KKO/1991/162

1991 false KKO:1991:162 Ostajalla oli oikeus purkaa eläinten kauppa tavaran virheen vuoksi kun eläimet jo kaupan aikana olivat olleet altistuneita sairaudelle, johon ne kohta kaupan jälkeen olivat sairastuneet. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA A:n kanne Anjalankosken kihlakunnanoikeudessa A on B:lle 17.12.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli 17.8.1987 ostanut B:ltä 51.800 markan kauppahinnasta lehmän ja viisi hiehoa, jotka kaikki olivat olleet kantavia. B oli toimittanut eläimet kuorma-autolla A:n maatilalle kaupantekopäivänä, jolloin tämä oli suorittanut B:lle kauppahinnasta 6.100 markkaa luovuttamalla B:lle mullin ja lehmän. Jälkeenpäin oli ilmennyt, että A:n ostamista eläimistä vain lehmä ja yksi hieho olivat olleet kaupantekohetkellä terveitä. Neljässä muussa hiehossa oli ilmennyt kohta poikimisen jälkeen utaretulehdus, joka oli ollut eläimillä ilmeisesti jo kaupantekohetkellä. Vaihtoehtoisesti tauti oli puhjennut eläinten asetuksen vastaisen ja erittäin rasittavan kuljetuksen johdosta. B oli tämän vaihtoehdon mukaan tuottamuksellaan aiheuttanut eläinten sairastumisen. Yksi hiehoista ja kaikki vasikat lukuunottamatta terveen lehmän vasikkaa olivat myöhemmin kuolleet. Lisäksi eräs toinenkin hiehoista oli jouduttu lopettamaan. Tämän vuoksi A on ilmoittaen mainitusta syystä joutuneensa kokonaan luopumaan lypsykarjan pidosta vaatinut, että kauppa kokonaisuudessaan puretaan ja B velvoitetaan palauttamaan A:lle tämän suorittama kauppahinta 6.100 markkaa 16 prosentin korkoineen kaupantekopäivästä lukien tai toissijaisesti että kauppahintaa alennetaan 20.000 markalla. Lisäksi A on vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingon korvaukseksi sairaiden eläinten lääkekuluista, eläinlääkärinpalkkioista, sairaiden eläinten ruokintakuluista, eläinten hoidosta aiheutuneesta ylimääräisestä työstä sekä puhelin-, matka- ja postiynnä muista kuluista 10.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. B:n kanne B, joka on vastustanut häneen kohdistettua kannetta, on puolestaan A:lle 23.8.1988 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle loppukauppahinta 45.700 markkaa 16 prosentin korkoineen kaupantekopäivästä lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Kihlakunnanoikeuden päätös 21.9.1988 A:n vastustettua B:n kannetta kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B:n A:lle myymät lehmä ja viisi hiehoa olivat kaikki poikineet. Tämä oli tapahtunut 28.8.-8.9.1987 eli noin 2-3 viikkoa siitä, kun ne oli 17.8.1987 solmitun kaupan jälkeen luovutettu A:lle tämän tilalla Limingassa. Lehmä ja sen poikima vasikka olivat olleet terveitä. Hiehoista yksi oli kuollut 10.9.

1. Myös hiehojen kaikki viisi vasikkaa olivat kuolleet. Lisäksi yksi hiehoista oli 19.4.1988 määrätty teuraaksi nivel- ja sydänläppätulehduksen vuoksi. Sen sijaan kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen selvittämättä, että kysymyksessä olevat eläimet olisivat olleet sairaita kaupantekohetkellä tai että ne siihen mennessä olisivat saaneet tartunnan myöhemmin ilmenneeseen sairauteen tai että eläinten kuljettaminen olisi aiheuttanut myöhemmin ilmenneen sairastumisen. Näin ollen kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että B:n A:lle myymissä eläimissä olisi ollut edes piilevä virhe. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt A:n kanteessa esitetyt vaatimukset. B:n kanteesta kihlakunnanoikeus on velvoittanut A:n maksamaan B:lle kauppahinnan loppuosan 45.700 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.8.1988 lukien ja suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 17.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 21.9.1988 lukien. Asian näin päättyessä on A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimus hylätty. Kouvolan hovioikeuden tuomio 24.1.1990 A on valittamalla saattanut jutun hovioikeuden tutkittavaksi ja toistanut kihlakunnanoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Hän on lisäksi ilmoittanut joutuneensa myymään teuraaksi, paitsi 19.4.1988 teurastettavaksi määrätyn hiehon, josta hän oli saanut 2.688,94 markkaa, kihlakunnanoikeuden päätöksen jälkeen lehmän ja kolme hiehoa 18.378,90 markasta B:n kieltäydyttyä ottamasta niitä takaisin. Hovioikeus on ratkaisussaan todennut B:n kihlakunnanoikeudessa kertoneen, että hän oli lähtenyt Anjalankoskelta kuljettamaan A:lle myymiään lehmää ja neljää, oikeastaan viittä hiehoa 17.8.1987 noin kello 3 ja että hän oli ollut perillä Limingassa A:n tilalla puolen päivän aikoihin ennen kello
