1991 false KKO:1991:172 Pankin asiakas oli puhelimitse antanut pankille osakkeita koskevan toimeksiannon. Kysymys toimeksiantoa vastaanottaneen pankkitoimihenkilön kertomuksen todistusarvosta, kun oli syntynyt erimielisyys toimeksiannon sisällöstä. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Talousosuuspankin kanne Helsingin raastuvanoikeudessa Talousosuuspankki on A:han kohdistamassaan kanteessa esittänyt seuraavaa. A oli 3.7.1986 antanut Talousosuuspankille sitovan toimeksiannon myydä 85.000 kappaletta merkitsemiään Kansallis-Osake-Pankin vapaita osakkeita 45 markan kappalehintaan eli yhteensä 3.756.150 markan hintaan. Talousosuuspankki oli toimeksiannon mukaisesti sitoutunut luovuttamaan Lamy Oy:lle osakkeet mainittuun hintaan. A oli vielä 4.7.1986 vahvistanut hyväksyvänsä tämän luovutuksen itseään sitovaksi, mutta oli saman päivän loppupuolella ilmoittanut yksipuolisesti vetäytyvänsä kaupasta, vaikka osakkeiden ostaja Lamy Oy oli A:n tieten ilmoittanut, ettei se suostuisi purkamaan kauppaa. A oli sitten myynyt muun muassa kyseiset vapaat osakkeet kolmannelle henkilölle tietoisena siitä, että hänen menettelynsä tapahtui vastoin hänen velvollisuuttaan ja aiheuttaisi taloudellista vahinkoa Talousosuuspankille. Talousosuuspankki oli joutunut Lamy Oy:lle olleen sitoumuksensa täyttämiseksi hankkimaan kateostoina tilalle Kansallis-Osake-Pankin vapaita osakkeita 85.000 kappaletta lyhyessä määräajassa. Näin hankitut osakkeet olivat maksaneet keskihinnaltaan 49,23 markkaa kappale eli yhteensä 4.256.053,47 markkaa. Talousosuuspankki oli sitten luovuttanut näin hankkimansa osakkeet Lamy Oy:lle sitoumuksensa mukaisesti alunperin sovittuun yhteishintaan 3.756.150 markkaa. Talousosuuspankille oli siten aiheutunut A:n velvollisuuksiensa vastaisesta tahallisesta toiminnasta 499,903,47 markan määräinen taloudellinen vahinko, josta A oli vahingonkorvausvelvollinen. Esittämänsä perusteella Talousosuuspankki on vaatinut, että A velvoitetaan sille suorittamaan vahingonkorvauksena 499.903,47 markkaa 16 prosentin korkoineen ja korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut korkoineen. A:n vastaus A on vastustanut kannetta ja selittänyt, ettei hän ollut antanut Talousosuuspankille toimeksi kyseisten osakkeiden myymistä. Hän oli vain pyytänyt pankkia selvittämään osakkeiden hintatasoa ja toimittamaan hänelle ostotarjouksia niistä. Kun Talousosuuspankki oli näin myynyt osakkeet omavaltaisesti, hän ei ollut vastuussa pankille kateostojen johdosta mahdollisesti syntyneestä vahingosta. Sen vuoksi A on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Helsingin raastuvanoikeuden päätös 31.5.1988 Raastuvanoikeus on katsonut jääneen luotettavasti näyttämättä, että A olisi antanut Talousosuuspankin edustajalle toimeksi kyseisten Kansallis-Osake-Pankin vapaiden osakkeiden myynnin. Näin ollen raastuvanoikeus on katsonut, ettei A ollut vastuussa Talousosuuspankille kateostojen johdosta mahdollisesti syntyneestä vahingosta. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Talousosuuspankin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 30.000 markalla 16 prosentin vuotuisine korkoineen 31.5.1988 lukien. Helsingin hovioikeuden tuomio 23.5.