KKO/1991/136

1991 false KKO:1991:136 A, joka yhdessä B:n kanssa omisti huoltoasematoimintaa harjoittaneen avoimen yhtiön, oli heidän väliensä rikkouduttua vaihtanut lukot huoltoaseman tilojen oviin näin estäen B:ltä pääsyn hoitamaan huoltoasemaa. A tuomittiin rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla rangaistukseen omankädenoikeudesta, mutta hänen menettelystään ei katsottu aiheutuneen B:lle sellaista henkistä kärsimystä, mistä olisi ollut tuomittava vahingonkorvausta. RL_16_luku_14_§_1_mom VahL_5_luku_6_§ ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Dragsfjärdin kihlakunnanoikeuden päätös 16.5.1989 Virallisen syyttäjän syytteestä, johon B asianomistajana on yhtynyt, kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A, joka yhdessä veljensä B:n kanssa omisti avoimen yhtiön Huoltoasema A & B:n, oli heidän väliensä rikkouduttua tahallaan ilman laillista oikeutta vaihtanut lukot yhtiön huoltoaseman tilojen oviin Dragsfjärdin kunnan Björkbodan kylässä seurauksin, ettei B ollut 7.12.1988 alkaen päässyt huoltoasemalle töihin. A oli näin estänyt B:tä pääsemästä avoimen yhtiön yhtiömiehenä hoitamaan huoltoasemaa ja syyllistynyt omankädenoikeuteen. A oli kirjallisesti haastemiehen välityksellä ilmoittanut B:lle, ettei tällä ollut oikeutta kirjoittaa yhtiön nimeä tai muutenkaan toimia yhtiön nimissä eikä oikeutta edes kahvila-asiakkaana tulla huoltoaseman tiloihin. A:n ei voitu katsoa toimineen rikoslain 3 luvun 10 §:n tarkoittamissa olosuhteissa. Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n omankädenoikeudesta 50:een 34 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.700 markkaa sekä velvoittanut hänet suorittamaan B:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä johtuneesta kivusta ja särystä kohtuullisiksi harkitut 10.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.12.1988 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 5.000 markkaa 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien. Vaatimukset hovioikeudessa A on valituksessaan vaatinut kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista tai ainakin rangaistuksen alentamista ja korvausvelvollisuuden kohtuullistamista. Turun hovioikeuden päätös 10.4.1990 B oli A:n estettyä häntä avoimen yhtiön yhtiömiehenä pääsemästä yhtiön tiloihin pyytänyt virka-apua sinne pääsemiseksi. Huolimatta Turun ja Porin lääninhallituksen 11.1.1989 virka-apuasiassa antamasta päätöksestä ja Kemiön piirin nimismiehen sen nojalla tekemistä yrityksistä järjestää B:lle pääsy yhtiön tiloihin hän ei ollut sinne päässyt ennen kuin Dragsfjärdin kihlakunnanoikeuden 3.2.1989 määräämä väliaikainen selvitysmies oli ottanut tilat hallintaansa. B:n palveluksessa olisi yhtiön tiloissa tänä aikana ollut kolme henkilöä, jotka eivät olleet voineet tehdä työtään. Nämä seikat huomioon ottaen oli 10.000 markkaa kohtuullinen korvaus B:lle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeus on näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 14.12.1990. A on valituksessaan vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista tai ainakin rangaistuksen alentamista ja korvausvelvollisuuden kohtuullistamista. Lisäksi hän on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikulut ja että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa korkoineen. B on antanut valituksen johdosta vastauksen sekä vaatinut vastauskulujensa korvaamista. Virallinen syyttäjä ei ole antanut häneltä pyydettyä vastausta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.10.1991 Perustelut B:lle ei ole näytetty aiheutuneen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettua henkilövahinkoa. Saman luvun 6 §:ssä säädetään sen kärsimyksen korvaamisesta, jonka on aiheuttanut vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistunut taikka muu sen kaltainen rikos. Haitta ja harmi, jotka B:lle ovat aiheutuneet siitä, että A on kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla estänyt B:ltä pääsyn heidän yhteisen avoimen yhtiönsä huoltoasemalle, ei ole vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettua kärsimystä. Näillä ja muutoin hovioikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee henkisestä kärsimyksestä johtuneen korvauksen maksamista. A vapautetaan suorittamasta tätä korvausta B:lle. Muilta osin eli sikäli kuin A on tuomittu rangaistukseen omankädenoikeudesta ja velvoitettu suorittamaan B:lle oikeudenkäyntikulujen korvausta hovioikeuden päätös jää pysyväksi. Asian laadun vuoksi A saa itse vastata hänelle jutusta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Riihelä, Ketola, Taipale ja Wirilander