2. Kaikki eläimet olivat olleet kantavia. Hiehot olivat poikineet 28.8.-8.9.
3. Eläinten kuljetuksesta moottoriajoneuvoilla annetun asetuksen 16 §:n 2 momentin mukaan kantavaa lehmää, jonka synnytykseen oli laskettu olevan vähemmän kuin 30 vuorokautta, ei saanut ilman eläinlääkärin lupaa kuljettaa neljää tuntia kauemmin. B:llä ei ollut ollut tällaista lupaa. Asiassa hankitun maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintäosaston lausunnon mukaan todennäköisimpänä syynä sairastumiseen oli pidettävä lähellä poikimisaikaa tapahtuneesta, mainitun asetuksen vastaisesta kuljettamisesta johtunutta rasitusta, joka oli alentanut eläinten vastustuskykyä siten, että sairaus oli poikimisen jälkeen puhjennut. Eläinten sairastumisen oli näin ollen katsottava johtuneen B:n tuottamuksesta. B oli siten vastuussa lle aiheuttamastaan vahingosta. A:lle oli aiheutunut lääkekuluista ja eläinlääkäripalkkioista 2.491,30 markan, sairaiden eläinten ruokintakuluista 4.500 markan, eläinten hoidosta aiheutuneesta ylimääräisestä työstä 2.500 markan sekä puhelin-, matka- ja posti- ynnä muista kuluista 508,70 markan vahinko eli yhteensä 10.000 markan kokonaisvahinko. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeuden päätöstä on muutettu siten, että B on velvoitettu suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 10.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.12.1987 lukien ja että A on vapautettu velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikulut kihlakunnanoikeudessa. Muilta osilta kihlakunnanoikeuden päätös on jäänyt voimaan. Lisäksi B on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 18.4.
4. A on valituksessaan vaatinut kanteensa hyväksymistä ja B:n kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen kaikissa oikeusasteissa. B on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Korkein oikeus on 24.4.1990 määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava A:n maksuvelvollisuuden osalta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.11.1991 Perustelut B ja A ovat hovioikeuden tuomiossa kerrotun eläinkuljetuksen jälkeen tehneet kysymyksessä olevan, yhden lehmän ja viisi hiehoa käsittävän eläinkaupan A:n tilalla, missä eläimet samalla on luovutettu A:lle. Todennäköisimpänä syynä neljän hiehon sairastumiseen utaretulehdukseen pian kaupan jälkeen on hovioikeuden toteamin perustein pidettävä lähellä poikimisaikaa tapahtuneesta kiellonvastaisesta kuljetuksesta johtunutta rasitusta, joka on alentanut kantavien eläinten vastustuskykyä niin, että sairaus on poikimisen jälkeen puhjennut. Kun hiehot näin kohta luovutuksen jälkeen ovat sairastuneet tautiin, jolle ne jo luovutushetkellä ovat olleet erityisen alttiita lähellä poikimista sattuneen liiallisen rasituksen vuoksi, hiehot eivät ole terveydentilaltaan olleet virheettömiä. Neljässä hiehossa on siten ollut virhe siitä riippumatta, ovatko nämä eläimet saaneet tartunnan ennen kauppaa vai sen jälkeen. Näistä hiehoista yksi on kuollut ja yksi on lopetettu sen toipumatta sairaudestaan. Myös kahden muun näin sairastuneen hiehon maidontuotanto on sairauden vuoksi jäänyt vähäiseksi ja kaikkien näiden neljän hiehon poikimat vasikat ovat kuolleet. B:n sopimusrikkomus on näin ollen ollut oleellinen. A:lla on siten oikeus paitsi hovioikeuden tuomitsemaan vahingonkorvaukseen, myös kaupan purkuun neljän hiehon osalta. Myymällä kolme