:ta vastaan nostetun syytteen erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehdystä petoksesta. Samana päivänä virallinen syyttäjä oli tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä avunantoa konkurssipetoksessa koskevassa jutussa. A oli vaatinut valtiokonttorilta korvausta syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 6 §:n nojalla muun muassa henkisestä kärsimyksestä 200.000 markkaa korkoineen. Valtiokonttori oli 17.5.1988 päättänyt muun ohella maksaa A:lle korvauksena henkisestä kärsimyksestä 3.000 markkaa. A on katsonut, että valtiokonttorin määräämä korvaus oli liian alhainen todelliseen vahinkoon ja kärsimykseen verrattuna. Pidätys ja sitä seurannut oikeudenkäynti ja asian saama kohtuuton julkisuus olivat aiheuttaneet henkistä kärsimystä erittäin runsaasti. Julkisuutta oli lisännyt viranomaisten aktiivinen tiedottaminen. Syytteen hylkääminen tai syyttämättä jättäminen ei ollut poistanut sitä vahinkoa, jonka pidättäminen ja julkisuus olivat aiheuttaneet. Tämän vuoksi A on vaatinut siltä osin kuin vielä on kysymys, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle valtiokonttorin jo korvaaman määrän lisäksi korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 197.000 markkaa 16 prosentin korkoineen. Vastaus Valtio on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Kihlakunnanoikeuden päätös 22.11.1988 Kihlakunnanoikeus on kysymyksessä olevalta osalta todennut, että A oli hakenut valtiokonttorilta 23.11.1987 korvausta, paitsi pidätyksen aiheuttamasta taloudellisesta tappiosta, muista kuluista, oikeudenkäyntikuluista ja hakemuksen laatimisesta, myös henkisestä kärsimyksestä korkoineen. Valtiokonttori oli päätöksellään 17.5.1988 myöntänyt A:lle korvausta syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla muun muassa kärsimyksestä 3.000 markkaa. Kihlakunnanoikeudessa A oli vaatinut valtiolta korvausta sekä edellä mainitun lain että osaksi myös vahingonkorvauslain perusteella muun muassa henkisestä kärsimyksestä mainitut 197.000 markkaa korkoineen. A oli ollut pidätettynä 17 vuorokautta. Varsinkin pidätystä seurannut oikeudenkäynti oli saanut runsaasti julkisuutta tiedotusvälineissä. Jutussa ei ollut kuitenkaan näytetty, että viranomaiset olisivat aktiivisesti antaneet tietoja tiedotusvälineille. Oikeudenkäynti samoin kuin oikeudenkäyntiaineisto oli ollut julkista. Kuitenkin, ottaen erityisenä syynä huomioon A:n pitkän pidätysajan ja valtiokonttorin toteaman asian saaman julkisuuden sekä A:n ammatin, kihlakunnanoikeus on pitänyt henkisestä kärsimyksestä oikeana korvauksen määränä 10.000 markkaa. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut valtion suorittamaan A:lle muun ohella korvauksena henkisestä kärsimyksestä 7.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.11.1987 lukien. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 18.9.1990 Hovioikeus, jossa A oli muun ohella vaatinut, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta henkisestä kärsimyksestä 197.000 markkaa korkoineen, on kärsimystä koskevan korvauksen osalta jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 17.1.1991. A on vaatinut, että henkisestä kärsimyksestä maksettavaksi määrätty korvaus korotetaan 197.000 markkaan korkoineen sekä että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa 16 prosentin korkoineen. Valtio on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.9.1991 Perustelut A on ollut pidätettynä 3.-19.11.1985 yhteensä 17 vuorokautta. Pidätyksestä ja siitä johtuneesta vapauden menetyksestä on aiheutunut A:lle henkistä kärsimystä niin, että hän on vapautumisensa jälkeen joutunut jäämään sairaslomalle. Asianajajana A toimii ammatissa, jonka harjoittaminen erityisesti edellyttää rehellisyyttä ja luotettavuutta. Pidätystä on käsitelty tiedotusvälineissä. A on siten pidätyksen aikana ja sen jälkeenkin joutunut kantamaan huolta pidätyksen vaikutuksista hänen ammattinsa harjoittamisen mahdollisuuksiin. Huomioon ottaen muun ohella edellä mainitut henkisen kärsimyksen määrää lisäävät seikat, Korkein oikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi pidätyksen aiheuttamasta kärsimyksestä 80.000 markkaa. Lainkohdat Laki syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 1 §, 4 § 1 (L 31.5.1974/422) Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota ja kihlakunnanoikeuden päätöstä henkisestä kärsimyksestä määrätyn korvauksen osalta muutetaan ja valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi kärsimyksestä valtiokonttorin jo maksaman määrän lisäksi 77.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.11.1987 lukien. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Nybergh, Riihelä, Ketola ja Roos