1991 false KKO:1991:147 A oli luopunut osuudestaan isänsä jäämistöön alaikäisen tyttärensä B:n hyväksi. A:n jouduttua konkurssiin konkurssipesä vaati kanteella luopumisen peräyttämistä. B:n etu oli siten joutunut ristiriitaan A:n edun kanssa eikä A holhouslain 65 §:n 1 momentin mukaan voinut käyttää jutussa B:n puhevaltaa. Myöskään A:n puoliso C ei holhouslain 35 §:n 2 momentista ilmenevän periaatteen mukaan saanut käyttää jutussa alaikäisen lapsensa B:n puhevaltaa. Ks. KKO:1985-II-96 Juttu palautettiin alioikeuteen uskotun miehen määräämistä ja asian uudelleen käsittelyä varten. HolhL 35 § 2 mom HolhL 65 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Pirkkalan kihlakunnanoikeuden päätös 1.2.1990 Kihlakunnanoikeus on A:n konkurssipesän B:n holhoojille A:lle sekä C:lle 9.6.1989 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että A:n isän D:n kuoltua 29.4.1988 A oli 9.6.1988 päivätyllä asiakirjalla luopunut osuudestaan isänsä jäämistöön kuuluvaan kiinteään ja irtaimeen omaisuuteen tyttärensä B:n hyväksi. Luopumisilmoitus oli samana päivänä annettu tiedoksi D:n kuolinpesän osakkaalle ja samalla sen hoitajana toimineelle E:lle. A oli sittemmin velkojan 7.10.1988 tekemästä hakemuksesta asetettu konkurssiin, jossa oli toimitettu saamisten valvonta 16.3.
- Jos A olisi luopunut perinnöstä perittävän kuolinhetkellä 29.4.1988, perintöön oikeutettuja toissijaisia perillisiä olisivat olleet sekä B että A:n toinen tytär 8.9.1988 syntynyt F, joka oli katsottava siitetyksi ennen perittävän kuolinhetkeä. Sen vuoksi mainittua vain B:n hyväksi tapahtunutta perinnöstä luopumista oli todellisuudessa pidettävä perintöön ryhtymisenä ja vastikkeettomana perintöosuuden luovutuksena. Luovutus oli konkurssisäännön 46 §:n b kohdassa tarkoitettu lahja, josta D:n kuolinpesän säästön määrä huomioon ottaen oli A:n velkojille aiheutunut tuntuva vahinko. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on lausuen, että A ja C B:n holhoojina olivat 9.6.1988 tapahtuneen luovutuksen muoto huomioon ottaen oikeutettuja edustamaan holhottiaan oikeudenkäynnissä, julistanut A:n perintöosuuden luovutuksen peräytyneeksi hänen konkurssipesäänsä. Turun hovioikeuden tuomio 10.8.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A sekä C holhoojantoimessaan olivat saattaneet jutun, on jättänyt sen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSSA Valituslupa on myönnetty 20.11.
- A sekä C holhoojantoimessaan ovat vaatineet, että kanne hylätään. Konkurssipesä ei ole antanut siltä pyydettyä vastausta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.10.1991 Perustelut B:n puhevaltaa ovat jutussa käyttäneet hänen holhoojansa A ja C. Koska jutussa on vaadittu A:n tyttärensä B:n hyväksi suorittaman perinnöstä luopumisen julistamista peräytyneeksi ja heidän etunsa ovat siten holhouslain 65 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla joutuneet ristiriitaan, A ei olisi saanut edustaa B:tä kysymyksessä olevassa oikeudenkäynnissä. Holhouslain 35 §:n 2 momentin mukaan holhooja ei saa edustaa vajaavaltaista oikeustoimessa, jonka toisena osapuolena on holhoojan puoliso. Tämän vuoksi on perusteltua katsoa, ettei holhooja saa edustaa vajaavaltaista myöskään tuollaisen oikeustoimen johdosta syntyvässä oikeudenkäynnissä. A:n aviopuoliso C:kään ei siten olisi saanut käyttää oikeudenkäynnissä B:n puhevaltaa, vaan kihlakunnanoikeuden olisi tullut määrätä tähän tehtävään uskottu mies. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Juttu palautetaan kihlakunnanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Lindholm, Suhonen ja Raulos