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Talousosuuspankki oli valittamalla saattanut jutun, on ratkaisunsa perusteluiksi lausunut, että Helsingin Arvopaperipörssin myyntitoimeksiannon ehtojen mukaan välittäjä sitoutuu hoitamaan saamansa toimeksiannon saatuaan myytävät arvopaperit ja niiden omistusoikeuden selvittämiseen mahdollisesti tarvittavat asiakirjat haltuunsa. Asiassa oli selvitetty, että puhelinmääräyksiä ja toimeksiantoja, joissa myytävät arvopaperit toimitettiin vasta myöhemmin, kauppatavan mukaan kuitenkin käytettiin arvopaperikaupassa vakiintuneessa ja luottamuksellisessa asiakassuhteessa. A oli käynyt melko laajaa arvopaperikauppaa muun muassa Talousosuuspankissa ainakin vuodesta 1983 ja hän oli antanut toimeksiantoja myös puhelimitse. Todistajana kuultu pankin arvopaperiosaston työntekijä oli kertonut A:n soittaneen hänelle kesäkuun viimeisellä viikolla vuonna 1986 ja kyselleen kiinnostuksesta Kansallis-Osake-Pankin vapaisiin osakkeisiin sekä siitä, mihin kurssiin niistä oli tehty kauppoja. A oli ilmoittanut, että hänellä oli kaksi merkintätodistusta ja että hänen tarkoituksensa oli maksaa osakkeiden merkintähinta merkintätodistusten myynnistä tulevilla rahoilla viimeistään 11.7.
- Todistaja oli luvannut suorittaa hintatiedusteluja ja etsiä mahdollista ostajaa. Torstaiaamuna 3.
- A oli soittanut ja kysellyt tietoja, jolloin todistaja oli ilmoittanut, ettei hän ollut löytänyt ostajaa, mutta että kauppoja oli tehty noin 44 markan kappalehinnalla. Todistaja oli luvannut ilmoittaa A:lle, jos jotakin uutta ilmeni. Myöhemmin samana päivänä todistaja oli ollut yhteydessä Pankkiiriliike Lamy Oy:öön, josta oli pyydetty myyntitarjousta. Todistaja oli soittanut A:lle ja ilmoittanut, että ostaja voi löytyä, mutta tämä haluaisi tarjouksen myyjältä. A oli laskenut puhelimessa, että hänen pitäisi saada osakkeelta kulujen jälkeen 43,75 markkaa, jotta hänen olisi kannattanut myydä. Todistaja oli laskenut kurssiksi 45 markkaa, jolloin tuotto nousisi 44,23 markkaan. Todistaja oli ehdottanut kyseistä myyntikurssia, johon A oli suostunut, ja todistaja oli ilmoittanut määräyksen Pankkiiriliike Lamy Oy:lle, joka oli vahvistanut sen hetken kuluttua. Todistaja oli yrittänyt soittaa A:lle turhaan samana iltapäivänä. Perjantaiaamuna 4.
- A oli itse soittanut ja hyväksynyt todistajan ilmoituksen 85.000 kappaleen merkintätodistuksen myynnistä 45 markan kappalehinnalla sanomalla "selvä" tai "OK". Tämän jälkeen todistaja oli ilmoittanut Pankkiiriliike Lamy Oy:lle A:n hyväksyneen myynnin. Myöhemmin iltapäivällä A oli ilmoittanut, että hän oli hätiköinyt ja ettei hän halunnut tehdä päätöstä niin pian. A oli lisäksi ilmoittanut arvelevansa kurssien nousevan. Todistaja oli tämän jälkeen yrittänyt perua kauppaa Pankkiiriliike Lamy Oy:n kanssa, joka ei siihen kuitenkaan suostunut. Todistaja oli ilmoittanut asian A:lle, joka oli sanonut haluavansa miettiä keskiviikkoon 9.
- saakka ja ilmoittavansa vasta tuolloin lopullisen päätöksensä. Asiassa oli lisäksi selvitetty, että A oli 9.7.1986 solminut Unitas Oy:n kanssa esisopimuksen, jossa hän oli sitoutunut myymään muun muassa kyseiset osakkeet Unitas Oy:lle 46,70 markan nettohinnalla osakkeelta, ja että kauppa oli vahvistettu kauppahinnan maksamisen yhteydessä 11.7.
