KKO/1991/144

1991 false KKO:1991:144 Työsopimus oli työnantajan konkurssin alkamisen jälkeen irtisanottu päättymään heti. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu työnantajan huono taloudellinen tilanne, mutta ei konkurssia. Kun muutoinkaan ei ollut pääteltävissä, että työntekijä olisi käsittänyt irtisanomisen tapahtuneen konkurssin perusteella, irtisanomisaika ei määräytynyt työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla. TSL 41 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Turun raastuvanoikeudessa Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestö r.y. on Suomen valtiolle 12.3.1990 ja Maalaus TH Oy:n konkurssipesälle 13.3.1990 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että maalarit A, B, C ja D olivat olleet Maalaus TH Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen nojalla. Heidän tuntipalkkansa olivat olleet, A:n 38, B:n 45, C:n 40 ja D:n 35 markkaa. Mainitut työntekijät oli 29.5.1989 annetuilla irtisanomisilmoituksilla irtisanottu samasta päivästä alkaen yhtiön huonon taloudellisen tilan johdosta. Irtisanomisilmoituksen oli allekirjoittanut yhtiön toimitusjohtajana toiminut X. Työntekijöille oli samalla ilmoitettu, että työt päättyivät ilmoituksessa mainitusta syystä välittömästi. Koska yhtiö ei ollut työsuhteiden päättyessä pystynyt maksamaan työntekijöiden palkkasaatavia, he olivat siirtäneet saatavansa yhdistykselle, joka oli hakenut saatavia Turun työvoimapiiriltä palkkaturvalain säännösten nojalla. Vasta tässä yhteydessä työntekijät olivat saaneet tietää yhtiön konkurssista. Työvoimapiirille jättämässään lausunnossa konkurssipesä oli kiistänyt irtisanomisajan palkkavaatimuksen työsopimuslain 41 §:n mukaisen 14 päivän irtisanomisajan ylittävältä ajalta. Tämän kiistämisen johdosta irtisanomisajan palkkaa ja sitä vastaavaa vuosilomakorvausta koskeva hakemus oli hylätty siltä osin kuin konkurssipesä ei ollut myöntänyt sitä oikeaksi ja yhdistys oli osoitettu näyttämään vaatimuksensa toteen yleisessä tuomioistuimessa. Konkurssipesän suorittama kiistäminen oli ollut aiheeton sen vuoksi, että työsopimuslain 41 §:n mukaisen 14 päivän irtisanomisajan noudattaminen edellytti, että irtisanomisen yhteydessä siihen tai ainakin lyhyempään irtisanomisaikaan oli vedottu. Mikäli näin ei menetelty, tuli sovellettavaksi työsopimuslain 38 §:n mukainen irtisanomisaika, joka sanotuilla työntekijöillä oli ollut kaksi kuukautta. Tämän vuoksi yhdistys on vaatinut, että konkurssipesä velvoitetaan suorittamaan sille mainittujen työntekijöiden saamatta olevat irtisanomisajan palkat ja niitä vastaavat lomakorvaukset yhteensä 51.115,64 markkaa korkoineen. Lisäksi yhdistys on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Raastuvanoikeuden päätös 19.4.1990 Raastuvanoikeus, jossa konkurssipesä on vastustanut kannetta, on kuultuaan Turun työvoimapiiriä lausunut, että Maalaus TH Oy oli 26.5.1989 asetettu konkurssiin. Yhtiö oli 29.5.1989 irtisanonut sen palveluksessa olleiden A:n, B:n, D:n ja C:n työsopimukset heti päättyviksi vedoten yhtiön huonoon taloudelliseen tilaan. Vaikka yhtiö ei ollutkaan työntekijöitä irtisanottaessa vedonnut irtisanomisperusteena konkurssiin, joka jo tuolloin oli ollut yhtiön tiedossa, irtisanomisen oli katsottava tapahtuneen konkurssin perusteella. Työsopimuslain 41 §:n säännöksen mukaan työnantajan joutuessa konkurssiin työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen päättymään 14 päivän kuluessa irtisanomisesta. Palkkaturva-asiain käsittelyn yhteydessä työntekijät olivat saaneet tiedon yhtiön konkurssista. Työntekijät olivat myös palkkaturvana saaneet 14 päivän irtisanomisajalta palkan ja lomakorvauksen. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt yhdistyksen kanteen toteennäyttämättömänä. Turun hovioikeuden tuomio 16.10.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhdistys oli saattanut jutun, on lausunut, että Maalaus TH Oy:n konkurssiin asettamispäivän jälkeiseltä ajalta yhtiön konkurssipesä oli työnantajan asemassa työntekijöihin nähden. A, B, C ja D olivat siis 26.5.1989 alkaen työsuhteessa konkurssipesään ja heidän palkkasaatavansa, joihin myös irtisanomisajan palkka vuosilomaedun korvauksineen kuului, olivat konkurssipesän massavelkaa, josta konkurssin tehnyt yhtiö ei voinut määrätä. Työsopimuslain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetun normaalia lyhyempään 14 päivän irtisanomisaikaan oikeuttavan irtisanomisen voi konkurssin alkamisen jälkeen suorittaa vain konkurssihallinto tai työntekijä. Siten ei yhtiön konkurssin alkamisen jälkeen suorittamalla irtisanomisella voinut olla sitä vaikutusta, että A, B, C ja D olisivat menettäneet heille työsopimuslain 38 §:n mukaan kuuluvan oikeuden saada vaadittu kahden kuukauden irtisanomisajan palkka ja sitä vastaava lomakorvaus eli palkkaturvapäätöksellä jo saamiensa irtisanomisajan palkan ja lomakorvauksen lisäksi 51.115,64 markkaa, minkä saatavansa he olivat siirtäneet yhdistykselle. Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoittanut Maalaus TH Oy:n konkurssipesän suorittamaan Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestö r.y:lle saamatta jääneistä irtisanomisajan palkoista ja lomakorvauksista 51.115,64 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.3.1990 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä 7.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 11.2.1991. Työministeriö ja Maalaus TH Oy:n konkurssipesä ovat yhteisessä hakemuksessaan vaatineet, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestö r.y. on antanut pyydetyn vastauksen, jossa yhdistys on vaatinut hakemuksen hylkäämistä ja hakijoiden velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 3.000 markalla. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.10.1991 Perustelut Työsopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaan työnantajan joutuessa konkurssitilaan työsopimus voidaan molemmin puolin irtisanoa päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta, vaikka irtisanomis- tai työsopimusaika on pitempi. Tämän säännöksen nojalla työnantajan konkurssipesällä on halutessaan oikeus irtisanoa työnantajan palveluksessa olleet työntekijät siten, että irtisanomisaika on työsopimuslain 38 §:n mukaisen tai muutoin sovitun pitemmän irtisanomisajan asemesta 14 päivää irtisanomisesta. Yhtiön toimitusjohtaja on konkurssipesän toimeksiannosta 29.5.1989 kirjallisesti irtisanonut A:n, B:n, C:n ja D:n työsopimukset päättymään heti ja ilmoittanut irtisanomisen perusteeksi yhtiön huonon taloudellisen tilanteen, mutta ei konkurssia. Muutoinkaan ei ole pääteltävissä, että työntekijät olisivat käsittäneet irtisanomisen tapahtuneen työnantajan konkurssin perusteella. Sen vuoksi heillä on toimitetun irtisanomisen johdosta ollut oikeus saada hyväkseen työsopimuslain 38 §:n mukainen irtisanomisaika, joka heidän työsuhteidensa ehtojen mukaan on ollut kaksi kuukautta. Tällä perusteella yhdistykselle saatavansa siirtäneiden A:n, B:n, C:n, ja D:n tulee saada palkkaturvapäätöksellä maksettujen irtisanomisajan palkkojen ja lomakorvausten lisäksi irtisanomisajan palkkaa ja lomakorvausta hovioikeuden tuomitsemat yhteensä 51.115,64 markkaa korkoineen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Työministeriö ja Maalaus TH Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestö r.y:lle korvaukseksi vastauskuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos, Krook ja Suhonen