KKO/1991/152

1991 false KKO:1991:152 A ja B tuomittiin rangaistukseen uhkapelistä. A:n pelivoittona saama taloudellinen hyöty tuomittiin menetetyksi riippumatta siitä, oliko A palauttanut pelivoiton B:lle. Vaatimus korosta menetettävälle määrälle hylättiin lakiin perustumattomana. RL 2 luku 16 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Joensuun raastuvanoikeuden päätös 5.10.1989 Virallisen syyttäjän ja Joensuusta olevan B:n asianomistajana ajamasta syytteestä raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 28.11.1988 Joensuussa 1) ryhdyttyään toimistohuoneessaan pelaamaan B:n kanssa korttipeliä ja tarjottuaan tälle alkoholijuomia B:n vahvasta juopumuksesta johtunutta ymmärtämättömyyttä ja kevytmielisyyttä hyväkseen käyttäen edustanut itselleen aineellista etua, joka oli epäsuhteessa siihen, mitä hän oli itse myöntänyt, siten, että hän oli saanut B:n asettamaan A:n korttipelissä saamien voittojen suoritukseksi kolme yhteensä 50.000 markan määräistä shekkiä, mistä määrästä shekkien tultua vaihdetuiksi rahaksi A oli palauttanut B:lle 1.000 markkaa, ja 2) edellä 1 kohdassa mainitussa tilaisuudessa yhdessä B:n kanssa osallistunut uhkapeliin. Tämän vuoksi ja kun A:n syyksi luettua kolmen eri shekin asettamiseen johtanutta menettelyä oli pidettävä saman rikoksen jatkamisena, raastuvanoikeus on, samalla kun B on tuomittu sakkorangaistukseen uhkapelistä, rikoslain 38 luvun 10 §:n 1 momentin, 43 luvun 4 §:n 3 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n 1 kohdan osalta jatketusta kiskomisesta 5 kuukaudeksi vankeuteen ja 2 kohdan osalta uhkapelistä 30:een 70 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2.100 markkaa. A:lle tuomittu vankeusrangaistus oli ehdollinen 31.10.1991 päättyvin koetusajoin. Raastuvanoikeus on sen ohessa velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kiskomisrikoksella aiheutetusta vahingosta 49.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.11.1988 lukien. Lisäksi raastuvanoikeus on hylännyt virallisen syyttäjän vaatimuksen uhkapelissä olleiden 50.000 markan tuomitsemisesta rikoslain 43 luvun 4 §:n nojalla menetetyiksi, koska pelipöydältä tai pelipankista ei ollut tavattu rahoja. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 13.12.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että A ja B olivat molemmat nauttineet alkoholijuomia pelatessaan raastuvanoikeuden päätöksessä kerrottua uhkapeliä. B oli monta kertaa aikaisemmin korttipeliä voitollisestikin pelatessaan ollut samantapaisessa humalatilassa kuin nyt tarkoitetun uhkapelin aikana. Jutussa oli jäänyt näyttämättä, että A olisi B:n ymmärtämättömyyttä ja kevytmielisyyttä hyväksi käyttäen saanut B:n A:n uhkapelivoittojen suoritukseksi asettamaan ja luovuttamaan mainitut shekit. Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, hylännyt A:ta vastaan jatketusta kiskomisesta ajetun syytteen ja vapauttanut hänet siitä tuomitusta ehdollisesta vankeusrangaistuksesta sekä velvollisuudesta suorittaa B:lle vahingonkorvausta. Muutoin eli 2 kohdan osalta hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle on myönnetty valituslupa 26.4.1991. Muutoksenhakemuksessaan syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen raastuvanoikeuden hänen syykseen lukemasta jatketusta kiskomisesta ja että A:n uhkapelillä hankkima taloudellinen hyöty 49.000 markkaa laillisine korkoineen tuomitaan menetetyksi. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Lisäksi hän on toimittanut tänne B:n 5.8.1991 allekirjoittaman ilmoituksen, jonka mukaan A oli palauttanut B:lle korttipelissä voittamansa rahat heidän keskenään sopiminsa tavoin. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.10.1991 Perustelut A on hänen syykseen luetun uhkapelin voittona saanut raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut sittemmin rahaksi vaihtamansa yhteensä 50.000 markan shekit. Hän on siten saanut rikoksestaan rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua hyötyä. Kun hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä, jolla A oli tuomittu maksamaan B:lle vahingonkorvausta uhkapelissä tapahtuneeksi katsotun jatketun kiskomisen perusteella, ja vapauttanut A:n vahingonkorvausvelvollisuudesta, ei enää tältä osin ole estettä tuomita A menettämään uhkapelillä saamansa taloudellinen hyöty. Rangaistavaan uhkapeliin syyllistynyt ei myöskään vapaudu menettämisseuraamuksesta sillä perusteella, että hän on palauttanut pelivoiton samaan rikokseen osalliselle pelikumppanilleen. B:n ilmoitus, jonka mukaan A on heidän sopimallaan tavalla palauttanut pelivoittonsa, on siten tässä asiassa oikeudellisesti merkityksetön. Koska virallinen syyttäjä ei ole hakenut muutosta raastuvanoikeuden päätökseen siltä osin kuin raastuvanoikeus oli hylännyt hyödyn menetetyksi tuomitsemista koskeneen vaatimuksen B:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen määrän ylittäneeltä osalta, nyt tuomittavan menettämisseuraamuksen määrä ei voi olla 49.000 markkaa suurempi. Vaatimus koron suorittamisesta menetettäväksi tuomittavalle määrälle on lakiin perustumaton. Syytä hovioikeuden päätöksen muuttamiseen muilta osin ei ole. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla menettämään hänen syykseen luetun uhkapelin tuottamana taloudellisena hyötynä 49.000 markkaa. Vaatimus koron maksamisesta sanotulle määrälle hylätään. Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Takala, Roos, Huopaniemi ja Raulos