- Talousosuuspankki oli täyttääkseen sitoumuksensa Pankkiiriliike Lamy Oy:tä kohtaan ostanut kateostoina saman määrän osakkeita Helsingin Arvopaperipörssin välityksin siellä myytävänä olleiden erien puitteissa yhteensä 4.256.053,47 markalla. Hovioikeus on katsonut tämän perusteella selvitetyksi, että A oli 3.7.1986 antanut Talousosuuspankille toimeksiannon myydä kanteen kohteena olevat 85.000 kappaletta A:n merkitsemiä Kansallis-Osake-Pankin vapaita osakkeita 45 markan kappalehinnalla ja että Talousosuuspankki oli samana päivänä Pankkiiriliike Lamy Oy:n välityksellä myynyt osakkeet kanteessa kerrotulla tavalla. A ei kuitenkaan ollut luovuttanut osakkeita Talousosuuspankille, jolle A:n menettelystä oli aiheutunut 499.903,47 markan määräinen vahinko. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä (laissa 13.3.1964/133) ilmenevän periaatteen mukaan Talousosuuspankille ei tullut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan asiassa. Näillä perusteilla hovioikeus on kumoten raastuvanoikeuden päätöksen velvoittanut A:n suorittamaan Talousosuuspankille vahingonkorvauksena 499.903,47 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.3.1987 lukien. Talousosuuspankki on vapautettu suorittamasta raastuvanoikeudessa A:lle maksettavaksi tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta 30.000 markkaa korkoineen. Kun raastuvanoikeuden päätös oli kumottu, hylättiin A:n vaatimus hänellä hovioikeudessa olleiden vastauskulujen korvaamisesta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 23.10.
- Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja jutun jättämistä raastuvanoikeuden päätöksen varaan sekä Talousosuuspankin velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa myös hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa, hovioikeudessa olleet kulut korkoineen. Talousosuuspankki on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.12.1991 Perustelut Talousosuuspankin kanne perustuu siihen, että A oli puhelimitse antanut pankille toimeksiannon myydä kysymyksessä olevat osakkeet. Kuten hovioikeus on todennut, arvopaperikaupassa saatetaan käyttää puhelinmääräyksiä ja toimeksiantoja, joissa myytävät arvopaperit toimitetaan toimeksiannon saajalle vasta sen jälkeen kun toimeksianto on annettu tai sen nojalla tehtävä kauppa on päätetty. A on kiistänyt hovioikeuden tuomiossa mainitun Talousosuuspankin palveluksessa olleen todistajan kertomuksen, jonka mukaan A olisi antanut Talousosuuspankille tällaisen toimeksiannon. A:n mukaan toimeksianto oli tarkoittanut vain osakkeiden hintatason selvittämistä ja ostotarjouksen hankkimista niistä. Muuta selvitystä toimeksiannon sisällöstä ei ole esitetty. Jutun ratkaisu riippuu siten todistajan kertomuksen todistusarvon harkinnasta. Kertomus on sinänsä johdonmukainen ja seikkaperäinen. Toisaalta todistaja ei ole ottaessaan toimeksiannon vastaan tehnyt siitä mitään muistiinpanoja eikä muullakaan tavalla pyrkinyt varmistamaan, että hän oli käsittänyt toimeksiannon sisällön oikein. A:n ei ole ollut mahdollista esittää vastanäyttöä. Näissä olosuhteissa ja ottaen erityisesti huomioon, että väärinkäsitysten mahdollisuus puhelinkeskusteluissa on ilmeinen, Korkein oikeus katsoo jääneen selvittämättä, että A olisi antanut pankille toimeksiannon myydä kysymyksessä olevat osakkeet. A ei näin ollen ole velvollinen korvaamaan pankin vahinkoa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan lukuunottamatta oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa ratkaisua ja juttu jätetään pääasian osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevilta osilta hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi. Talousosuuspankki velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Portin, Roos ja Krook