näistä hiehoista kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamisen jälkeen A ei ole menettänyt purkuoikeuttaan, koska B on kieltäytynyt ottamasta eläimiä takaisin ja hän on antanut luvan niiden myyntiin. Sitä vastoin ei ole näytetty, että lehmässä ja viidennessä hiehossa olisi ollut virhe kaupan ja luovutuksen tapahtuessa. Myöskään ei ole näytetty, että A, jolla oli muutakin kuin kaupan kohteena ollutta karjaa, olisi virheen johdosta ollut pakotettu luopumaan myös terveen lypsykarjan pidosta. Mainittujen terveiden eläinten arvo on asianosaisten arvion mukaan ollut yhteensä 15.800 markkaa. Kun A on kaupantekohetkellä maksanut ostamistaan eläimistä 6.100 markkaa, hän on velvollinen suorittamaan B:lle maksamattomana kauppahintana 9.700 markkaa. Edellä olevan mukaan A on myynyt kolme osittain purettuun kauppaan sisältynyttä hiehoa teurastettaviksi. Sen vuoksi hänen on palautettava B:lle niistä saamansa teurashinta. Muun selvityksen puuttuessa tämän on katsottava olevan 10.5.1988 vastaanotetut 2.688,94 markkaa ja 12.10.1988 kahdesta painavimmasta hiehosta saadut 9.124,20 markkaa eli kaikkiaan 11.813,14 markkaa. B on A:lle 23.8.1988 tiedoksi annetulla haasteella vaatinut korkoa saatavalleen A:lta kaupantekopäivästä 17.8.1987 lukien. Vaadittuaan B:lle 17.12.1987 tiedoksi annetulla haasteella kaupan purkua ja vastaanotettuaan 10.
5. ja 12.10.1988 suoritukset teurastettaviksi myymistään eläimistä, A on ollut velvollinen, riippuen hänen purkuvaatimuksensa oikeellisuudesta, suorittamaan B:lle joko ostamiensa eläinten kauppahintaa tai edelleen myymistään eläimistä saatua teurashintaa. Tämän perusteella A on velvollinen suorittamaan B:lle korkoa palautettavalle yhteensä 11.813,14 markan teurashinnalle, 10.5.1988 vastaanotetulle 2.688,94 markalle korkolain 3 §:n 2 momentissa määritellyn korkokannan mukaista tuottokorkoa suorituksen vastaanottopäivästä lukien B:n haasteen tiedoksiantoon 23.8.1988 saakka ja tästä lähtien korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa sekä 12.10.1988 vastaanotetulle 9.124,20 markalle viivästyskorkoa samasta päivästä lukien, jolloin B:n haaste jo oli annettu hänelle tiedoksi. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta muutetaan seuraavasti: Todetaan, että A:lla on ollut oikeus purkaa kauppa neljän hiehon osalta. A:n on maksettava B:lle - kauppahintana vain 9.700 markkaa hovioikeuden määräämine 16 prosentin korkoineen 23.8.1988 lukien ja - eläimistä saamansa teurashinta 11.813,14 markkaa korkoineen, 2.688,94 markalle 7 prosentin mukaan ajalta 10.31.5.1988 ja 8 prosentin mukaan ajalta 1.6.-23.8.1988 ja tästä lähtien 16 prosentin mukaan sekä 9.124,20 markalle 16 prosentin mukaan 23.8.1988 lukien. B:n on maksettava A:lle - 22.000 markkaa korvaukseksi kihlakunnanoikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluista 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta lukien ja - 1.500 markkaa korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta lukien. Hovioikeuden tuomio jää pysyväksi siltä osalta kuin B on velvoitettu suorittamaan A:lle vahingonkorvausta ja korvausta oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa korkoineen sekä A vapautettu korvaamasta B:n oikeudenkäyntikuluja kihlakunnanoikeudessa. Korkeimman oikeuden määräämä täytäntöönpanokielto raukeaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nikkarinen, Roos, Paasikoski ja Krook