KKO/1991/135

1991 false KKO:1991:135 Suomen kansalainen oli Neuvostoliitossa annetulla elatusapupäätöksellä velvoitettu suorittamaan siellä kotipaikan omaavalle alaikäiselle lapselleen elatusapua yksi neljäsosa kaikenlaisista ansiotuloistaan kuukausittain kunnes lapsi tuli täysi-ikäiseksi. Päätöksen tunnustaminen ja osittainen täytäntöönpano siten, että neljäsosaksi ansiotuloista vahvistettu elatusapu ei saanut ylittää tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevassa oikeuden päätöksessä vahvistettua enimmäismarkkamäärää kuukaudessa, ei ollut vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita. Ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annettu laki 7 § 1 mom 1 kohta ASIAN KÄSITTELY HELSINGIN HOVIOIKEUDESSA A:n hakemus A on ulkoasiainministeriön välityksellä hovioikeuteen 14.2.1990 saapuneessa hakemuksessaan esittänyt, että B, jonka asianmukaisessa järjestyksessä oli todettu olleen A:n huollossa olevan 10.8.1983 syntyneen alaikäisen pojan C:n isä, oli Neuvostoliitossa toimivan Leningradin kaupungin Moskovan kaupunkipiirin kansantuomioistuimen 2.1.1989 antamalla päätöksellä velvoitettu Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan avioliittoa ja perhettä koskevan lain 67 ja 68 artiklan nojalla suorittamaan C:lle elatusapua yksi neljäsosa kaikenlaisista ansiotuloistaan kuukausittain 10.12.1988 alkaen kunnes lapsi tuli täysi-ikäiseksi. Sen vuoksi A on pyytänyt, että B:tä vastaan annettu päätös, joka on saanut lainvoiman 13.1.1989, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön Suomessa. Hovioikeuden päätös 10.1.1991 Ulkoasiainministeriön esitettyä hovioikeuden kehotuksesta lisäselvitystä hovioikeus on lausunut asiakirjoista ilmenevän, että elatusavun suuruus oli hakemuksessa tarkoitetussa päätöksessä määrätty ottamatta Suomen oikeusjärjestyksen edellyttämällä tavalla huomioon elatuksensaajan elatuksen tarvetta ja elatusvelvollisen elatuskykyä. Päätöksessä tuomittua elatusapua oli pidettävä elatusvelvollisen kannalta kohtuuttoman korkeana ja sen määräytymisperusteita olennaisesti Suomessa vallitsevista elatusavun määräytymisperusteista poikkeavina. Näin ollen päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano olisi vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita. Sen vuoksi hovioikeus on kieltäytynyt päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä siten hylännyt hakemuksen. Hovioikeuden soveltamat säädökset: Laki ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (370/1983). Asetus elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta eräissä tapauksissa (832/1989). Sopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välillä oikeussuojasta ja oikeusavusta siviili-, perhe- ja rikosasioissa 1 artikla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja Leningradin kaupungin Moskovan kaupunkipiirin kansantuomioistuimen päätöksen tunnustamista ja osittaista täytäntöönpanoa siten, että elatusavun määräksi vahvistetaan elatusvelvollisen elatuskyky huomioon ottaen noin 10 prosenttia tämän kaikenlaisista ansiotuloista, kuitenkin vähintään 600 ja enintään 1.000 markkaa kuukaudessa. B on antanut Korkeimman oikeuden häneltä pyytämän ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 12 §:ssä tarkoitetun selityksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.9.1991 Perustelut Leningradin kaupungin Moskovan kaupunkipiirin kansantuomioistuin on perustanut päätöksensä Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan avioliittoa ja perhettä koskevan lain säännöksiin, joiden nojalla elatusapu on vahvistettava laissa mainittuna määräosana elatusvelvollisen vanhemman tulosta kuitenkin niin, että määräosaa voidaan pienentää ottaen huomioon elatusvelvollisen muu elatusvastuu, hänen työkykynsä sekä lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan. Suomessa voimassa olevan lapsen elatuksesta annetun lain 1, 2 ja 4 §:n mukaan lapsella on oikeus kehitystasoonsa nähden riittävään elatukseen, josta vanhemmat vastaavat kykynsä mukaan siten, että lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos lapsi ei asu elatusvelvollisen vanhempansa luona. Huomioon ottaen nämä säännökset kansantuomioistuimen päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano A:n Korkeimmassa oikeudessa pyytämässä laajuudessa ei ilmeisesti ole vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita. Sellaisessa valtiossa, joka ei ole Haagissa 2.10.1973 elatusapua koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn yleissopimuksen osapuoli, annettu elatusapupäätös on Suomessa tunnustettavissa ja pantavissa täytäntöön ainoastaan niiden elatusapuerien osalta, jotka ovat erääntyneet 1.10.1989 jälkeen. Neuvostoliitto ei ole tämän yleissopimuksen osapuoli. Lainkohdat Laki ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta 1 §, 3 §, 4 §, 7 § 1 ja 3 momentti ja 11 § 1 momentti Asetus elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta eräissä tapauksissa 1 ja 2 § Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Neuvostoliitossa toimivan Leningradin kaupungin Moskovan kaupunkipiirin kansantuomioistuimen A:n alaikäisen lapsensa C:n huoltajana B:tä vastaan ajamasta kanteesta 2.1.1989 antama elatusapupäätös tunnustetaan Suomessa voimassa olevaksi. Päätös määrätään pantavaksi täytäntöön osittain siten, että B:n on 1.10.1989 lukien suoritettava 10.8.1983 syntyneelle lapselleen C:lle kuukausittain elatusapua yksi neljäsosa hänen kuukausittaisesta palkka- ja muusta ansiotulostaan ennen veron ennakonpidätyksen toimittamista laskettuna, kuitenkin enintään 800 markkaa kuukaudessa. Elatusavut on suoritettava kunnes C täyttää 18 vuotta tai sitä ennen solmii avioliiton taikka asiasta toisin määrätään. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Nikkarinen, Krook ja Raulos